Muita epäsosiaalisia?

Sama juttu täällä. Ystävien ja läheisten asiat kiinnostaa, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä jollekin vanhalla luokkakaverille nykyään kuuluu, siksi en yleensä jää juttelemaankaaan, jos näen jonkun puolitutun kaupungilla. Ei kiinnosta ja miksi pitäisi? Nykyisin on niin hienoa, kun facebookissa on miljoona kaveria itsellä.. no, kukin tavallaan, mutta ei ole minun juttu tuo.

Erityisesti nykyään rasittaa naapurit, joiden kanssa pitäisi lätistä niitä näitä esim. postilaatikolla ja jotkut niistä tunkee meidän pihallekin. Sitten toisaalta on juuri muutama hyvä ystävä joiden kanssa voin jutella vaikka läpi yön aiheesta kuin aiheesta.

Helpottavaa, että teitä on muitakin.



Joudun työssäni jonkin verran soittelemaan ja tapaamaan asiakkaita ja yhteistyökumppaneita. Asiat hoituvat kyllä, mutta monesti ahdistun puheluiden ja palaverien aloittamisesta; kuinka paljon ja mistä aiheesta small talkia kulloinkin pitäisi vääntää. Taitaa olla, että olen jäänyt täysin ilman "sosiaalista silmää".



Facebook ja verkostoituminen ovat minulle lähes kirosanoja, eikä naapureidenkaan kanssa seurustelu suuresti innosta.



Kaikesta huolimatta koen olevani ihan kelpo kansalainen ja kyllä minullakin juttua riittää kun ollaan lähipiirin kesken.

olen kyllä suht puheliaaksi oppinut, eli en ohita naapureita vain moikkaamalla vaan lätisen ohimennen jotain säästä ja lapsista jne. Samoin saatan jutella puolituttujenkin kanssa, ihan näitä yleisiä small talk-juttuja.



Mutta siinä vaiheessa tulee sitten sellainen "voi ei!"-fiilis kun esim. joku mammakerhosta puolituttu äiti-ihminen alkaa ehdotella kyläilyjä puolin tai toisin...



Eli siis haluan kyllä jutella ihmisten kanssa ja vaihtaa pikaisesti kuulumisia kadulla tai kaupoissa tavatessamme, mutta kyläilykavereiksi en halua enää yhtään enempää porukkaa.



Nyt kolmenkympin korvilla olen muutenkin huomannut itsessäni sellaista muutosta, etten enää yritäkään pitää sellaisia ystävyyssuhteita yllä jotka eivät oikeastaan anna mitään eikä ole mitään yhteistä. Tiettyjen ihmisten kanssa haluan olla edelleen yhteyksissä, tiiviistikin, mutta sitten ne "karistan" hienovaraisesti ystäväpiiristäni ajan kanssa, joiden kanssa ei vaan ole enää oikein mitään yhdistävää tekijää. Ei jaksa pelkästään tavan vuoksi "tuhlata kallista aikaansa" merkityksettömiin "ystävyys"suhteisiin.

Läheiseni ovat joskus mässäilleet ajatuksella, että minä vaihtaisin ammattia.

Suosikkeja ovat mm. kampaaja, opettaja, kaupan kassa, tarhatäti, infotiskiläinen, terkkari...

Ja noiden perään röhönauru. Siis kaikki ihmisläheiset hommat aiheuttavat huvittuneisuutta.

Mieluummin lähden kotoakin liikkeelle jos olen varma että naapuri ei varmasti ole pihalla.

Small talk on vieras käsite, enkä muista ketään puolituttua ulkonäöltä, koska en juurikaan katso ketään.