Onko ikääntyminen sulle vaikeaa?

enkä oo vasta ku 28 :D

miehen kanssa meidän omalla mökillä.

Ja oon vain tyytyväinen kun ikää tulee lisää.

esim.kropan muutoksia on välillä vaikea hyväksyä. Siis fyysistä vanhenemista. Kilojen poissa pitäminen vaatii koko ajan enemmän ja vetreys vähenee pikkuhiljaa. Ikää siis kokonaiset 38v...

Ikää tulee ja oon huomannu, että viisauttakin siinä sivussa on kertynyt..=) En mä haluais enää olla se parikymppinen besserwisser jonka maailma oli todella mustavalkoinen. Oon nyt 35 ja ihan tyytyväinen olooni.



Harmaita hiuksia odottelen malttamattomana, ne ois niiiin hienot!

Ja ikää kohta 50v!

Nyt se elämä vasta alkaa siskot!

parempi itsetunto ja elämänkokemus on helppo ottaa vastaan, mutta kropan muutoksia ja sitä, että lapsia en todennäk. saa enää lisää, on vaikeampi hyväksyä. Ikää mulla 36.



Olen huomannut, että kun nainen on yli 60, niin elämä maistuu ;-) Sitä siis odotellessa...

Veikkaan että alkaa tulla vaikeammaksi sitten kun naamaan tulee ryppyjä ja alan muutenkin näyttää vanhalta. Toistaiseksi ikääntyminen on ollut vasta hauskaa, kun on saanut lisää kokemusta ja uskottavuutta, parempia työtehtäviä, enemmän rahaa, parempia miehiä, ihanat lapset jne...

syöpäriski kaksinkertaistuu kun täyttää 50v. ja näkö huononee, rappeutuminen kiihtyy ja lihoo, kaikki menee huonommaksi.

kuten nuo monen mainitsemat muutokset fysiikassa, mutta ennen muuta itselläni jatkuva epävarmuus työelämässä - sitä en enää näin 41-vuotiaana olisi odottanut, mutta minkäs teet. Ehkä se on ihan yleistä nykyään työuran loppuun saakka.



Toisaalta sitten on ihania asioita, kuten itsetunnon loksahtaminen vihdoin kohdalleen, rauhoittuminen ja monen asian tajuaminen perspektiivin kautta ihan eri lailla kuin ennen.

järjetön ikäkriisi. Pidän itseänin vanhana, panikoi nuorena tehtyjä ratkaisuja esim. lapsien hankkinen nyt ajankohtainen ja ei taida enää näin vanhana onnistua. Ajatuksena on, että elämä on eddetty. Taidan olla terapian tarpeessa?

Ikää on 38 ja melkoinen neljänkympin kriisi menossa. Kolmenkympin kriisistä en tiennyt mitään, silloin olin parhaimmillani. Nyt on pelko mm. työelämässä pärjäämisestä. Yli nelikymppinen nainen kai edelleenkin on aika heikoilla, ellei ole johtaja tai vähintään ylempi toimihenkilö.

vaikeinta oli joskus 30v, nyt ikää 48 ja parasta aikaa elän parhaillaan! Toki ajatus viiskymppisistä ja sen jälkeisestä elämästä kauhistuttaa nyt mutta toisaalta elämään tulee paljon uutta ja ihanaa koko ajan. Kohta lapsenlapsia, yhä vapaampaa menoa ja reissaamista miehen kanssa, vähän enemmän rahaa käytössä jne.