Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laihduttamisen lipsahtaminen syömishäiriön puolelle?
30.10.2022 |
Mietin tässä kun olen nyt saanut painoa alas 12kg, ja vielä olisi 30 kiloa matkaa normipainoon.
Olen alkanut suorastaan pelkäämään joitain ruokia. Esim. isäni luona olisi pitänyt syödä perunaa, pastaa tai riisiä ja melkein soitin teeskennellen sairasta jotta ei tarvitsisi. Kaupassa en osta enää juuri muuta kuin pakasteseitiä, pensaspapuja, appelsiineja, kananmunia ja maustamatonta jogurttia. En muista koska olisin viimeksi kotona syönyt muuta kuin noita. Ahdistun jos en ole liikkunut päivän aikana mielestäni tarpeeksi, mikä tarkoittaa siis sitä että kuntopyörän päällä VÄHINTÄÄN 35 min. ja illalla pilatesta. Yleensä näiden lisäksi myös lenkkeilen, mutta nuo täytyy olla suoritettuna.
Eilen kaveri oli tulossa yökylään koska suunnittelimme kauhuelokuvien maratonin, mutta kun hän alkoi listaamaan mitä sipsejä ja popcorneja yms ostaisimme, aloin heti suunnitella miten peruutan koko illan. Teeskentelin kipeää (anteeksi A jos luet tätä).
Olen edelleen reippaasti ylipainoinen, joten en voi jättää laihdutusta kesken. Tätä isommilla syömisillä paino tulisi väkisinkin takaisin.
Kommentit (15)
Mä olen hyvin vahvasti syömishäiriöön taipuvainen, ja laihdutusyritykset, VAIKKA OLISIVAT MALTILLISIA ELÄMÄNTAPAREMONTTEJA (jolloin mitään ei ole kielletty ja paino pudonnut -1 kg/kk tahdilla) saavat aikaan sen, että syömishäiriökäyttäytyminen pukkaa päälle.
Ajattelen ruokaa ja syömistä 24/7. Näen ahdistavia unia joissa syön ahmien ja poden hirveää syyllisyyttä.
Ruoka pyörii mietteissä valehtelematta 80% ajasta ja kaikki tekeminen kiertyy syömisen ympärille. Kävelyllä mietin pakonomaisesti että paljonko kulutan ja kuinka hoikistun, neuloessa mietin että "no niin, nyt kun neulon vielä tunnin, onkin sitten ruoka-aika, nyt vielä 50 min, vielä 40 min, 30 min...joko pääsen syömään" jne. Katson kaikkia ohjelmia sillä silmällä, että kuka on hoikka ja onko hoikempi vai lihavampi kuin minä. Samoin irl kadulla ja kaupoissa kulkiessa.
Ja tämä on siis PAKONOMAISTA, en saa ajatuksia käännettyä muuhun vaikka yritän.
Silloin pystyn elämään normaalia elämää ilman ahdistavia pakkoajatuksia, kun en laihduta ja paino on palannut korkeimpaan lukemaan (mikä mulla n. 80 kg).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät olla laihduttamatta.
Syödään normaalisti, rakkaat lapset. Ei pelleillä sen ruuan kanssa.
Minulla aktivoituu syömishäiriökäytös jos alan laihduttamaan tai pohtimaan syömistä tarkemmin. On ylipainoa 20kg. Syön normaalia kotiruokaa ja liikun. Parempi näin kuin vajota uudelleen syömishäiriöiseen elämään. Viimeksi laihduttaessa lähti 10 kg kuukaudessa, joten ei kiitos sitä enää
Vierailija kirjoitti:
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät olla laihduttamatta.
Syödään normaalisti, rakkaat lapset. Ei pelleillä sen ruuan kanssa.
Helppo sanoa jos on sellainen asia kuin normaali suhde ruokaan.
En sanoisi tuota vielä häiriöksi, välttelet vain epäterveellisiä asioita mikä ei ole huono asia. Taidat vähän pelätä että jos pääset taas herkkujen makuun, niin romahdat takaisin vanhoille urille. Hatunnosto siitä työstä mitä teet painon pudottamiseksi. Tuo vaatii rautaista itsekuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinun olisi ollut mikään pakko niitä sipsejä syödä. Olisit voinut sanoa että laihdutat joten et sipsiä syö joten syöt vhh:sti ja kaveri voi mättää sipsejä yksinään.
Kaverini on syönyt vhh:sti useamman vuoden. Alkuun ketoili, sitten vähän hölläsi. Laihtui hurjasti, lähtökohtana oli sairaalloinen ylipaino. Eikä hänen vhh-ruokavalionsa ole minulle mikään ongelma. Kun kokkaamme yhdessä, syömme vhh:sti. Jos menemme vaikka ravintolaan, niin hän syö vhh:sti ja minä halutessani hiilaripitoisesti. Minä en pakota häntä syömään hiilareita eikä hän minua ketoilemaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa että liian yksipuolinen ravinto aiheuttaa puutetiloja ja silloin helposti repashtaa syömään kaikkea mahdollista. Vaikka laihdutatkin, niin syö silti monipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sinun olisi ollut mikään pakko niitä sipsejä syödä. Olisit voinut sanoa että laihdutat joten et sipsiä syö joten syöt vhh:sti ja kaveri voi mättää sipsejä yksinään.
Kaverini on syönyt vhh:sti useamman vuoden. Alkuun ketoili, sitten vähän hölläsi. Laihtui hurjasti, lähtökohtana oli sairaalloinen ylipaino. Eikä hänen vhh-ruokavalionsa ole minulle mikään ongelma. Kun kokkaamme yhdessä, syömme vhh:sti. Jos menemme vaikka ravintolaan, niin hän syö vhh:sti ja minä halutessani hiilaripitoisesti. Minä en pakota häntä syömään hiilareita eikä hän minua ketoilemaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa että liian yksipuolinen ravinto aiheuttaa puutetiloja ja silloin helposti repashtaa syömään kaikkea mahdollista. Vaikka laihdutatkin, niin syö silti monipuolisesti.
Onko jotain mitä lisäisit mainitsemiini ruokiin?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on harmi jos elämä pyörii syömisen ympärillä. Syön jotain silloin kun on kova nälkä ja se siitä. On mukavempiakin asioita elämässä kuin mättäminen.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Se on harmi jos elämä pyörii syömisen ympärillä. Syön jotain silloin kun on kova nälkä ja se siitä. On mukavempiakin asioita elämässä kuin mättäminen.
Oi miten kivaa ja ihanaa. Käyhän myös vaikka sairaalan vuodeosastoilla kehumassa miten terveenä on niin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se syömishäiriö aina tarkoira sairaalloista ali/ylipainoa. Nmenomaan tuo pakkomielteinen ja joustamaton käyttäytyminen viittaa häiriintyneeseen ruokasuhteeseen.
Kannattaa hakea apua, jos tuntuu ettet pysty lopettamaan. Terv. 20 vuotta sairastanut, koska ei tarttunut ajoissa ongelmaan.
Juuri tämän vuoksi on haitallista naureskella ylipainoisille miten heillä ei voi olla syömishäiriötä. Yleensä suhde ruokaan on jo valmiiksi kieroutunut. Voi olla tunne siitä että ruoka on ainoa mielihyvän lähde eikä vain ravintoa tai polttoainetta. Ruoka voi olla myös ystävä, lohduttaja tai juhlistamisen väline. Melkolailla samanlainen epäterve kuvio kuin mikä tahansa riippuvuus.
Ja kun ei valmiiksi ole tosiaan sitä normaalia suhtautumista syömiseen ja ruokaan niin siitä voi saada myös itselleen vihollisen. Suosittelisin jättämään laihdutuksen kesken mutta en tiedä miten itse ajattlet jos ylipainoa on noin reippaasti ja olet sen päättänyt karistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painon pudottaminen on kaikista vaikeinta. On helpompaa lopettaa tupakointi, viinanjuonti ja lääkkeiden väärinkäyttö. Syömistä ei voi lopettaa. Olen kokenut nuo kaikki joten tiedän kyllä, kun joku tulee kuitenkin vikisemään että eikä ole.
Vierailija kirjoitti:
Painon pudottaminen on kaikista vaikeinta. On helpompaa lopettaa tupakointi, viinanjuonti ja lääkkeiden väärinkäyttö. Syömistä ei voi lopettaa. Olen kokenut nuo kaikki joten tiedän kyllä, kun joku tulee kuitenkin vikisemään että eikä ole.
Jep, mieti kun alkoholisti jolla on hirmuinen viinanjano ei saisi olla kokonaan juomatta, vaan joka päivä kiusattaisiin vaikka viinilasillisella. Tai tupakasta eroon haluavan täytyisi silti vähän polttaa joka päivä. Ja sit oletetaan että ei se siitä retkahda.
Ruuan kanssa on vähän kuin arkkivihollisen kanssa olisi töissä samassa tiimissä. Et voi jättää kokonaan pois elämästä mutta mieluiten olet mahdollisimman vähän tekemisissä, ja senkin vähän ajan hampaita kiristellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ap sun ajattelumallin. Mulla jumahtaa myös joskus tuollainen ajatusmaailman jäykkyys päälle ruoan suhteen. Joistain ruoista tulee "kiellettyjä". Kohta melkein kaikki on.
Mä sentään oireilen syömisongelmilla vain kun menee muutenkin huonosti eikä se ole mun ensisijainen ongelma. Mua auttaa nykyisin se, kun pysyn tietoisena ajatusmaailmastani ja kun huomaan että alan pyöriä kaupassa tyhjän korin kanssa itseltäni kaiken kieltäen, niin silloin tiedän että on aika pakottaa itseni syömään jotain ns. kiellettyä että saan kaavan murrettua. Vaikka ihan vähän vaan, todistaakseni itselleni että minä olen niskan päällä eikä kieroutuneet ajatukseni.
Kaikenlainen äärimmäisyys on mulle kerta kaikkiaan huonoksi, ei voi mitään. Haluaisin eettisistä syistä syödä mahdollisimman vegaanista ruokaa, mutta jossain vaiheessa aina mopo luiskahtaa moottoritielle ja kohta huomaan pitäväni ties mitä ruokia kiellettyinä ja lihottavina. Vaikka olen normaalipainoinen. Laihduttamisesta tää mullakin alkoi. Nykyään syön noita liharuokia "lääkkeeksi" tähän ajatusmaailman kankeuteen jos huomaan että alan mennä taas sinne pisteeseen. Usein myös alan paastoamaan ja sitten lähtee loputkin ruokahalun rippeet, nälkäkin katoaa jossain vaiheessa. Silloin on vaan pakko syödä mitä tahansa mikä alas menee, olipa se kuinka rasvaista kuraa tahansa (ja usein onkin, luolamiehen aivot kyllä tietää mistä ne tykkää).
Eli mun neuvo on että jumppaa tuota jäykkyyttä vähän joustavammaksi. Salli itsellesi pienet määrät siloin tällöin. Tiedäthän että 80% riittää? Sata on mahdoton. Varsinkin sinun ja minun kaltaisille ihmisille, jotka eivät selvästikään äärimmäisyyksien kanssa kovin hyvin toimeen tule kun tunnistamme että on yhtä hornaa se meininki silloin.
Merkkaa fineli.fi ruokapäiväkirjaan sun syömiset niin huomaat jos sulla on jotain puutostiloja ravintoaineiden suhteen. Suosittelen sitten aloittamaan niistä. Älä kuitenkaan pitäydy tuossa jäykässä käytöksessä liian pitkään. Siihen on helpompi puuttua aikaisemmin kuin myöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ikävä kyllä siltä, että syömishäiriö "vipu" on naksahtanut päälle. Senhän saa, harmi vaan, naksahtamaan takaisin syömällä tarpeeksi kauan tarpeeksi paljon :) Et ehkä uskalla lähteä tuohon... Muuta keinoa ei ole.