Pelkään aloittaa työt , kamala ahdistus
Olen ollut viimeksi vuonna 2015 kunnolla töissä. Sain lapsen ja jo raskausaikana aloin saikuttaa paljon, saikkua sai helpolla. Nautin ihan kamalasti kotona olemisesta. Toinen lapsi syntyi hoitovapaan aikana. Kun toinen lapsi aloitti hoidon , en halunnut palata vanhaan työpaikkaan. Opiskelin uutta alaa. Opiskelu sujui hyvin ja koulussa oleminen ei ahdistanut, mutta aina se työharjoittelu tai palkktöihin meno on saanut aikaan valtavan ahdistuksen. Olin töissä uuden alan hommissa hetken aikaa ja odotin samaan aikaan uutta lasta. Taas sama fiilis töissä. En vain jaksaisi enää. Laskin viikkoja , milloin äitiysloma taas alkaa. Aloitin saikuttamiset.
Elämässäni muuten voin hyvin, mutta tuo työ saa jotenkin todella ahdistuneeksi, en vain ymmärrä mistä se johtuu.
Tiedän, että töihin on mentävä , en voi jäädä kotiinkaan lusmuilemaan, mutta mikä ihme jokaisessa työpaikassa on kun vain ahdistaa.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama juttu, vaikka töissä olen ollut jo 20 vuotta (miinus vanhempainvapaa 1,5 vuotta). Erityisesti lapsen jälkeen töissä olo on ahdistanut ihan hirveästi. On niin sinne kuulumaton olo. Haluaisin vain olla omissa oloissani pienen lapseni kanssa. Mutta aina on enempi vähempi ahdistanut. Ainoastaan lomilla ja pe-la on hyvä fiilis, joka sunnuntai jo alkaa veekäyrä nousta ja ahdistaa. Varmaan mielekäs työ olisi helpottava tekijä mutta mistä sellaisen löytää? Etsinyt olen. Elämä tuntuu niin turhalta.
Helpottavaa kuulla, että muillakin on samaa fiilistä. Juurikin saman huomaan, että lasten saannin jälkeen se työelämä tuntuu siltä, etten vain kuulu sinne.
Ennen ensimmäistä raskautta kävin mielelläni töissä, jopa nautin. Itse opiskelin uuttakin alaa, mutta ei näytä toimivan..
Tunnistan tuon että työ ahdistaa (ihan huolimatta siitä mikä työ/työpaikka), mutta opiskelu on kivaa. Ja kotona oleminen nyt tietenkin. Opiskellessa sitä on yhtälailla osa yhteisöä ja tykkään ihmisistä, mutta sitten töihin mennessä ahdistus nousee aina taivaisiin. Mikähän ongelma tämäkin oikeastaan on..?
Tsemppiä ap <3
Voi sun nyt saattana! Töitä on tehtävä, ei kaikki ole vain kivaa ja leppoisaa. Jokaisen tulee elättää itsensä ja mahdollisen perheensä.
Päätin, etten vain mene töihin. Hankin masennusdiagnoosin ja tekeydyn työkyvyttömäksi
Pilkku tulee aina virkkeen viimeisen sanan perään. Ei koskaan seuraavan virkkeen alkuun
Muita jotka jääneet vain kotiin lusmuileen?
Ihan sama juttu, vaikka töissä olen ollut jo 20 vuotta (miinus vanhempainvapaa 1,5 vuotta). Erityisesti lapsen jälkeen töissä olo on ahdistanut ihan hirveästi. On niin sinne kuulumaton olo. Haluaisin vain olla omissa oloissani pienen lapseni kanssa. Mutta aina on enempi vähempi ahdistanut. Ainoastaan lomilla ja pe-la on hyvä fiilis, joka sunnuntai jo alkaa veekäyrä nousta ja ahdistaa. Varmaan mielekäs työ olisi helpottava tekijä mutta mistä sellaisen löytää? Etsinyt olen. Elämä tuntuu niin turhalta.