Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin on tosi vaikea käsittää meidän asumista?
23.05.2010 |
Asumme mieheni kanssa 32 neliön yksiössä ja hyvin viihdytään ja mahdutaan. Sukulaiset, tutut jne. vaan jaksavat kauhistella, että miten voidaan asua niin ahtaasti jne... Ne varmaan pyörtyy järkytyksestä, kun saavat kuulla, että olen nyt raskaana eikä olla ainakaan heti muuttamassa mihinkään :D
Kommentit (13)
Joillekkin ei vaan seinät kaadu päälle heti jos ei ympärillä ole vähintään 100 m2.
Ja jos ei hamstraa liikaa tarpeetonta tavaraa niin yksiö on ihan hyvä pienelle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä on nyt vauva 9kk, ja ei emme ole vielä muuttamassa mihinkään, ei ole rahaa. kukaan ei tietysti käy kylässä kun on niin ahdasta.
meidän asumista kukaan ei ole mulle ihmetellyt, mutta haluaisin kyllä heidän ajatuksensa tietää...
Joillekkin ei vaan seinät kaadu päälle heti jos ei ympärillä ole vähintään 100 m2. Ja jos ei hamstraa liikaa tarpeetonta tavaraa niin yksiö on ihan hyvä pienelle perheelle.
Muutetaan kohta, ja sit neliöitä on 250. Enemmänkin olisi kelvannut, mutta joku kohtuus täytyy sentään rahankäytössä olla.
Ihmiset ovat unohtaneet ajat esim. 50 v takaa. Tuolloin oli varsin yleistä asua esim. Kalliossa isotkin perheet pienissä asunnoissa ja ihan ihmisiä niistä tuli, esim. Tarja Halosestakin.
Nykyään tuommoinen on lähes lastensuojeluilmoitukseen oikeuttavaa, että kukaan noin pienissä tiloissa viitsii elää. Meilläkin on tismalleen tuon kokoinen kakkosasunto ja siellä meitä on 4, kun vietämme siellä aikaa aika paljonkin kesäisin ja talvisinkin sitä vapaa-aikaa (mitä ihmeen väliä sillä muuten on, että minkä kokoinen asunto on sillä aikaa kun ollaan töissä ;-).
Nyt mentiin ja ostettiin 64,5 m2 asunto ja siihen ollaan muuttamassa. Ollaan jo etukäteen saatu kuulla ties miten monesta suusta, miten emme tule siihen mahtumaan ja miten meillä tulee hermot menemään tuohon ja kohta pitää muuttaa.
En nyt muuta osaa tuohon sanoa, kuin että onpa tuo 32 m2 yksiökin meille jo riittänyt hyvin 6 vuotta, joten en nyt tiedä, että miten tuo tuplaten isompi ei riittäisi, jos vaan osataan luopua suuresta määrästä irtaimistoa - sen uskon, että me ihmiset mahdumme.
että jos vauva on herkkäuninen, jos teillä ei ole parveketta ja jos tykkäätte tehdä asioita rauhassa (eli kun vauva nukkuu), esim. laittaa ruokaa, katsoa leffoja, niin voi olla hankalaa.
Me asuimme lapsen kanssa pitkään kaksiossa mutta toinen huone ja parveke oli lapsen unien kannalta ehdoton.
Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvä uninen ja pienet eikä isommatkaan äänet
häiritse (kuulo normaali).
meistä oli kivaa kun kaikki oli lähellä eikä tarvinu yöllä lähteä hakemaan tuttipulloa toiselta puolelta taloa tai toisesta kerroksesta.
nyt kun liikkuminen jo kiinnostaa, tila on harmillisen rajallinen, mutta onneksi ulos pääsee
että meillä on vähän yli 500 neliötä eikä mitään aikomusta muuttaa pois, vaikka lapset kohta lähtee opiskelemaan. Tästä ei lähdetä kuin jalat edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuohon nukkumiseen tulee, niin kyllähän niitä keinoja keksii, jos vaan haluaa keksiä. Esim. meillä esikoinen menee nukkumaan 2000 ja kuopus 2400, käytännössä sitten pistettiin esikoinen nukkumaan eteiseen öiksi, niin taapero ei ole häntä häirinnyt. Jos olisi alkovi, keittiö tai vaikka putkikeittiö, niin mahdollisuuksia olisi vaikka miten paljon lisää.
Täälläkin asautaan pienissä neliöissä, pikkasen päälle 60 ja perheessä kuusi henkeä. Saunakin vie osuutensa neliöistä, ei kylläkään tee edes tiukkaa. Tilannetta toki helpottaa se, että tämä on ok-talo, joten lapsilla on tilaa pihassa purkaa energiaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
52 neliöö ja vauva 9kk. Hyvin on nukkunut vaikka mies on vuorotöissä ja tulee ja menee milloin sattuu. Vauva nukkuu vieressäni eikä herää kun isän kello soi aamuyöstä. Eikä siihe kun isä tulee myöhään illalla ja tekee iltapalaa.
Vieraita en tykkää kuitenkaan kutsua kun ei ne mahdu ja se harmittaa. Siis me mahdutaan itse mainiosti mutta kun vieraita tulee niin näkee kuinka niillä on ahdasta ja kuumaakin näin kesällä. Eli tukalaa. Ja sitten on itselläkin.
Haluaisin siis isomman asunnon että isokokoinen appiukkokin viihtyis kylässä, hän on mukava mies. Anopin takia en viitsis vaivautua pelkästään kun saa sitten tahtonsa läpi. On jo monta vuotta urputtanut isompaan muutosta ja varmaan sisustanutkin sen puolestani.
Me asuttiin 35m2 siihen kun vauva oli noin 11kk. Kun liikkeelle alkoi lähteä niin todettiin,että vähän lisätilaa ei olisi pahitteeksi :)
Mutta tuo vauvan elämän alkupuoli (ja ETENKIN vuodet sitä ennen,tietysti!!) elettiin todella tyytyväisinä tuossa. Pieni keittiö (erillinen siis) jossa pieni ruokapöytä,tuolit ja syöttis.
Sinne laitettiin ikkunan alle sitten sellainen 50-luvun (kunnostettu) pinnis (jatkettava,eli lyhimmillään oli ja oli tosi kiva pikku pesä) ja vauva nukkui siellä päiväunet kun itse puuhailin toisessa huoneessa :)
Yöt nukuttiin perhepedissä..
"olkkarimakkarissa" meillä oli 140cm sänky seinää vasten,sen vieressä täyspitkä sohva ja sitten vastapäisellä seinällä tv-taso,kirjahylly ja nojatuoli.
Ei se vauva tilaa vie tai tarvi. Aikuiset vielä vähemmän ;D
Keskilattialle meillä jäi JUST sellainen tila,että siinä oli jumppamatto (TinyLove) joka sitten tarpeen vaatiessa sai kasaan ja sohvan taa piiloon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikana minulla oli itselleni kaksio, haluan sekä makuu- että olohuoneen.