Suositellaanko Asperger-oppilaille yleisesti ottaen erityisluokkaa vai tavallista?

Heidät on jo vuosia integroitu perusluokkaan.

Meidän assillemme ei kumpikaan sopinut, sen sijaan kotiopetus on sopinut loistavasti.

Riippuu yksilöstä ja siitä, kuinka voimakkaita assipiirteet ovat. Toisaalta, huoltajat sen päätöksen viime kädessä tekevät. Toiset ovat sitä mieltä, että pienluokka on parempi vaihtoehto, toiset puolestaan ajattelevat, että parempi olla tavallisessa luokassa tukitoimien kera.

Riippuu niin monesta asiasta, mm. yksilöstä, luokasta, opettajasta, koulusta, onko mahdollista saada tukitoimia tavalliseen luokkaan jne.

Meille tavallinen luokka oli käytännössä ainoa vaihtoehto, koska tällä paikkakunnalla erityisluokat on tarkoitettu joko käytöshäiriöisille tai sellaisille, joilla on isoja oppimisvaikeuksia. Jonkin verran oli vaikeuksia ja kuormittumista tavallisessakin luokassa, mutta se oli kuitenkin ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin erityiskoulu tai -luokka.

Minun lapsen luokalla on assi. Taitaa olla luokan älykkäin muutoin, mutta ei ymmärrä sosiaalisia suhteita.

Meillä oli ykkösestä neloseen erityisluokalla, vitosesta ysiin normaaliluokalla ja ammattikoulun kävi normaalisti.

Meidän assillemme pienluokka oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Tavallisessa luokassa oli liikaa hälinää ja aistiärsykkeitä eikä opettajalla ollut ammattitaitoa erityislasten kanssa toimimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu yksilöstä ja siitä, kuinka voimakkaita assipiirteet ovat. Toisaalta, huoltajat sen päätöksen viime kädessä tekevät. Toiset ovat sitä mieltä, että pienluokka on parempi vaihtoehto, toiset puolestaan ajattelevat, että parempi olla tavallisessa luokassa tukitoimien kera.

Täällä aina toistuu urbaani legenda siitä, että vanhemmat muka päättävät, missä lapsi opiskelee. Kyllä se on ihan koulun päätös, mutta sitä puolestaan rajoittavat resurssit. Ei niitä pienryhmäpaikkoja ja erityisopetuksen resursseja vaan ole enää, koska säästöt ja inkluusio.

Toki vanhempien kanssa jutellaan ja keskustellessa tavoitellaan yksimielisyyttä, koska se helpottaa yhteistyötä. Tässä vanhemmat voivat saada harhaisia käsityksiä siitä, että heiltä kysytään lupaa.

Tosiasiassa vaikeuksissa olevaa autismin kirjon oppilasta ei jätetä yleisopetuksen ryhmään, jos pienryhmäpaikkoja on ja opettajat katsovat siirron olevan oppilaan etu. Ihan sama, vastustaako huoltaja, kysehän on lapsen parhaasta.

Minulla on kyllä ollut lukuisia asseja yleisopetuksen ryhmissä. Sekin pitää muistaa, että dg ei kerro kaikkea ihmisestä, vaan jokainen on oma persoonansa.

T. Yläkoulun ope

Mietin tätä itsekin, koska koululaisellamme on as-piirteitä (ei diagnoosia, mutta perheessä kaksi autistia) ja kuormittuu valtavasti peruspäivistäkin. Ei jaksa muuta tehdä kuin maata sohvalla nollaamassa päätään loppuillan, ehkä vähän leikkiä. Erityisluokka on täynnä käytöshäiriöisiä ja aggressiivisia oppilaita, mutta tavisluokalla on kamala meteli- kumpi sitten on pahempi?

Minä olen ymmärtänyt, että se suosittelu tehdään yksilön eikä diagnoosin perusteella. Tai niin sen ainakin pitäisi mennä.

En tiedä, koska en ole alan ammattilainen. Varmasti ammattilaiset osaavat arvioida, mikä on kenellekin paras ratkaisu.

Pääosin aspergerit on ihan normaaliluokissa. Itsekin olin. Ja olin aina hyvä koulussa, ja akateemisen loppututkinnonkin olen suorittanut. Olisin ollut kurjaa jos minut olisi diagnoosini takia laitettu johonkin erityisluokkaan, vaikka en todellakaan kouluaineissa tarvinnut minkäänlaista tukea vaan olin aina luokkani parhaita niissä.

(Toki, se muiden lasten seura kuormittaa aspergeria ja usein olin kiusattukin. Mutta on niitä muita lapsia erityisluokillakin, ja toisaalta siihen vaan pitää tottua että tämän neuropoikkeavuuden kanssa elämä on vähän kuormittavaa. Eikä vapaa-ajalla sitten jaksa oikein mitään kuin ne läksyt mutta se on ihan ok)

Vierailija kirjoitti:

Mietin tätä itsekin, koska koululaisellamme on as-piirteitä (ei diagnoosia, mutta perheessä kaksi autistia) ja kuormittuu valtavasti peruspäivistäkin. Ei jaksa muuta tehdä kuin maata sohvalla nollaamassa päätään loppuillan, ehkä vähän leikkiä. Erityisluokka on täynnä käytöshäiriöisiä ja aggressiivisia oppilaita, mutta tavisluokalla on kamala meteli- kumpi sitten on pahempi?

Tämä sama on monella introvertin temperamentin omaavalla ihan ilman aspergeria tai autismiakin. Se on vaan asia johon joutuu sopeutumaan ja hyväksymään sen, että illat ja viikonloput menee palautuessa. 

Tapauskohtaista. Esim. jos on pahoja aistiyliherkkyyksiä, niin oppiminen saattaa kärsiä, vaikkei älykkyydessä olisikaan mitään vikaa. Toisaalta, niin paljon on kiinni myös siitä, millainen luokka sattuu osumaan kohdalle. Sitähän ei voi tietää etukäteen, oli kyse sitten normaali- tai erityisluokasta.

Vierailija kirjoitti:

Heidät on jo vuosia integroitu perusluokkaan.

Mistä lähtien kun olin 90 luvulla normi luokassa?

-Asperger

Vierailija kirjoitti:

Pääosin aspergerit on ihan normaaliluokissa. Itsekin olin. Ja olin aina hyvä koulussa, ja akateemisen loppututkinnonkin olen suorittanut. Olisin ollut kurjaa jos minut olisi diagnoosini takia laitettu johonkin erityisluokkaan, vaikka en todellakaan kouluaineissa tarvinnut minkäänlaista tukea vaan olin aina luokkani parhaita niissä.

(Toki, se muiden lasten seura kuormittaa aspergeria ja usein olin kiusattukin. Mutta on niitä muita lapsia erityisluokillakin, ja toisaalta siihen vaan pitää tottua että tämän neuropoikkeavuuden kanssa elämä on vähän kuormittavaa. Eikä vapaa-ajalla sitten jaksa oikein mitään kuin ne läksyt mutta se on ihan ok)

Mulla taas oli isoja ongelmia koulussa erityisesti matematiikassa mutta taas fysiikassa ei lainkaan. Myös kuvis oli todella hyvä koska pystyn piirtämään valokuvan tarkasti muistista.

Kannattaa muistaa, ettei luokkamuodon tarvitse välttämättä pysyä koko kouluajan samana. Aina on mahdollista vaihtaa normaaliluokasta erityisluokkaan tai päinvastoin, mikäli ratkaisu osoittautuu virheeksi tai tilanne muuttuu.

Ehkä sellainen erityisluokka olisi ihanteellisin, jossa olisi samantyylisistä vaikeuksista kärsiviä oppilaita? Erityisluokissakin on usein erityislapsia/-nuoria laidasta laitaan, mikä ei hyödytä ketään, vaan tekee niistä vain säilöntäpaikkoja tavalla tai toisella poikkeaville oppilaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu yksilöstä ja siitä, kuinka voimakkaita assipiirteet ovat. Toisaalta, huoltajat sen päätöksen viime kädessä tekevät. Toiset ovat sitä mieltä, että pienluokka on parempi vaihtoehto, toiset puolestaan ajattelevat, että parempi olla tavallisessa luokassa tukitoimien kera.

Täällä aina toistuu urbaani legenda siitä, että vanhemmat muka päättävät, missä lapsi opiskelee. Kyllä se on ihan koulun päätös, mutta sitä puolestaan rajoittavat resurssit. Ei niitä pienryhmäpaikkoja ja erityisopetuksen resursseja vaan ole enää, koska säästöt ja inkluusio.

Toki vanhempien kanssa jutellaan ja keskustellessa tavoitellaan yksimielisyyttä, koska se helpottaa yhteistyötä. Tässä vanhemmat voivat saada harhaisia käsityksiä siitä, että heiltä kysytään lupaa.

Tosiasiassa vaikeuksissa olevaa autismin kirjon oppilasta ei jätetä yleisopetuksen ryhmään, jos pienryhmäpaikkoja on ja opettajat katsovat siirron olevan oppilaan etu. Ihan sama, vastustaako huoltaja, kysehän on lapsen parhaasta.

Minulla on kyllä ollut lukuisia asseja yleisopetuksen ryhmissä. Sekin pitää muistaa, että dg ei kerro kaikkea ihmisestä, vaan jokainen on oma persoonansa.

T. Yläkoulun ope

Itse en ole kuullut tätä "legendaa" muilta kuin koulun henkilöstöltä verkostopalavereissa. Erityisluokkaan kuuluva oppilas jatkaa isossa luokassa koska vanhemmat eivät anna suostumusta siirtoon. Jos tämä on potaskaa, koulun edustajien (esim. rehtori, erityisopettaja, opinto-ohjaaja) olisi hyvä lakata ylläpitämästä legendaa.

T. Kouluilla työskentekevä psyk. sh