Vaikean elämäntilanteen kohdanneet harmittelee kaikonneita läheisiä ja väärää suhtautumista. Kun mikään ei ole oikein..
Muutamasta sairastuneesta kokemus, että miten väärin olenkaan ollut ja sanonut. Toiselle voivotellut ja toiselle en ole osoittanut empatiaa. Sitten valitetaan että ihmiset kaikkoaa ympäriltä. Niin minäkin aion seuraavalle tehdä. Ei riitä että haluaa pelkkää hyvää, pienikin väärä sana ja olet sylkykuppi tai esimerkki jota kerrotaan kaikille väärästä käytöksestä.
Kommentit (5)
En nyt aloitus ymärtänny?.Koko ikäni olin siellä missä sairautta palkatonta apua tarvitiin.Elin muiden elämä ja unohdin omat tarpeeni ja elämän. 4 vuotta olen sanonut ei.Pidän vaan itsestäni huolta.Enkä kadu sitä sanaa ei. Itse kun olin 6kk vakavasti sairas kukaan ei kysynyt kuin voin.Laiduin 48 kg. Jossain itis-kauppa keskus nähty mut ja suku juorusi nyt se juoa.tervehtimättä.Kiitti silloin mulle riitti, kun juorut tuli korviini. Minulla ei siskoja ei empatiaa heihin,ei muihkaan avun tarvitsijoihin.
Tuli yllätyksenä että jokainen ihminen ei ole samanlainen?
Vierailija kirjoitti:
Tuli yllätyksenä että jokainen ihminen ei ole samanlainen?
Että vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset on niin pikkumaisia
Ja sitten lehdet täynnä neuvoja kuinka kohdata sairastunut tai läheisen menettänyt, tee sitä älä tuota. Ihmiset on erilaisia ja sitten siinä herkässä tilassa hirveen vaativia että kohdellaan jotenkin oikein. Se oikein on eri ihmisille eri. Ahdistaa.