Miten suhtaudutte teinin kiroiluun?

Meillä ei kiroilla.

Kiellän jos menee ihan överiksi, mutta ei rangastusta

Mun 6v välillä kiroilee kun on oppinut isoilta pojilta uusia sanoja. En kiinnitä huomiota.

Meisseli, varsinkin oma, on myös iso juttu nyt :D

Relatkaa!

Olen aika pitkälti huomioimatta, mutta joskus kun meinaa mennä liiallisuuksiin, saatan sanoa, että kuulostaa aika tyhmältä eikä ollenkaan kovalta. Kirosanojen avaaminen myös toimii aika hyvin: esim. vi*tu -> "jaa pimppi? Mikäs siellä pimpissä on?/Mihinkä sä pimppiä nyt tarvitset?", sa*tana -> "niin, jotkut uskoo sa*tanaan. Tiedätkö että uskomusten mukaan hän oli langennut enkeli".

Meillä ei kiroile kukaan. Teini-ikä ei ole mikään erikoislupa käyttäytyä törkeästi.

Vittuukssesullekuuluu?

Välillä muistutan puhumaan siistimmin, mutta yleensä molemmat teinini ovat tilanteen tasalla ja tietävät miten missäkin tilanteessa puhutaan.

Joka ärräpäästä tai edes siitä v-alkuisesta sanasta en kieltele, enkä kommentoi.

Aikuisenkin on oltava tilanteen tasalla, omaan suoritukseensa pelikentällä pettynyt tai sydänsuruja ensimmäistä kertaa kokeva tms teini voi purkaa tunteitaan aika värikkäin sanakääntein, mutta vanhemman tehtävä silloin ei ole ensimmäisenä kieltää kiroilua.

Tarkennan kuitenkin, että kirosana ei ole välimerkki, eikä sitä meillä kukaan niin käytäkään.

Teini ei kiroile, mutta viisikymppinen mies kyllä ja ihan uskomattomista ja vähäpätöisistä asioista. Tänään kun soiteltiin jotain asiaa kesken työpäivän, niin se yllätyksekseen huomasi, että iltapäivällä onkin töissä joku kokous, kun oli luullut saavansa tehdä paperihommia rauhassa. Sieltä tuli v*ttua ja h*levettiä samassa lausesessa. Kokouksia sillä kuitenkin on lähes joka päivä, että mitään tavatonta tämä ei ollut.

Minä totesin jo hyvissä ajoin ennen teini-ikää lapsen ekaa kertaa kirotessa etten tykkää kuunnella kiroilua hänen suustaan. Se riitti ainakin toistaiseksi. Teinit on nyt 13 v. ja 16 v. Todennäköisesti jos alkaisivat kiroilla kovasti kotona sanoisin ettei se tunnu minusta kivalta. Yksittäisiin kirosanoihin en ole puuttumassa jos sellaisia sattuisi kuulumaankin.

Lapset tietävät välttää kiroilua minun läsnäollessa. En sallinut sitä, kun he olivat pieniä. Nyt aikuisenakin saatan huomauttaa, jos kiroilevat. Mielestäni pitää olla taito karsia kiroilu pois tarvittaessa. Inhoan puhetta, jossa kirosanat vilisevät. Aiheesta voi kirota, mutta karsastan, jos kirosanoja käytetään normaalissa keskustelussa.

No siinähän kiroilee, ei haittaa minua. Kirosanat menettäisivät merkityksensä jos ihmiset lakkaisivat demonisoimasta niitä.