Kokemuksia seksuaaliterapeutista?

Kyllä oli apua. Seksiä aloin saamaan useasti ja se oli ihanaa ja aivan erilaista kuin ennen. Mutta en oman puolisoni kanssa.

Todella huonoja kokemuksia juuri vastaavasta tilanteesta. Manipuloivat avaamaan suhteen, vaikka kumpikaan ei olisi halunnut. Lisäksi yksi seksuaaliterapeutti valehteli ja käytti hyväkseen, ei ollut kuitenkaan terapiasuhde. Eivät ottaneet ongelmiamme tosissaan, eikä kunnollista apua saanut. Heidän mukaansa kun jokaisella on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan juuri kuten haluaa, millään muulla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Näillä tiedoilla en olisi koskaan mennyt niihin luottamaan. Koko elämäni pilasin ja perheeni tuhoutui. Ja nämä kokemukset sexpon terapeuteista, toivon että muut ovat asiansa osaavia.

Naisen halut tai haluamattomuus ajettiin täysillä peliin ja minä olin sika. Minua ei kuultu tuolla yhtään, ei millään tasolla parisuhteessa. Ero tuli ja nainen vei ostamani talon ja auton ja rahat. Kannatan todella paljon parisuhdeterapiaa.

No yksi seksuaaliterapeutti luku psykiatrian tietoni kun en päässyt tarpeeksi nopeasti sen yli, että olen menettänyt oman seksuaalisuuteni sairauden vuoksi. Muutenkin painostusta seksitapoihin, joita ei halua tehdä ja inttämistä, että kyllä voi oppia toisenlaisen tyydytystavan. Naisen seksuaalisuutta ei seks terapeutit ainakaan arvosta.

Esim mies on kuningas, miehen peniksistä kaikkien on käytävä naisille, muuten tulee itku miehelle eikä miestä saa koskaan loukata, naisen pitää maata vaikka ilmaisena huorana miehelle ja tyytyä suuseksiä kunhan miestä ei loukata.

Ei seksuaaliterapeuteista apua ole. Ovat kalliita ja ajavat omaa agendaansa. Yleensä päätyy eroon tällaiset. Yrittäkää yhdessä keskustella, paljon halvempi vaihtoehto, eikä ulkopuoliset tule hämmentämään tilannetta.

Keskustelua meillä on mutta tekoja ei. Mies uupunut ja fyysisiä kipuja. Ei huvita niin minunkin oltava ilman. Yli vuoden. En halua muita enkä petä. Umpisolmu.

Miehen kannattaa hakea apua itselleen muualta jos noista kysymys. Uupumisen selättäminen voi viedä vuosia erilaisissa terapioissa ja elämän uudelleen järjestämisessä. Ja kipuihin saa apua lääkäristä. Seksuaaliterapiasta ei noihin apua ole.

Seksuaaliterapeutiksi voi nykyisin ryhtyä kuka hyvänsä parin vuoden monimuotokoulutuksella eli en suosittele sellaista seksuaaliterapeuttia, jolta puuttuu terapia-alan pohjakoulutus kokonaan. Kyse on ihmiselämän intiimimmeistä asioista, jolloin pitäisi ymmärtää psyyken ja vuorovaikutuksen toimintoja laaja-alaisesti. Lisäksi monilla on seksuaalisuuteen liittyviä traumoja, pelkoja ja muita vaikeita asioita, joihin kevyellä koulutuksella ei mielestäni saisi lainkaan kajota.

Lähes koskaan seksuaalisuudessa ja seksuaaliterapiassa on kyse yksinomaan seksistä ja teknisistä ongelmista. Sellaista paria en ainakaan itse ole koskaan tavannut. Siksi pidän nykyistä seksuaaliterapeuttien koulutusmallia epäeettisenä ja vahingollisena enkä pysty suosittelemaan sitä kenellekään. En myöskään itse menisi.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaaliterapeutiksi voi nykyisin ryhtyä kuka hyvänsä parin vuoden monimuotokoulutuksella eli en suosittele sellaista seksuaaliterapeuttia, jolta puuttuu terapia-alan pohjakoulutus kokonaan. Kyse on ihmiselämän intiimimmeistä asioista, jolloin pitäisi ymmärtää psyyken ja vuorovaikutuksen toimintoja laaja-alaisesti. Lisäksi monilla on seksuaalisuuteen liittyviä traumoja, pelkoja ja muita vaikeita asioita, joihin kevyellä koulutuksella ei mielestäni saisi lainkaan kajota.

Lähes koskaan seksuaalisuudessa ja seksuaaliterapiassa on kyse yksinomaan seksistä ja teknisistä ongelmista. Sellaista paria en ainakaan itse ole koskaan tavannut. Siksi pidän nykyistä seksuaaliterapeuttien koulutusmallia epäeettisenä ja vahingollisena enkä pysty suosittelemaan sitä kenellekään. En myöskään itse menisi.

Täysin samoja ajatuksia ja kokemuksia. Monet seksuaaliterapeuteista ovat esimerkiksi polyamorisia, tai monisuhteisia ja pyrkivät ajamaan sitä väkisin myös muille. He eivät useinkaan osaa ottaa huomioon muita arvoja, psyykkisiä taustoja ja niiden merkitystä ongelmien taustalla. Olen ymmärtänyt terapiatilanteen olisi hyvä olla turvallinen tila keskustella asioista, mutta se ei käytännössä toteudu, koska terapeutit ajavat omaa, kapeaa, käsitystään seksuaalisuudesta ja seksistä, sen merkityksestä ihmissuhteissa ja hyvinvoinnissa.

Haluttomuus lienee yleensä oire jostain muusta, joten ensin kannattanee selvittää, onko kyse masennuksesta, uupumusesta, stressistä tai jostain fyysidestä vaivasta. Samoin parisuhteen tilaa muuten kuin seksin osalta on syytä myös pohtia, sillä ei mieskään ole mikään kone joka on aina valmis seksiin, vaikka stereotyyppisesti niin yhä usein väitetäänkin. Parisuhdeterapiasta voisi siinä kohtaa olla enemmän apua kuin seksuaaliterapiasta, jos tilanne ei omin voimin aukea. Seksuaaliterapia voisi tulla kyseeseen sitten, jos löytyy vaikka jokin seksuaalisuuteen solmu, minkä takia seksi ei maistu. Mutta jos henkinen ja fyysinen terveys sekä parisuhde ovat kunnossa, yleensä sitten seksikin maistuu jälleen.

Mietin voiko terapiasta olla apua kun haluton ei ymmärrä että halukkaampi olisi vähäänkin tyytyväinen eli vaikkei olisi yhdyntää niin kädet suu toimii. Miksi pitää itse itsensä tyydyttää. Muuten parisuhde hyvä muttayli vuoden selibaatti ei ole normaalia. Voiko siitä palautua.

Vierailija kirjoitti:

Mietin voiko terapiasta olla apua kun haluton ei ymmärrä että halukkaampi olisi vähäänkin tyytyväinen eli vaikkei olisi yhdyntää niin kädet suu toimii. Miksi pitää itse itsensä tyydyttää. Muuten parisuhde hyvä muttayli vuoden selibaatti ei ole normaalia. Voiko siitä palautua.

Voi siitä palautua, mutta voi olla usean vuoden työn takana. Kuten täällä moni on sanonut, seksuaaliterapiaan ei tuon asian kanssa kannata mennä. Muut apukeinot ovat varmasti toimivampia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin voiko terapiasta olla apua kun haluton ei ymmärrä että halukkaampi olisi vähäänkin tyytyväinen eli vaikkei olisi yhdyntää niin kädet suu toimii. Miksi pitää itse itsensä tyydyttää. Muuten parisuhde hyvä muttayli vuoden selibaatti ei ole normaalia. Voiko siitä palautua.

Voi siitä palautua, mutta voi olla usean vuoden työn takana. Kuten täällä moni on sanonut, seksuaaliterapiaan ei tuon asian kanssa kannata mennä. Muut apukeinot ovat varmasti toimivampia.

Mitkä muut keinot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin voiko terapiasta olla apua kun haluton ei ymmärrä että halukkaampi olisi vähäänkin tyytyväinen eli vaikkei olisi yhdyntää niin kädet suu toimii. Miksi pitää itse itsensä tyydyttää. Muuten parisuhde hyvä muttayli vuoden selibaatti ei ole normaalia. Voiko siitä palautua.

Voi siitä palautua, mutta voi olla usean vuoden työn takana. Kuten täällä moni on sanonut, seksuaaliterapiaan ei tuon asian kanssa kannata mennä. Muut apukeinot ovat varmasti toimivampia.

Mitkä muut keinot?

Ne mitkä auttavat eroon uupumisesta. Joillekin se voi tarkoittaa terapiaa, tai vertaistukiryhmiä, joillekin itseensä tutustumista, joillekin elämän pistämistä kokonaan uusiksi, meditointi, rentoutusharjoitukset, lääkitys, uudet harrastukset, eri keinot toimivat eri ihmisille. Jos hän on uupunut niin edessä on pitkä ja raskas matka kuljettavana. Taikakeinoa siitä eroon ei ole olemassa, mutta seksuaaliterapia ei varmasti auta, se pistää pään vain pahemmin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Seksuaaliterapeutiksi voi nykyisin ryhtyä kuka hyvänsä parin vuoden monimuotokoulutuksella eli en suosittele sellaista seksuaaliterapeuttia, jolta puuttuu terapia-alan pohjakoulutus kokonaan. Kyse on ihmiselämän intiimimmeistä asioista, jolloin pitäisi ymmärtää psyyken ja vuorovaikutuksen toimintoja laaja-alaisesti. Lisäksi monilla on seksuaalisuuteen liittyviä traumoja, pelkoja ja muita vaikeita asioita, joihin kevyellä koulutuksella ei mielestäni saisi lainkaan kajota.

Lähes koskaan seksuaalisuudessa ja seksuaaliterapiassa on kyse yksinomaan seksistä ja teknisistä ongelmista. Sellaista paria en ainakaan itse ole koskaan tavannut. Siksi pidän nykyistä seksuaaliterapeuttien koulutusmallia epäeettisenä ja vahingollisena enkä pysty suosittelemaan sitä kenellekään. En myöskään itse menisi.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä toisinaan kyse on ihan seksistä ja teknisistä asioista. Esim orgasmi voi jäädä puuttumaan epäsopivuuden takia (liian pieni penis naisen emättimeen nähden) tai vääränlaisen kosketuksen takia.

Minä ajattelen et seksuaalisuus on jäävuoren huippu, siitä näkyy vain pieni osa ja se piilossa veden pinna alla oleva osa on se mikä mikä ongelmat aiheuttaa. Siellä on minäkuvasta lähtien kaikki arjen kuormittavuudet, vuosia kertynyttä historiaa eletystä elämästä, väärinymmärrykset ja tulkinnoista yms. painolasti, toki siellä on myös kaikkee arvokastakin matkalta mukaan tarttunutta... Mahdollisuuksia.

Erittäin kokonaisvaltaisesti saisi ottaa ihmisen huomioon. Herkkä asia korjattavaksi, jos menee vähän pieleen, niin menee heti paljon pieleen.

Haluaisin lukea seksuaaliterapeutiksi mutta taitaa jäädä haaveeksi.. Elämässä nyt muuta rahareikää niin opinnot joutuu odottaa.

Mun tulokulma aiheeseen on se, että olen pannut useita tuoreita seksuaaliterapeutteja. 

Ja sen perusteella seksuaaliterapeutit ovat liki aina yhden eron kokeneita ja sen jälkeen yliseksuaalisoituneita naisia. He kokevat että maailma on jotenkin avautunut heille ja haluavat jakaa sitä lopulta melko kapeakatseista totuuttaan.

Esim. avoimet suhteet on asioita joihin liki kannustetaan, mutta kunnolla jututtaessa onkin tälle arka paikka omassa historiassa tai jopa vanhempien kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen et seksuaalisuus on jäävuoren huippu, siitä näkyy vain pieni osa ja se piilossa veden pinna alla oleva osa on se mikä mikä ongelmat aiheuttaa. Siellä on minäkuvasta lähtien kaikki arjen kuormittavuudet, vuosia kertynyttä historiaa eletystä elämästä, väärinymmärrykset ja tulkinnoista yms. painolasti, toki siellä on myös kaikkee arvokastakin matkalta mukaan tarttunutta... Mahdollisuuksia.

Erittäin kokonaisvaltaisesti saisi ottaa ihmisen huomioon. Herkkä asia korjattavaksi, jos menee vähän pieleen, niin menee heti paljon pieleen.

Haluaisin lukea seksuaaliterapeutiksi mutta taitaa jäädä haaveeksi.. Elämässä nyt muuta rahareikää niin opinnot joutuu odottaa.

Tuo tekee ammatista juuri niin vastuullisen ja ikävä kyllä sitä vastuuta käytetään häikäilemättömästi väärin. Ei ymmärretä minkälaista tuhoa saadaan aikaiseksi, ainut millä on merkitystä on jokaisen oikeus olla mitä on, saada omanlaistaan seksiä. Ei minkäänlaista ymmärrystä sen syvemmistä yhteyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Mun tulokulma aiheeseen on se, että olen pannut useita tuoreita seksuaaliterapeutteja. 

Ja sen perusteella seksuaaliterapeutit ovat liki aina yhden eron kokeneita ja sen jälkeen yliseksuaalisoituneita naisia. He kokevat että maailma on jotenkin avautunut heille ja haluavat jakaa sitä lopulta melko kapeakatseista totuuttaan.

Esim. avoimet suhteet on asioita joihin liki kannustetaan, mutta kunnolla jututtaessa onkin tälle arka paikka omassa historiassa tai jopa vanhempien kautta.

Tämä on totta. Juuri tuollaiset tapaukset ovat yliedustettuina siinä porukassa. Ja muutenkin ajatus siitä että ovat jotenkin erityisen sinut seksuaalisuutensa ja seksin kanssa ja haluavat sitten auttaa muita. Avoin suhde niille usein tarkoittaa sitä että he saavat tehdä mitä haluavat, sanella säännöt toisella ei sitten samoja oikeuksia olekaan.

Oma kokemukseni seksuaaliterapeutista oli juuri tuollainen. Hän jakoi itseään yli maakuntarajojen ja nautti vapaudestaan, uhkaili, pelotteli ja manipuloi kumppaneitaan. Sai eroja aikaan, haukkui asiakkaitaan Omassa toiminnassaan ei ollut ikinä mitään vikaa, tai väärää, ne löytyi aina muista.

Törmäsin häneen tässä hetki sitten somessa. Jatkoi samaa valheellista puhettaan julkisesti. Oli paisunut kuin ilmapallo viime näkemästä. Tainnut se vapaa rakkaus ja eettinen monisuhteisuus vaatia veronsa. Onneksi pääsin siitä ihmishirviöstä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaaliterapeutiksi voi nykyisin ryhtyä kuka hyvänsä parin vuoden monimuotokoulutuksella eli en suosittele sellaista seksuaaliterapeuttia, jolta puuttuu terapia-alan pohjakoulutus kokonaan. Kyse on ihmiselämän intiimimmeistä asioista, jolloin pitäisi ymmärtää psyyken ja vuorovaikutuksen toimintoja laaja-alaisesti. Lisäksi monilla on seksuaalisuuteen liittyviä traumoja, pelkoja ja muita vaikeita asioita, joihin kevyellä koulutuksella ei mielestäni saisi lainkaan kajota.

Lähes koskaan seksuaalisuudessa ja seksuaaliterapiassa on kyse yksinomaan seksistä ja teknisistä ongelmista. Sellaista paria en ainakaan itse ole koskaan tavannut. Siksi pidän nykyistä seksuaaliterapeuttien koulutusmallia epäeettisenä ja vahingollisena enkä pysty suosittelemaan sitä kenellekään. En myöskään itse menisi.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä toisinaan kyse on ihan seksistä ja teknisistä asioista. Esim orgasmi voi jäädä puuttumaan epäsopivuuden takia (liian pieni penis naisen emättimeen nähden) tai vääränlaisen kosketuksen takia.

Tekniset asiat pari osaa käsitellä keskenään (sitten kun suhde on kunnossa), siihen ei tarvita terapeuttia. Muutenkaan en ole koskaan törmännyt kahteen mainitsemaasi ongelmaan käytännön työssä.

Nykyisen kaltainen seksuaaliterapia on turhaa ja jopa vahingollista, sen sijaan lääkäriä tarvitaan seksuaalisten ongelmien ratkaisuissa useinkin, parispykoterapia ei lääketieteellisten ongelmien suhteen auta kuten ei muutamien muidenkaan, biologiaan liittyvien mielenterveysongelmien suhteen. 

Olennainen osa ammattilaisuutta on sekin, että ymmärtää milloin oma ammattitaito ei riitä.