Lue keskustelun säännöt.
Teenjuonti
19.10.2022 |
Onkos innokkaita teenjuojia linjoilla, kertoilkaahan teenjuontikokemuksianne. Mitä teetä esim siemailette kera voikkaleivän ja mikä tee sopii juhlallisempiin siemailuhetkiin.
Kommentit (17)
Aamulla juon sitruuna-inkivääriteetä, päivällä vihreää teetä ja illalla kamomillateetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juon vihreää teetä, vaikka olenkin vannoutunut kahvin juoja, mutta nykyään pyrin juomaan teetä enemmän kahvin sijaan. Kahvia on saatava aamulla se kuppi vähintään, koska muuten ei herää kunnolla päivään. Silti kahvin vahva kofeiinipitoisuus ei oikein sovi minulle, tulee liikaa sivuoireita; sydämen tykytyksiä, ylivirkeyttä, stressitaso nousee(?).
Vihreä tee on hyvää, vaikka juonkin vaan niitä perus kaupan laatuja. Kylmillä keleillä lämmittää kivasti ja vihreä tee on siitä hyvää ettei värjää hampaita ja mukeja kuten musta tee. Yleensä pärjään hyvin ilman mitään leipää tai muuta kylkiäistä.
Vierailija kirjoitti:
Aamulla juon sitruuna-inkivääriteetä, päivällä vihreää teetä ja illalla kamomillateetä.
Ja en koskaan syö mitään teen kanssa vaan nautin teen teenä.
Itse haudutan teetä joka työpäivä aamupalan kaveriksi ja aiemmin kuvittelin olevani mustan teen vankkumaton kannattaja. Tilasin kuitenkin kotimaisesta ketjusta ison kasan erilaisia irtoteelaatuja kokeiluun ja huomasin hyvin pian että vihreä/keltainen/valkoinen tee on se mun juttu, mieluiten sitruksen mauissa. Musta tee aivan liian vahvaa mun makuuni nykyään ja ne jääneetkin hyllyyn. Plussaa tosiaan se ettei värjää hampaita kuten musta tee! Nuo irtoteet sopivat kaikkien voileipien kaveriksi.
Itse pidän oikeastaan vain maustetusta mustasta teesta. Suosikkini on Twiningsin Earl Grey, joko haudutettuna tai teepussissa. Ei liian vahvana. Olen kiinnittänyt huomiota, että musta tee onnistuu parhaiten, kun veden keittää 80-90 asteiseksi ja sen jälkeen melko lyhyt aika kupissa ennen juomista. Tee jää liian herkästi liian laimeaksi tai tulee liian vahvaksi. Onnistun aika harvoin hauduttamaan (tai liottamaan teepussia) just sen optimaalisen ajan, jolloin maku on loistava. Mutta niistä kerroista nautin erityisesti, sillä tee on taivaallisen hyvää.
Toisinaan myös valkoinen tee maistuu. Mutta vihreä tee tökkiin pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos kukaan ikinä koklannut Puerhhi teetä.
Yooga Tee on varsin OK tee.
Vaikkakin, kyseessähän ei varsinaisesti ole tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaan kuppiin mieluiten mustaa teetä pienellä maitotilkalla ja ripauksella sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos kukaan ikinä koklannut Puerhhi teetä.
Tykkään sen maanläheisestä mausta, mutta en ole huomannut laihduttavaa vaikutusta :). Sitähän puerhista luvataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mutta heräsin tänään tämän aloituksen aikoihin ihan tarpeeksi pirteänä, mutta en kumminkaan väitä että tämä aloitus herätti minut.
Juon pelkästään teetä, puerh teetä mieluiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos kukaan ikinä koklannut Puerhhi teetä.
Tykkään sen maanläheisestä mausta, mutta en ole huomannut laihduttavaa vaikutusta :). Sitähän puerhista luvataan.
Teenläheinen maku on minun mielessäni, ei maanläheinen, en syö maaperää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakioni ovat Piparminttu -tee/hauduke ja Rooibos -tee. Jos joku tietää oikein vahvasti minttuisen teemerkin, otan vinkkiä mielelläni vastaan. Rakastan raikasta mintun makua.
Heli-muori
lukematon,
23.5.2009 klo 17.53.04
vastaanottaja
Teenjuonnista..
Hengen heikkoudesta krsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt
raivostuttava taipumus teenjuontiin. Siin miss reipas ja kovaa tulosta
tekev sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelt ja vhveriset
teenjuojat pilkkivt sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja
tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen vrinvaihtoa kuin mykk pillua.
Vistisivt edes, mutta ei kun sit on sitten ihan pakko jd pipertmn
siihen automaatille kehityksen jarruksi. Ja sitten se arpominen erilaisten
teelaatujen vlill, voi ett kun ottaisko nyt tnn tota mustaherukka-
vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittytyisi oikein
hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. "Ihan mustaa liptonia m en
saa milln alas," Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt.
Ju-ma-lau-taahrgh.
Ja sitten on viel nit kaikkein vastenmielisimpi elitistej, haudutetun
teen kanssa ltrji, jotka katsovat nennvarttaan pitkin rahvasta, joka juo
pussiteet.
Pussiteehn on siis ihan hirveet, koska siin teenlehdet ovat suodatinpaperin
sisll, eivtk sellaisessa elegantissa siivilss vai mik verkko se nyt
sitten on. Kerrassaan barbaarista.
Teenjuoja on muuten suurella todennkisyydell mys se sama saatanan
hermosaha, jota varten pit aina firman saunailtoihin varata nelj pryn-
ananas-kirsikka-siideri, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun
perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun,
jossa on sateenvarjo, sitrushedelmviipale ja thtisadetikku, kun kaikki muut
ottavat yhden ison.
Ei minulla muuta teest.
Juon arkisin etnisten ruokakauppojen hyllyiltä löytyvää vihreää teetä, jota saa muutamalla eurolla ison paketin. Haudutan ison pannullisen. Viikonloppuisin senchaa, jota on kaapissa joko japanilaisena tai kiinalaisena.
Teepannu on kirpparilta löydetty myös muutaman euron Arabian Mahonki-sarjan teepannu tai saman sarjan kahvikannu.Pidän niiden rauhoittavasta muotoilusta ja ruskeasta väristä. Se on tärkeä osa heräämistä, että katselee unisena jotakin mieleistä.
Teekupit olen saanut lahjoina. Ei mitään hienoja, mutta kupit herättävät kivoja muistoja niiden antajista.
En tykkää teehifistelystä, vaan vahvasta ja tuhdista vihreästä teestä. Sitä ei kukaan myy pysty edes juomaan.
En malta olla lisäämättä, miten vähän kahviloissa otetaan huomioon teenjuojat. Selitys on aina vähäinen kysyntä. Monipuolisessakin kahvilassa voi olla todella ankea pussiteevalikoima. Selitykset ovat ontuvat. Tee kestää aikaa paremmin kuin kahvi.