Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka selittävät yksinkertaisia asioita monimutkaisesti ja seikkaperäisesti
29.10.2022 |
Tiedättekö ihmistyypin? Tämmöinen työkaveri on. Olen nyt alkanut syyllistyä siihen, että alan hoputtaa sitä asian ytimekkäämmässä kertomisessa. Keskeytän sen tarinan ja nopeutan tarinaa ohjaamalla sitä oikeaan suuntaan. Muuten se alkaa selittelemään ja ei pääse tarinan punch lineen koskaan.
Kommentit (23)
Minulla oli sellainen kaveri, jonka olin tuntenut jo päiväkodista saakka, joka muuten oli sama jossa yksi toinenkin kaverini oli ja tämä oli minun toiseksi paras kaverini, no joka tapauksessa mentiin sinne ja tänne ja siellä oli sellainen ja tällainen ja sitten mentiin kauppaan, jossa oli ale ja sen ja sen näköinen myyjä ja sitten ostettiin sitä ja tätä ja sitten ajettiin sinne ja tänne ja sitten kaveri osti sitä ja tätä ja kakun ja siinä oli sitä ja tätä ja sitten se myös ostin lahjan joka maksoi sen ja sen verran ja oli valmistettu siellä ja täällä.
Asia: kaveri kävi ostamassa itselleen synttärilahjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä ihmisillä on tarkempi havaintokyky kuin kala-aivoilla jotka ymmärtävät vain yksinkertaisen lauseen.
Vierailija kirjoitti:
Näillä ihmisillä on tarkempi havaintokyky kuin kala-aivoilla jotka ymmärtävät vain yksinkertaisen lauseen.
Päinvastoin; näiltä ihmisiltä puuttuu kyky järjestää tietoaan ja havaintojaan ja tuoda asian ydin selkeästi esille.
Kyllä. Minä olen sellainen. Psykologin mukaan aivotoiminnassani on jonkinlainen poikkeama, jota ei täysin pystytä selittämään.
Tekisi mieli sanoa että "äkkiä, äkkiä" kun tällainen aloittaa.. koska se ei muuten lopu ikinä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Minä olen sellainen. Psykologin mukaan aivotoiminnassani on jonkinlainen poikkeama, jota ei täysin pystytä selittämään.
Ok, no minkäs sille.
Vierailija kirjoitti:
Näillä ihmisillä on tarkempi havaintokyky kuin kala-aivoilla jotka ymmärtävät vain yksinkertaisen lauseen.
Ei, vaan huonompi keskittymiskyky.
Ajatukset lentää kuin hyttysparvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyesti ja ytimekkäästi:
“Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.”
Ootkohan törmännyt mun tyttäreeni, parikymmentä vuotta ollaan nyt keskustelu aiheesta on onko kaikki pakko aina taustoittaa niin perusteellisesti. Kuulemma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse nostan aina käden pystyyn kun tällainen aloittaa. Sitten kun se hölmistyneenä vaikenee, kysyn asian. Jos se aloittaa uudestaan jaarittelun, nostan käden uudelleen. Teen näin kunnes se yksinkertainen asia tulee sieltä napakasti ja yksinkertaisesti ulos.
t. esimies
On erilaisia ihmisiä. Kaikki eivät voi olla kuten sinä. Voit valistaa itseäsi siinä, että sinun tapasi ei ole ainoa oikea tapa maailmassa, yritä nähdä toinen omana itsenään ja kehitä itseäsi ymmärtämään erilaisuuden rikkautta. Niin kauan kuin erilainen itsensä ilmaiseminen ei ole ilkeää, se on silleen ok.
Tuo että leikit jotain ylempää ja alat keskeytellä ja osoittaa toiselle, että hänen tyylinsä on väärä, se on tylyyttä ja loukkaavaa. Joskus keskeytttäminen ja hoputtaminen voi olla paikallaan, jos tilanne oikeasti on kortilla. Mutta jos ei ole tulipalokiire, niin opi olemaan paremmin.
Itse kuulun ihmisiin, jotka eivät sano yhdessä lauseessa asioita. En voisi olla suhteessa miehen kanssa, joka ei hyväksyisi tapaani olla ja kertoa ajatuksia, se on torjuntaa ja hyljeksintä, halveksunta, mitätöinti, ymmärtämättömyys, ei yhteyttä.
Joten. Parasta on jos kaksi "hauki on kala" - ihmistä on keskenään. No, täytyy myöntää että miehessä en kuitenkaan samaa kerronnan tyyliä ihan hae, mutta se mitä haen, on toistensa ymmärtäminen ja yhteys, kemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä ihmisillä on tarkempi havaintokyky kuin kala-aivoilla jotka ymmärtävät vain yksinkertaisen lauseen.
Päinvastoin; näiltä ihmisiltä puuttuu kyky järjestää tietoaan ja havaintojaan ja tuoda asian ydin selkeästi esille.
Sivusta. Väittäisin ystävällisesti vastaan, ainakin omalta osaltani, muista en tiedä. Pystyn järjestämään ja tuomaan esiin keskeiset asiat. Mutta pystyn havainnoimaan paljon enemmänkin. Jos on kyse virallisista asioista, silloin pysyn siinä mikä tehtävään käy, enkä lähde ns. vapaampaan lentoon. Mutta jos ollaan muuten vaan, niin ilmaisen miten ilmaisen ja siten, mikä tulee luontaisesti ok.
Kirjoitin aiemmin ketjuun "on erilaisia ihmisiä"- viestin.
Vierailija kirjoitti:
Joten. Parasta on jos kaksi "hauki on kala" - ihmistä on keskenään. No, täytyy myöntää että miehessä en kuitenkaan samaa kerronnan tyyliä ihan hae, mutta se mitä haen, on toistensa ymmärtäminen ja yhteys, kemia.
Meillä kaksi haukea sai lapseksi tarinointinsa ns. pyramidin juurelta aloittavan jaarittelijan, kuten oma isänikin on. Pakko olla samaa mieltä, parisuhteessa noin valtavaa eroa kommunikaatiossa ei jaksaisi. Hauki vaikuttaa tylyltä ja jaarittelija pitkästyttää hengiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimpia on ne, jotka, jotka lisäksi alkaa piirtämään paperille tai ilmaan vielä jotain karttaa tapahtumiin liittyen: Niin tuossa on se Alepa, ja täältä bussipysäkiltä sinne lähdin. Tuossa on R-Kioski ja tuolla se nainen tuli vastaan, ei kun ei se voinutkaan tuossa olla, siinähän oli se kukkapenkki. Eli siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten. Parasta on jos kaksi "hauki on kala" - ihmistä on keskenään. No, täytyy myöntää että miehessä en kuitenkaan samaa kerronnan tyyliä ihan hae, mutta se mitä haen, on toistensa ymmärtäminen ja yhteys, kemia.
Meillä kaksi haukea sai lapseksi tarinointinsa ns. pyramidin juurelta aloittavan jaarittelijan, kuten oma isänikin on. Pakko olla samaa mieltä, parisuhteessa noin valtavaa eroa kommunikaatiossa ei jaksaisi. Hauki vaikuttaa tylyltä ja jaarittelija pitkästyttää hengiltä.
No, mulla vanhemmat ovat kumpikin "hauki on kala"-ihmisiä ja satuin syntymään siihen väliin. Voin sanoa, että luulin lapsena olevani adoptoitu ja ahkeraan selvittelin albumeista, olisinko suinkaan kotoisin orpokodista. Harmikseni en ollut. xD
Voin sanoa, että on ikävää, jos vanhemmilla on lapseen semmoinen asenne, että tämä on vääränlainen ja hänen erilaista ilmaisuaan mitätöidään tai moititaan (Tiivistä! Sano lyhyesti!!) ja keskeytetään ja käännetään selkää ja osoitetaan hyväksymättömyyttä. Siitä jää kipeä hyväksymättömyyden/riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tuntemus.
Onneksi koulussa muutama opettaja antoi positiivista palautetta ja päinvastoin sanoi lahjakkaaksi ja pääsin radioonkin vähäksi aikaa. :D :D
Mutta vanhemmille vinkiksi. Älkää koskaan kääntäkö lapselle selkää, älkää tyrmätkö lasta, älkää herkkää lasta kohdelko tylyydellä, kun voisi nähdä positiivisestikin sen ihmisen siinä. Lapsi katsoo silmät innoissaan, sydän on auki, haluaa teille kertoa.
Rakkaudella jos vastataan.
Vierailija kirjoitti:
Pahimpia on ne, jotka, jotka lisäksi alkaa piirtämään paperille tai ilmaan vielä jotain karttaa tapahtumiin liittyen: Niin tuossa on se Alepa, ja täältä bussipysäkiltä sinne lähdin. Tuossa on R-Kioski ja tuolla se nainen tuli vastaan, ei kun ei se voinutkaan tuossa olla, siinähän oli se kukkapenkki. Eli siis
Tykkään kartoista ja värikkäistä tarinoista. Ihanaa. Mulle voi piirtää. Paitsi jos on tylsä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten. Parasta on jos kaksi "hauki on kala" - ihmistä on keskenään. No, täytyy myöntää että miehessä en kuitenkaan samaa kerronnan tyyliä ihan hae, mutta se mitä haen, on toistensa ymmärtäminen ja yhteys, kemia.
Meillä kaksi haukea sai lapseksi tarinointinsa ns. pyramidin juurelta aloittavan jaarittelijan, kuten oma isänikin on. Pakko olla samaa mieltä, parisuhteessa noin valtavaa eroa kommunikaatiossa ei jaksaisi. Hauki vaikuttaa tylyltä ja jaarittelija pitkästyttää hengiltä.
No, mulla vanhemmat ovat kumpikin "hauki on kala"-ihmisiä ja satuin syntymään siihen väliin. Voin sanoa, että luulin lapsena olevani adoptoitu ja ahkeraan selvittelin albumeista, olisinko suinkaan kotoisin orpokodista. Harmikseni en ollut. xD
Voin sanoa, että on ikävää, jos vanhemmilla on lapseen semmoinen asenne, että tämä on vääränlainen ja hänen erilaista ilmaisuaan mitätöidään tai moititaan (Tiivistä! Sano lyhyesti!!) ja keskeytetään ja käännetään selkää ja osoitetaan hyväksymättömyyttä. Siitä jää kipeä hyväksymättömyyden/riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tuntemus.
Onneksi koulussa muutama opettaja antoi positiivista palautetta ja päinvastoin sanoi lahjakkaaksi ja pääsin radioonkin vähäksi aikaa. :D :D
Mutta vanhemmille vinkiksi. Älkää koskaan kääntäkö lapselle selkää, älkää tyrmätkö lasta, älkää herkkää lasta kohdelko tylyydellä, kun voisi nähdä positiivisestikin sen ihmisen siinä. Lapsi katsoo silmät innoissaan, sydän on auki, haluaa teille kertoa.
Rakkaudella jos vastataan.
Meillä (aikuinen lapsi) palautetta on kyllä aina saanut antaa molempiin suuntiin, ja nykyään tiedetään jo toistemme tyyli. Minä saan komentaa häntä menemään asiaan ja hän saa komentaa minua olemaan etsimättä ratkaisuja ja pysähtymään kuuntelemaan, kun hänellä on tarve velloa. Opettavaista molemmille, juurikin niiden erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuloon. Temperamentti on pysyvänsorttinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten. Parasta on jos kaksi "hauki on kala" - ihmistä on keskenään. No, täytyy myöntää että miehessä en kuitenkaan samaa kerronnan tyyliä ihan hae, mutta se mitä haen, on toistensa ymmärtäminen ja yhteys, kemia.
Meillä kaksi haukea sai lapseksi tarinointinsa ns. pyramidin juurelta aloittavan jaarittelijan, kuten oma isänikin on. Pakko olla samaa mieltä, parisuhteessa noin valtavaa eroa kommunikaatiossa ei jaksaisi. Hauki vaikuttaa tylyltä ja jaarittelija pitkästyttää hengiltä.
No, mulla vanhemmat ovat kumpikin "hauki on kala"-ihmisiä ja satuin syntymään siihen väliin. Voin sanoa, että luulin lapsena olevani adoptoitu ja ahkeraan selvittelin albumeista, olisinko suinkaan kotoisin orpokodista. Harmikseni en ollut. xD
Voin sanoa, että on ikävää, jos vanhemmilla on lapseen semmoinen asenne, että tämä on vääränlainen ja hänen erilaista ilmaisuaan mitätöidään tai moititaan (Tiivistä! Sano lyhyesti!!) ja keskeytetään ja käännetään selkää ja osoitetaan hyväksymättömyyttä. Siitä jää kipeä hyväksymättömyyden/riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tuntemus.
Onneksi koulussa muutama opettaja antoi positiivista palautetta ja päinvastoin sanoi lahjakkaaksi ja pääsin radioonkin vähäksi aikaa. :D :D
Mutta vanhemmille vinkiksi. Älkää koskaan kääntäkö lapselle selkää, älkää tyrmätkö lasta, älkää herkkää lasta kohdelko tylyydellä, kun voisi nähdä positiivisestikin sen ihmisen siinä. Lapsi katsoo silmät innoissaan, sydän on auki, haluaa teille kertoa.
Rakkaudella jos vastataan.
Meillä (aikuinen lapsi) palautetta on kyllä aina saanut antaa molempiin suuntiin, ja nykyään tiedetään jo toistemme tyyli. Minä saan komentaa häntä menemään asiaan ja hän saa komentaa minua olemaan etsimättä ratkaisuja ja pysähtymään kuuntelemaan, kun hänellä on tarve velloa. Opettavaista molemmille, juurikin niiden erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuloon. Temperamentti on pysyvänsorttinen.
Juu, niin meilläkin menee äidin kanssa, yhä edelleen hän kehottaa sanomaan lyhyemmin, yhä edelleen minä perustelen miksi niin ja näin, sitten taas jokseenkin ymmärretään, mutta on se hieman työlästä - kommunikoinnin yhteys ei tule luonnostaan. Arvostan hänen näkemyksiään ja hän minun, kyse on vain ilmaisemisen ja ymmärtämisen kohtaamattomuudesta, välillä. Silti suhteemme on hyvin läheinen. <3
Ei se ole ihmiset vaan ihminen jolla on ihan tavallinen seikkaperä.
Vai haluatko ap moninkertaistaa sinun idiiiioottimaista coronaviruksen seikkaa?