Miten jaksatte lapsiperhearkea?

Totta kai välillä on päiviä kun tuntuu, että kaikki on vaan tätä samaa: aamulla puistoon, lounaalle, päiväunille, välipalaa, ulos, ruoan laitto, nukkumaan... Ja siinä välissä pitää pestä tuhat koneellista pyykkiä ja pyyhkiä tahmatassujen jälkiä yms.



Mutta suurimman osan ajasta tämä on tosi palkitsevaa ja mukavaa. Lapset on ihania kaiken kiukkuamisen ohellakin. Työssäkäynti tuo sitten omat haasteensa, mutta ei onneksi vielä ole kiire töihin.

koska mies on ollut paikalla,tehnyt toisin sanoen töitä kotoa käsin.Nyt taas on reissuhommissa ja tulee kotiin iltamyöhäsellä eikä aina pääsekään töiltään tulemaan kotiin.Nyt sen kyllä tosiaan huomaa, että on se rankkaa meillä on 2- ja 4- vuotiaat ja sitten pikkuinen alle parikuinen vauva.Silti kun jotenkin yrittää edes organisoida asioita sitä selviää.Ja hyvä mieli kun itsellä niin sillä pääsee jo pitkälle:DLapsetkin iloisempia ja sen kyllä huomaa heistä.

Lapseni oli koliikkivauva, joten ensimmäisistä 2 kk en juuri muista mitään. Sen jälkeen on ollut kivaa, jopa ihanaakin välillä. Toki olo välillä kiireempää, mutta ei yksi lapsi ole estänyt elämästä. Tosin jos olis 4-5, vois elämä olla erilaista. Yhden lapsen kanssa ainakin voi hyvin tehdä vaikka mitä, en koe luopuneeni mistään tärkeästä. Paljon olen saamapuolella, lapsi pitää kyllä kiinni elämässä ja aina oppii uutta lapsen kautta:-)

Meillä on tällä hetkellä yksi alle vuoden ikäinen lapsi enkä kyllä ole kokenut itseäni mitenkään väsyneeksi tai uupuneeksi. Välillä tietysti tuntuu että kaikki päivät on samanlaisia kun on tietyt rutiinit. Kyllä mä silti nyt olen mielestäni onnellisempi kuin ennen lapsen tuloa vaikka lapsi ei ollutkaan suunniteltu. Voihan se vaikuttaa siltä että kovin moni ei ole onnellinen arjessaan mutta ehkä se johtuu siitä että esim. täälläkin palstalla usein käydään purkamassa tuntoja ja "valittamassa" mutta niistä ilon ja onnen hetkistä ei niin paljon tulla hehkuttamaan vaikka niitä olisikin.

ja siihen voi sitten lapsia hankkia jos siltä tuntuu. Kyllä mun elämä on melko vaiherikasta ja värikästä, eikä yhtään tylsää; joka päivä on erilainen. Joskus joku asia kenkuttaa, mutta kaipa se kenkuttaisi ilman lapsiakin. Me mökkeillään, liikutaan, matkustellaan ja tehdään kaikkea mukavaa ja mielenkiintoista arjen vastapainoksi.

kokee elävänsä lastensa kanssa elämänsä parasta aikaa. Useimmille ihmisille omat lapset on kaikkein parasta koko elämässä. Se vaan ei täällä netissä näy, koska tänne voi nimenomaan purkaa ne perhe-elämän negatiiviset puolet ja saada vertaistukea. Vanhemmuutta ja omaa lasta ei voi kuvitella ennen kuin on itse äiti tai isä. Tai no, ehkä ne huonot puolet voi, mut sitä iloa ja rakkauden tunnetta ei voi, koska harva on saanut kokea sitä niin täytenä ennen omaa lasta. Elämä on sitä perusarkea oli lasta tai ei, mut lapsi tuo siihen oman mielekkyytensä - on joku, jonka kasvua seurata ja josta pitää huolta.

on kohta 5kk vauva ja sit 1v.8kk esikoinen ja välillä kyllä tulee päiviä että toivois olevansa jossain muualla. Mies tekee 10-tuntista päivää ja sukulaiset aika kaukana, joten apuakaan ei saa kuin harvoin. Mutta kyllä sitä ihan kivasti on pärjätty, täytyy vaan hyväksyä omat vajavaisuutensa ja sen että välillä väsyttää ja pinna on tiukalla. Ja sit kun nämä tästä kasvaa niin homma vähän helpottuu!

löytyy neljä lasta ja välillä jaksaa ja välillä ei. Mutta suurimman osan ajasta olen kyllä nauttinu tosi pajon! On niin ihanaa seurata lasten kasvua ja touhua. Miehelläni on oma firma ja tekee töitä kotona aika paljon. Toki sekin helpottaa omaa oloa. Mutta eiköhän se ole niin, että työssäkäyvätkin väsyy ihan yhtä lailla. En usko, että kotiäidit ovat ainoita, joita joskus väsyttää.

joten kuten...ainaki ku on virtuaalinen salarakas;)

Nyt olen 3-vuotiaan tytön työssä käyvä yh, lapsi isällään joka toinen viikonloppu. Nautin arjesta ja kaikesta puuhailusta pienen neitini kanssa. Ihanaa kun kotona ei ole enää kamalaa kiristävää ilmapiiriä, kuin silloin kun olimme ex:n ja siis lapsen isän kanssa yhdessä. Kotityöt sujuvat iltaisin tytön nukahdettua, silloin otan lasin viiniä, pesen koneellisen pyykkiä ja astioita, kuuntelen hyvää musiikkia, laitan seuraavan päivän ruuat jne. Siihen menee n. 2h illassa, mutta se on jotenkin rentouttavaa. Ei tarvitse kenenkään kanssa tapella, ei suostua seksiin vain velvollisuuden tunteesta tai korjata haisevia miehen urheiluvaatteita. Lapsen haen päiväkodista klo 14, sitten ulkoillaan, nähdään ystäviä, askarrellaan, leivotaan ja tehdään tyttöjen juttuja... Arki on ihanaa! Joka toinen viikonloppu lapsi on isällään, käyn silloin jumpassa, elokuvissa, treffeillä ja joskus jopa baarissa. En vaihtaisi elämääni kenenkään kanssa. Olen onnellinen juuri näin.

Elämän ilot tulee näin lapsellisena hyvin pienestä ja tasapainoinen arki saa onnelliseksi.



Henk.koht olen nyt tässä elämän tilanteessa (kaksi lasta) niin onnellinen kuin vain voin olla, verrattuna esim. arkeen miehen kanssa kaksin ennen lapsia.



Ideana on kai se että ns. tasapaksu arki tyydyttää eikä puuduta- voihan tuo olla luonne- ja suhtautumiskysymys.

Totta kai huonojakin hetkiä tulee mutta eikös ne kuulu elämään? itse pidän itseäni rikkaana kun olen saanut kolme ihanaa lasta.

sillä jaksaa.Ei tämä ole ikuista kaikki hyvä loppuu aikanaan täytyy yrittää nauttia, vaikka rankkaakin on ja en voisi kuvitella elämääni ilman noita kolmea tenavaa.

Tämä on elämää, käydään töissä ja välillä lomaillaan, nukutaan, syödään ja aika ajoin matkustellaan. Minä pidän lapsista ja perhe-elämästä, joten saan hyvää mieltä näistä pienistä ja isoista ihmisistä. Kyllä minä siivosin ja laitoin ruokaa myös sinkkuaikana ja silloin kun oltiin miehen kanssa kahden.

Kait se lapsikin on jaksanut meitä, kun ei ole muuttanut pois ja toiveeni on, että saisi koulutuspaikan kaupungistamme ja asuisi sen ajan vielä kotona.



useampaa mun hermoilla ei oliisi kasvatettu

Lapset järkkää aina yllätyksiä ja tekemistä vanhemmilleen. Vanhempana saa käyttää luovuutta ja heittäytyä hetkeen. Ei ole vapaa-ajanongelmia.



Mä olin tosi kyllästynyt arkeen ennen lapsia, mutta nyt kun on 3 lasta, ei paljon kerkiä tylsistyä!

Kyllähän kotona olo, sairastelut ja kinastelut joskus puuduttaa, mutta mitenkäs sitä aikansa paremmin käyttäs kuin omiin lapsiinsa? Äitinä tietää tekevänsä arvokasta hommaa ja olevansa tarpeellinen. Lapsissa on tulevaisuus.

Päivät menivät töihin-jumppaan-kotiin tv:n ääreen-nukkumaan linjaa. Elämä oli ihan tyhjää. Nyt lapsia on kolme, päivät täysiä (joskus väsyttää, mutta tylsää ei ole ikinä) ja tunnen itseni huipputarpeelliseksi.

Outoa sinänsä sanoa näin nyt, koska koin aivan järjettömän raskaan eron pari vuotta sitten. Ero meinasi viedä henkeni, läpimasentuneena suunnittelin itsemurhaa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan monen mutkan kautta elämä jatkui. Ja nythän elämä vasta hauskaa onkin :)



Lapsen kanssa olemista ja harrastamista arjet, mutta usein viikonloput ihan itselle (isä on loistava isä lapselle, aviomiehenä täysin paska). Poikaystäväni kanssa vietetään oikein kunnon seukkailua, mitä en enää koskaan kuvitellut kokevani: kavereita, bändikeikkoja, koti-iltoja ihan kahdestaan jne. Sain siis itseni ja oman elämäni takaisin monen kiduttavan vuoden jälkeen, mutta sen lisäksi saan viettää lapseni kanssa sitä ihan "normielämääkin" kaikki arkipäivät ja sehän se tärkein asia kuitenkin on!