Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Esikoisen suosiminen
12.05.2010 |
Tuli tuosta ketjusta mieleen, jossa ap pohti onko reilua kun eri-ikäiset lapset saavat eri määrän rahaa matkalle...
Eli oma anoppini suosii ihan selvästi omaa esikoistani 3v ja nuorempi 1v jää vähemmälle.. Asia ilmenee mm. näin esikoista sanoo ihan avoimesti mummon kullaksi ja sitten nuorimmainen on ukin kulta. Mummo hakee esikoista kauppaan, yökyläänm, mökille ja ottaa nuorimmaisen vain jos meillä molemmilla on menoa.
Kerran hän ihan suoraan puhui siitä miten itse on aina suosinut esikoistaan ja miten hän on ollut äidille aivan erityinen ja sitten kysyi minulta, että eikös se olekkin näin?? itse vastsin vain, että itselleni molemmat lapset ovat aivan yhtä rakkaita!
Pitäisiköhän asia ottaa esille anopin kanssa?? nuorempi ei kuitenkaan vielä tilannetta ymmärrä, mutta pian alkaa ymmärtämään! Tavaroiden suhteen on kyllä tasapuolinen, eli ostaa molemmille vaatteita ym. Olenkohan käsittänyt asian väärin ja asia johtuu vain siitä kun isomman kanssa on helpompi touhuta vai suosiikohan anoppi oikeasti esikoista enemmän myös tulevaisuudessa!
t. vainoharhainen(ko)
Kommentit (6)
on kuitenkin muuten tosi hyvä anoppi.. ehkä se siitä kunhan kuopus kasvaa!!!
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pappa on jo suunnitellut lähtevänsä kesällä kalaan esikoisen (4v) kanssa.
Pienemmän kanssa leikkivät ja lukevat, puuhailevat muita juttuja, kuitenkin aina niin, että me (lapsen vanhemmat) ollaan läsnä. Kuopus on "takertuja" eikä osaa oikein olla ilman meitä.
Luulen, että sitten kun kuopuskin on 4v niin hän pääsee samalla tavalla mukaan kauppareissuille, kaupungille tai sinne kalaan. Mummo nyt olisi jo ottamassa, mutta pieni (2v) ei suostu lähtemään.
ei osaa olla ihan pienten kanssa ja uhmis on sille kauhistus. Kyllä se siitä.
meillä on käynyt näin. Eli ymmärrän kyllä, että vanhemman kanssa on helpompi touhuta tuossa vaiheessa, kun lapset ovat pieniä, mutta siinä on se vaara, että tilanne jää päälle, eli isompi lapsi tulee tutummaksi, ja sitten on edelleen helpompi touhuta sen tutumman eli isomman kanssa jne.
Meillä on valitettavasti tilanne tämä. Poika (nyt jo 17 v) saa edelleen enemmän huomiota, tytär (15 v) jää vähemmälle. Valitettavasti jonkunverran myös materiaalisesti, vaikkakin tilanen on vähän tasoittunut siitä joskus huomautettuamme.
Tähän vaikuttanee osaltaa ehkä se, että tyttären puheentuottamisen häiriön vuoksi hänen kanssaan oli pienenä "hankalampi" touhuta. Tai näin ainakin mummo ja pappa asian kokivat. Siten kokevat esikoisen läheisemmäksi, on tutumpi kun hänen kanssaan on enemmän oltu.
Meillä on ollut niin, että isoisä viihtyy parhaiten sopivassa leikki-iässä kulloinkin olevan lapsenlapsen kanssa, sellaisen lapsen, joka itse hakeutuu luokse ja hakee sitä huomiota ja "pakottaa" isoisän touhuihinsa mukaan olemalla itse aktiivinen.
Käytännössä on niin, että vanhemmat lapsenlapset jäävät vähemmälle huomiolle (ehkä siksi, että eivät enää hakeudu seuraan) ja samoin on käynyt aina vauvaikäisten ja ihan pienten kohdalla. Lapsia on meillä nyt neljä ja tätä nykyä kaksi nuorinta saavat hyvin isoisän huomion, koska ovat sellaisessa leikitettävässä iässä (6 ja 4). Saa nähdä miten käy, kun kasvavat.
Alue: Aihe vapaa
Yksivuotias on vielä niin vauva, mutta 3-vuotias jo juttelee kaikenlaisia hyviä juttuja ja osaa tehdä paljon muutakin.
Ajan kanssa se sitten tasoittuu, kun nuorempikin oppii puhumaan yms.