Miksi virkamiestaustainen pomo on niin huono johtaja?

Kokeneemmat työkaverit sanovat, että tuo olisi virkamiesmäisyyttä. Itse en tunne aihetta niin hyvin.

Ap

Itse kuvailisin pomoa, että sillä ei ole maalaisjärkeä. Onkohan se sitten sama asia kuin tuo virkamiesmäisyys?

Ap

Eiköhän tuo kuvaa virkamiestoimintaa ihan yleisesti, ei vain esimiestyössä.

Sanalla virkamiesmäisyys on korvissani negatiivinen kalske. Yleisestikin virkamiesmäisyys käsitetään ehkä jonkinlaiseksi tunteettomuudeksi tai ainakin hyvin viralliseksi käyttäytymiseksi. Kun opettaja kehui virkamiesmäisyyttäni, minusta tuntui, että tahdon olla aivan kaikkea muuta kuin virkamies. Asian ei pitäisi olla niin. Osaksi voin syyttää omia hieman kärkkäitä asenteitani muun muassa hierarkkisia järjestelmiä kohtaan, mutta osasyynä on myös se, miten opintojemme aikana asiaa on erityisesti korostettu. Virkamiesmäisyys on jotakin ihailtavaa, tavoiteltavaa tasaisuutta. Sitä, ettei ole liian empaattinen tai mene liian lähelle ilmoittajaa. Se on kylmän rauhallista, asiallista otetta, jossa ei kuulu liika inhimillisyys.

No se inhimillisyys siltä kyllä täysin puuttuukin.

Kyllä minusta tuo virkamiesmäisyys on sanana ehdottomasti negatiivinen. Ei vain tämän tapauksen perusteella, vaan näin olen ajatellut jo aiemmin. En ole edes tiennyt, että joku voi nähdä sen jonain hyveenä tai tavoiteltavana asiana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo kuvaa virkamiestoimintaa ihan yleisesti, ei vain esimiestyössä.

Toki. Tämä nyt vain sattuu olemaan esimies.

Mutta tiedän kyllä itsekin ihan rivivirkamiehiä, joiden tekemistä tällainen tavallinen tollo ihmettelee, kun mikään ei onnistu, ja aina etsimällä etsitään jokin pykälä, jolla kaikki vaihtoehdot torpataan.

Ap

Virkamiehillä ei ole tulosvastuuta. Ei tarvitse huolehtia siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, kuten yritysmaailmassa täytyy tai firma menee konkurssiin. Virkamiesten organisaatioiden rahoitus juoksee, toimivatpa he miten vain. Vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa virkamies on onnistunut toimimaan niin räikeän vahingollisesti että on joutunut pois tehtävistään. Organisaatioiden sisäistä valtapeliä kyllä täytyy oppia pelaamaan, koska muuten muut pelaavat sinut ulos. Siihen liittyy tuo, että tietoa ei jaeta avoimesti eikä alaisia ns. auteta menestymään, kuten yritysmaailmassa hyvä pomo tekee (se on itse asiassa esimiehen pääasiallinen tehtävä).

Kun ihminen toimii pitkään tehtävässä jossa on valtaa mutta ei vastuuta samassa suhteessa, hänelle ei kehity sellaista vastuullisuutta jota pomolla on oltava pärjätäkseen tehtävässään. Se edellyttää korkeatasoista itsekritiikkiä, säännöllistä oman toiminnan kyseenalaistamista ja oman näkökulman vaihtamista alaisten ja asiakkaiden puolelle. Tämä on vaativa taito, jota ihmisillä ei lähtökohtaisesti ole, vaan se pitää opetella käytännön työssä. Moni ei sitä opi koskaan, ja mahdollisuudet oppia sitä ovat todella heikot jos henkilön toimintaympäristö ei lainkaan tue oppimisprosessia.

Vierailija kirjoitti:

No se inhimillisyys siltä kyllä täysin puuttuukin.

Kyllä minusta tuo virkamiesmäisyys on sanana ehdottomasti negatiivinen. Ei vain tämän tapauksen perusteella, vaan näin olen ajatellut jo aiemmin. En ole edes tiennyt, että joku voi nähdä sen jonain hyveenä tai tavoiteltavana asiana.

Ap

Ymmärrätkö ollenkaan virkamieskäsitettä, ei se siirry henkilön mukana, vaan on lailla johonkin tehtävään asetettu velvoite jossa ko. virkaa hoitava on virkavastuussa tekemistään päätöksistä, viranomaispäätös on yksipuolinen jonkin henkilön oikeutta tai etua koskeva ja siihen on aina olemassa valitusmahdollisuus jossakin vaiheessa.  

Vierailija kirjoitti:

Virkamiehillä ei ole tulosvastuuta. Ei tarvitse huolehtia siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, kuten yritysmaailmassa täytyy tai firma menee konkurssiin. Virkamiesten organisaatioiden rahoitus juoksee, toimivatpa he miten vain. Vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa virkamies on onnistunut toimimaan niin räikeän vahingollisesti että on joutunut pois tehtävistään. Organisaatioiden sisäistä valtapeliä kyllä täytyy oppia pelaamaan, koska muuten muut pelaavat sinut ulos. Siihen liittyy tuo, että tietoa ei jaeta avoimesti eikä alaisia ns. auteta menestymään, kuten yritysmaailmassa hyvä pomo tekee (se on itse asiassa esimiehen pääasiallinen tehtävä).

Kun ihminen toimii pitkään tehtävässä jossa on valtaa mutta ei vastuuta samassa suhteessa, hänelle ei kehity sellaista vastuullisuutta jota pomolla on oltava pärjätäkseen tehtävässään. Se edellyttää korkeatasoista itsekritiikkiä, säännöllistä oman toiminnan kyseenalaistamista ja oman näkökulman vaihtamista alaisten ja asiakkaiden puolelle. Tämä on vaativa taito, jota ihmisillä ei lähtökohtaisesti ole, vaan se pitää opetella käytännön työssä. Moni ei sitä opi koskaan, ja mahdollisuudet oppia sitä ovat todella heikot jos henkilön toimintaympäristö ei lainkaan tue oppimisprosessia.

Tuo juuri toteutuu, että hän ei piittaa siitä ovatko asiakkaat tai työntekijät tyytyväisiä. Se ei ole hänelle minkäänlainen arvo. Hän vain hokee miten hänen pitää hoitaa ne ja ne raportit, eli selvästi ylöspäin pitää näyttää, että kaikki hoituu ajallaan, mutta hänen alamaisensa saavat olla vaikka missä epätietoisuudessa ja ilman työvälineitä, se ei ole hänen ongelmansa.

Kokonaisuus ei siis ole hallinnassa. Hän vain hoitaa omaa hommaansa, mutta unohtaa, että hänellä on alaisia, jotka tarvitsisivat esimiestä. Eli virkamiesmäisyyttä tuossa on se, että hän ei hoida todellista johtamista, vaan vain sitä, että näyttää itse hyvältä ylös päin.

Ap

Siihen lienee syynsä, miksi on saanut lähteä virastaan. Tiedoksi teille 70-lukua eläville, että valtio kouluttaa esimiesasemassa olevaa henkilöstöään koko ajan. Tuollainen virkamiespökkelö on tuskin ollut valtiolla mikään muu kuin rivivirkamies.

Virkamiehiksi päätyy mitättömyyksiä, joiden osaamisella ei ole kaupallista potentiaalia.

Kuka on niin hullu että palkkaa esimieheksi virkaheiton virkamiehen..?

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin hullu että palkkaa esimieheksi virkaheiton virkamiehen..?

Siis ilmeisesti oikeisiin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Siihen lienee syynsä, miksi on saanut lähteä virastaan. Tiedoksi teille 70-lukua eläville, että valtio kouluttaa esimiesasemassa olevaa henkilöstöään koko ajan. Tuollainen virkamiespökkelö on tuskin ollut valtiolla mikään muu kuin rivivirkamies.

Ilmankos virkamiehiä on jokseenkin mahdotonta saada kiinni kun aina ollaan joko (ylipitkillä) lomilla, koulutuksessa tai muuten vapailla tai'kokouksessa'.

Yhdellä kokemuksella saa yleensä täysin riittävän kosketuspinnan yleistää havainnot koko ammattikuntaa koskeviksi.

Virkamies on tottunut ettei potkuja tule, teki sitten jotain tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kuka on niin hullu että palkkaa esimieheksi virkaheiton virkamiehen..?

Onko sinulla mitään käsitystä siitä millä eväillä voi tulla valituksi virkamieheksi tai mitä he ylipäätään tekevät? Virkamies ei ensinnäkään ole mikään yhtenäinen ammattikunta vaan siellä tehdään työtä laidasta laitaan ja virkojen kelpoisuusehdot vaihtelevat rajusti. Epäilen, että esimerkiksi sinun osaamisesi ja koulutustasosi ei riittäisi kovinkaan kummoiseen virkaan.

No henkilö tulee maailmasta missä tuloksella ei ole mitään merkitystä, tärkempää on näyttää hyvältä. Tehokkuus, suoraselkäisyys, tulostavoitteellisuus ja innovointi/tavotteiden saavuttaminen on täysin vierasta virkamiehelle koska niitä ei ole aikaisemmissa työtehtävissä tarvittu eikä arvostettu. 

Vierailija kirjoitti:

Virkamies on tottunut ettei potkuja tule, teki sitten jotain tai ei.

Virkamies voidaan viedä syytteeseen virkavirheestä, toisin kuin normaaliin työtehtävään palkattu. 

Vierailija kirjoitti:

Virkamiehillä ei ole tulosvastuuta. Ei tarvitse huolehtia siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä, kuten yritysmaailmassa täytyy tai firma menee konkurssiin. Virkamiesten organisaatioiden rahoitus juoksee, toimivatpa he miten vain. Vain äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa virkamies on onnistunut toimimaan niin räikeän vahingollisesti että on joutunut pois tehtävistään. Organisaatioiden sisäistä valtapeliä kyllä täytyy oppia pelaamaan, koska muuten muut pelaavat sinut ulos. Siihen liittyy tuo, että tietoa ei jaeta avoimesti eikä alaisia ns. auteta menestymään, kuten yritysmaailmassa hyvä pomo tekee (se on itse asiassa esimiehen pääasiallinen tehtävä).

Kun ihminen toimii pitkään tehtävässä jossa on valtaa mutta ei vastuuta samassa suhteessa, hänelle ei kehity sellaista vastuullisuutta jota pomolla on oltava pärjätäkseen tehtävässään. Se edellyttää korkeatasoista itsekritiikkiä, säännöllistä oman toiminnan kyseenalaistamista ja oman näkökulman vaihtamista alaisten ja asiakkaiden puolelle. Tämä on vaativa taito, jota ihmisillä ei lähtökohtaisesti ole, vaan se pitää opetella käytännön työssä. Moni ei sitä opi koskaan, ja mahdollisuudet oppia sitä ovat todella heikot jos henkilön toimintaympäristö ei lainkaan tue oppimisprosessia.

Miten voi olla näin pimeää, yhteiskunta ei vain toimi ilman viranomaispäätöksiä ja virkamiehiä, ikävä kyllä kansalainen on silloin altavastaajan asemassa, mutta ei sitä ole muullakaan osattu järjestää, turha siitä on mustamaalata, eihän se niiden vika ole että on pakko tehdä päätöksiä.