Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerro ketjuun tapahtuma elämästäsi, jota et haluaisi muistella/käsitellä mutta se pulpahtaa aina silloin tällöin mieleesi. Aloitan, abortista.
29.10.2022 |
Huomaan, että joskus vielä kymmenen vuoden jälkeen tuo asia tulee mieleen. En halua muistella sitä, joten yleensä vain sitten keskitän mieleni muualle ja annan sen jäädä takaraivoon. Nyt ajattelin kuitenkin kirjoittaa siitä, jos se siitä sitten hälvenisi oikeasti. Tämä voisi olla vertaistukiketju hankalien muistojen avautumiseen.
Oma tällainen takautuma on abortti alaikäisenä, jolloin asuin jo yksin mutta olin rakastunut minua hyväksikäyttävään vanhempaan mieheen. Silloin oli liikaa asioita, joita psyykeeni ei tuntunut pystyvän käsittelemään. Mies käytti minua kohtaan väkivaltaa vallanvälineenä, petti ja käytti myös taloudellisesti hyväkseen. Päihteitä oli myös mukana tässä kuviossa (ei huumeita).
Olen ollut todella kiltti ihminen, olin altis tuollaiselle vallankäytölle ja lähdin kotoa vaikeiden olosuhteiden vuoksi omilleni, äitini oli alkoholisti ja liikkui ihmisten kanssa, jotka myös tulivat kotiimme ja sielläkin väkivallan uhka oli läsnä. Se aika oli jo itsessään niin sumeaa, että joskus on vaikea muistella tapahtuneita.
Tulin raskaaksi miehelle mutta tiesin heti, etten ole äidiksi kykeneväinen. Eihän minulla ollut vielä ammattia, ei rahaa, olin masentunut ja vaikeissa olosuhteissa. Tiesin myös, ettei miehestä ole isäksi.
Minun oli pakko vain sulkea koko raskaus pois mielestäni ja keskittyä selviämiseen, päätin tehdä abortin salaa mieheltä (väkivallan ja syyllistämisen vuoksi). Onneksi silloiset ystävät olivat jotenkuten tukena.
Muistan, että kävin perheneuvolassa, sekä lääkärillä. Sain lääkkeet käteen ja hoito-ohjeet miten teen abortin kotona.
Otin ystäväni yöksi tukemaan ja valvomaan. Yöllä sitten alkio tuli pois, se oli kivuliasta ja verta oli kaikkialla. Ystävänikin oli silminnähden järkyttynyt, hyvin vaisu ja jotenkin irrallaan tilanteesta. Toivottavasti hän ei traumatisoitunut. Syyllistän koko raskaudesta itseäni edelleen ja joskus mietin miten väärin olen toiminut. Muistan juoneeni alkoholia raskauden aikana koska en halunnut lasta enkä edes miettiä koko asiaa, halusin vain pitää roolia yllä, että kaikki on kunnossa ja jatkoin juomista. Tästä olen kantanut myös syyllisyyttä.
Muistan myös, ettei vanhempani tukenut minua asiassa kovinkaan paljoa. Äitini olisi ehkä halunnut, että pidän lapsen mutta jollain tasolla halveksui minua ja sanoi abortin jälkeen, " Muista sitten, ettei abortti ole mikään ehkäisykeino" ja siihen koko asian käsittely jäi.
Tuon tapahtuneen jälkeen ei kestänyt kauaa kun jätin kaikki taakseni ja lähdin kaupungista.
Tämä on sellainen, jota en ole koskaan käsitellyt kunnolla. Mietin välillä minkä ikäinen lapsi olisi nyt ja jostain syystä tähän verhoutuu syyllisyyden tunteita. Yritän lohduttaa, että lapsella olisi ollut ikävä lapsuus, jos olisin pitänyt.
Millaisia muistoja muilla on?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvapalsta voi olla liian monisäikeinen, ja täältä saa jos jotain kommenttia, traumaa on parempi tosiaan käsitellä jossain muualla. Itse en ainakaan voisi alkaa täällä avautua paljon mistään, sen verran kiireisiä trollijätkiä täällä on. Tyyppejä joiden aina halu on lyödä.
Aijempaan abrottikeskusteluun laiton linkin ITU projektista tampereella, sinne voi soittaa ja sieltä saat neuvoja kenen kanssa jutella jne.
Vierailija kirjoitti:
Vauvapalsta voi olla liian monisäikeinen, ja täältä saa jos jotain kommenttia, traumaa on parempi tosiaan käsitellä jossain muualla. Itse en ainakaan voisi alkaa täällä avautua paljon mistään, sen verran kiireisiä trollijätkiä täällä on. Tyyppejä joiden aina halu on lyödä.
Aijempaan abrottikeskusteluun laiton linkin ITU projektista tampereella, sinne voi soittaa ja sieltä saat neuvoja kenen kanssa jutella jne.
Niin onhan tämä totta, onneksi nämä trollaajat on helppo erottaa muista ihmisistä.
On täällä onnistuneitakin ketjuja jos minkälaista vaikeista aiheista.
Terapia tosiaan on tulossa mutta joskus on tarve kirjoittaa, siitä on apua hetkellisesti jos sitä triggeröityy johonkin.
Kiitos tästä neuvosta, tutustun tuohon projektiin.
Ap
17 vuotiaana myin seksiä vanhemmille miehille.
Yks viiskymppinen mies haki mut graniittianttilasta, mentiin Lauttasaareen hänen kämpille. Ihan kivan oloinen heppu, siisti, puhelias, hieno uusi auto alla.
Kämpillä setämies tarjosi drinksua, jo yhden hänen tekemänsä gin tonicin jälkeen alkoi huimaamaan. Tuli heikko olo.
Menin olkkarista keittiöön, mistä heppu suuttui ja käski pois sieltä.
Ilmoitin lähteväni pois, mies lähti saattamaan taksitolpalle. Pääsin autoon ja karkuun tätä heppua.
Vasta jälkikäteen tajusin että hän oli laittanut drinksuun tyrmäystippoja, siksi keittiöön ei saanut mennä, pöydällä oli meinaan jonkinlainen setti värkkejä, lääkkeitä yms.
Onneksi olin elänyt märkää nuoruutta siihen asti, eli päihteiden sietokyky oli melko korkea. Kokemattomampi nuori olisi varmasti ollut tillintallin samasta satsista.
Tuon tätä tarinaa esiin aina kun nykynuoret puhuvat sokerideiteistä sun muusta, kuvitellen että miehet maksavat satasia pelkästä hymystä jne helppoa rahaa.
Toki joku voi maksaakin, mutta asioilla on myös nurja puoli. Ei se itsensä myyminen ole pelkkää samppanjaa ja voimaantumista.
M40
Nuorena olin kolme vuotta suhteessa jossa oli erittäin väkivaltaista seksiä. Jättänyt pahat traumat enkä voi muistella sitä kun itsesyytökset siitä miksi suostuin siihen on niin kovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17 vuotiaana myin seksiä vanhemmille miehille.
Yks viiskymppinen mies haki mut graniittianttilasta, mentiin Lauttasaareen hänen kämpille. Ihan kivan oloinen heppu, siisti, puhelias, hieno uusi auto alla.
Kämpillä setämies tarjosi drinksua, jo yhden hänen tekemänsä gin tonicin jälkeen alkoi huimaamaan. Tuli heikko olo.
Menin olkkarista keittiöön, mistä heppu suuttui ja käski pois sieltä.
Ilmoitin lähteväni pois, mies lähti saattamaan taksitolpalle. Pääsin autoon ja karkuun tätä heppua.
Vasta jälkikäteen tajusin että hän oli laittanut drinksuun tyrmäystippoja, siksi keittiöön ei saanut mennä, pöydällä oli meinaan jonkinlainen setti värkkejä, lääkkeitä yms.
Onneksi olin elänyt märkää nuoruutta siihen asti, eli päihteiden sietokyky oli melko korkea. Kokemattomampi nuori olisi varmasti ollut tillintallin samasta satsista.
Tuon tätä tarinaa esiin aina kun nykynuoret puhuvat sokerideiteistä sun muusta, kuvitellen että miehet maksavat satasia pelkästä hymystä jne helppoa rahaa.
Toki joku voi maksaakin, mutta asioilla on myös nurja puoli. Ei se itsensä myyminen ole pelkkää samppanjaa ja voimaantumista.
M40
Monenlaista järjettömyyttä ihmiset kyllä kokevat. Vaikutat olevan kuitenkin sujut menneisyytesi kanssa, onneksi niin. Kiitos viestistäsi.
Onneksi selvisit ja toivottavasti elät hyvää elämää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin kolme vuotta suhteessa jossa oli erittäin väkivaltaista seksiä. Jättänyt pahat traumat enkä voi muistella sitä kun itsesyytökset siitä miksi suostuin siihen on niin kovat.
Ymmärrän, että sitä syyttää itseään kun on elänyt elämää joka ei ole ollut itselleen hyväksi. Yritä kuitenkin päästää siitä irti. Näin ulkopuolisiin silmin itsesyytökset ovat turhia, nuorena sitä vain kokeilee kaikenlaista ja on altis väärinkäytölle, sekin voi johtua niin monenlaisista tiedostamattomastakin syystä, jotka sitten näkyvät eri tavoin etenkin nuorten elämässä.
Paljon hyvää sinullekin elämääsi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma isä raiskasi.
Tämä on kyllä erittäin kipeä asia varmasti ollut sinulle, järjetöntä. Toivottavasti tiedät, ettet ole tehnyt mitään väärää. Isäsi on sairas ihminen.
Toivon todella, että olet saanut parhainta mahdollista apua tämän kokemuksen käsittelyyn ja toivottavasti sisäiset vauriosi voisivat eheytyä ja saat elää sellaista elämää kun tahdot ja tarvitset.
Paljon hyvää ja halaus sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvinkään ammuskelu. Minulle aukesi miten sekaisin tämä yhteiskunta oikeasti on.
Pahin pahoinpitely, jonka kohteeksi jouduin kumppanin toimesta. Heräsin nyrkin iskuun, naapurit heräsivät meluun, mies hakkasi, repi useamman nyrkillisen hiuksiani irti, rikkoi tavaroita... Ja pisti kaiken minun syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näistä jokainen teidän kirjoittama kokemus on sellaista, että miettii miten sairaita ihmisiä maailmassa on. Eihän se yllätyksenä tietenkään tule mutta kun todella moni on kokenut sellaista, että sitä miettii mikä on mennyt vikaan näiden ihmisten maailmassa, jotka aiheuttavat kärsimystä toiselle omaksi ilokseen tai tyydytykseen.
Kuitenkin vaikka ehkä ei ole syytä pohtia ikäviä kokemuksia niin ei niitä voi poissulkeakaan. Onneksi näistä voi puhua ja myös hiljalleen vapautua, niin ettei kokemukset määrittelisi omaa elämän kulkua niin vahvasti.
Kiitoksia rohkeista viesteistä. Voin vain kuvitella millaisia askeleita on pitänyt ottaa toipumisen tiellä ja millaista vahvuutta se on vaatinut.
Ap
Reputin ylppäreissä. Vaikka sitten sain lakin, opiskelupaikan ja hienon työuran, niin vielä 30 vuoden jälkeen harmittaa.
Alue: Aihe vapaa
<3