Onko kukaan onnistunut saamaan aiheettomasta mustadukkaisuudesta kärsivää miestä myöntämään ongelmaansa ja hakemaan apua?

Joo, mä märisin vauva.fi:ssä muutaman vuoden ja mies ymmärsi kuinka hän oli väärässä aina ja kaikesta.

Hyvä kysymys! Minulla oli nuorena tällainen poikaystävä. Hän käyttäytyi hyvin mustasukkaisesti, ja suhteessa oli myös kontrollointia ja sekä henkistä, taloudellista että seksuaalista vallankäyttöä. Olen usein miettinyt, mitä hänelle kuuluu. Tiedän, että hän on ollut jo pitkään naimisissa ja lapsikin on. Mietin, onko hän muuttunut vai hyväksyykö nykyinen puoliso kontrollin.

Sepä tässä onkin, että ns normaali mies haluaisi erota, jos oikeasti naisensa flirttailisi aina muiden miesten kanssa. Mustis ei halua erota vaan kontrolloida.

Minä olen ollut. Johtui heikosta itsetunnosta ja siitä pelosta, että joku toinen on puolisoni silmissä haluttavampi kuin minä.

Ajattelin, että minut nolataan kun puoliso flirttailee muille ja minun omaisuuteni on minun eikä kenenkään muun. Olin valmis vaikka tappelemaan omastani.

No opin sitten, että puoliso ei ole mikään omaisuus jota voi omistaa. Kehitin myös terveen itsetunnon ja oma arvoni ei enää perustu sille, olenko muiden silmissä haluttava vai en. Nykyään en ole puolisosta erityisen mustasukkainen enkä huolissaan siitä, että joku olisi hänen silmissään parempi kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Sepä tässä onkin, että ns normaali mies haluaisi erota, jos oikeasti naisensa flirttailisi aina muiden miesten kanssa. Mustis ei halua erota vaan kontrolloida.

Totta. Sukupuolesta riippumatta.

Sairaalloisen mustasukkainen näkee puolison omaisuutena, valloituksena. Vaikkei itse välittäisi enää leikkiä lelulla, ei sitä kukaan muukaan saa ottaa.

Nämä harvoin muuttuvat, koska se edellyttää sen oman sairauden myöntämistä, nöyrtymistä ja sisäsyntyistä halua muuttua. Mutta ihan oikea päätös sinulta.

Vierailija kirjoitti:

Nämä harvoin muuttuvat, koska se edellyttää sen oman sairauden myöntämistä, nöyrtymistä ja sisäsyntyistä halua muuttua. Mutta ihan oikea päätös sinulta.

Olen tuo mustasukkaisuudesta parantunut ja olen samaa mieltä. Täytyy pystyä ja uskaltaa sukeltaa syvälle omiin haavoihin. Se ei ole helppoa eikä siihen kaikki välttämättä pysty, varsinkaan ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä harvoin muuttuvat, koska se edellyttää sen oman sairauden myöntämistä, nöyrtymistä ja sisäsyntyistä halua muuttua. Mutta ihan oikea päätös sinulta.

Olen tuo mustasukkaisuudesta parantunut ja olen samaa mieltä. Täytyy pystyä ja uskaltaa sukeltaa syvälle omiin haavoihin. Se ei ole helppoa eikä siihen kaikki välttämättä pysty, varsinkaan ilman apua.

Mikä sai sinut uskomaan, että mustasukkaisuudellesi ollutkaan perusteita? Mistä hait/sait apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä harvoin muuttuvat, koska se edellyttää sen oman sairauden myöntämistä, nöyrtymistä ja sisäsyntyistä halua muuttua. Mutta ihan oikea päätös sinulta.

Olen tuo mustasukkaisuudesta parantunut ja olen samaa mieltä. Täytyy pystyä ja uskaltaa sukeltaa syvälle omiin haavoihin. Se ei ole helppoa eikä siihen kaikki välttämättä pysty, varsinkaan ilman apua.

Mikä sai sinut uskomaan, että mustasukkaisuudellesi ollutkaan perusteita? Mistä hait/sait apua?

Olin niin vihainen ja tuskainen etten kestänyt sitä oloa enää. Huomasin, että puolisollakin alkoi mitta tulla täyteen ja aloin ymmärtää, että tämä ei ole enää tervettä. Luin erilaisia määritelmiä terveelle/epäterveelle mustasukkaisuudelle ja lopulta minun täytyi myöntää tosiasiat.

Käsittelin asian itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä harvoin muuttuvat, koska se edellyttää sen oman sairauden myöntämistä, nöyrtymistä ja sisäsyntyistä halua muuttua. Mutta ihan oikea päätös sinulta.

Olen tuo mustasukkaisuudesta parantunut ja olen samaa mieltä. Täytyy pystyä ja uskaltaa sukeltaa syvälle omiin haavoihin. Se ei ole helppoa eikä siihen kaikki välttämättä pysty, varsinkaan ilman apua.

Mikä sai sinut uskomaan, että mustasukkaisuudellesi ollutkaan perusteita? Mistä hait/sait apua?

Kerrotko milloin mustasukkaisuudelle ON perusteita?

Minä myös itse olen ollu sairaalloisen mustasukkainen nuorempana. Se loppui siihen, kun silloinen parisuhde päättyi ja tapasin uuden miehen, joka ei antanut minun enää olla mustasukkainen. Ei siis totellut, noteerannut, kuunnellut näitä naurettavia syytöksiäni. Uhkasi erolla ihan tosissaan. Tarvitsin omaan naurettavaan käytökseen vahvan kumppanin.

Vuosia olin tämän miehen kanssa ja sen jälkeen vuosia yksin, jolloin kunnolla sain vahvistettua omaa itsetuntoani ennen kuin tapasin nykyisen aviomieheni. Hänestä en ole ollut koskaan mustasukkainen. Neuvo: älä alistu, tanssi miehen pillin mukaan KOSKAAN, jos tivaa tai syyttelee sinua jostain ja jos tämä jatkuu, eroa.

Mulla valitettavasti ihan samanlainen mies. 

Saattaa viikon jälkeen alkaa puhumaan, että kuinka olin katsonut liian pitkään jotain miestä, mökillä minulla oli kuulemma liian paljon meikkiä kun olimme lähdössä maalaiskeskustaan yksille ja olin kuulemma liian kovaan ääneen sanonut pihalla, että olemme lähdössä niin että naapurin erakkomies oli varmasti sen kuullut. Luonnollisesti puhelimen koodin jouduin luovuttamaan miehelle ja hän myös seurailee milloin olen ollyt whatsupissa paikalla.

Eli aivan käsittämätöntä paskaa, en tiedä mitä teen. 

Ja voin sanoa, että nämä väitteet ovat aina olleet ihan tuulesta temmattuja, ei ole minkäänlaista tarvetta katselle muita miehiä . Mutta äärimmäisen kuluttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla valitettavasti ihan samanlainen mies. 

Saattaa viikon jälkeen alkaa puhumaan, että kuinka olin katsonut liian pitkään jotain miestä, mökillä minulla oli kuulemma liian paljon meikkiä kun olimme lähdössä maalaiskeskustaan yksille ja olin kuulemma liian kovaan ääneen sanonut pihalla, että olemme lähdössä niin että naapurin erakkomies oli varmasti sen kuullut. Luonnollisesti puhelimen koodin jouduin luovuttamaan miehelle ja hän myös seurailee milloin olen ollyt whatsupissa paikalla.

Eli aivan käsittämätöntä paskaa, en tiedä mitä teen. 

Ja voin sanoa, että nämä väitteet ovat aina olleet ihan tuulesta temmattuja, ei ole minkäänlaista tarvetta katselle muita miehiä . Mutta äärimmäisen kuluttavaa. 

Minkä ihmeen takia olet tuollaisessa suhteessa?!

Vierailija kirjoitti:

Minä myös itse olen ollu sairaalloisen mustasukkainen nuorempana. Se loppui siihen, kun silloinen parisuhde päättyi ja tapasin uuden miehen, joka ei antanut minun enää olla mustasukkainen. Ei siis totellut, noteerannut, kuunnellut näitä naurettavia syytöksiäni. Uhkasi erolla ihan tosissaan. Tarvitsin omaan naurettavaan käytökseen vahvan kumppanin.

Vuosia olin tämän miehen kanssa ja sen jälkeen vuosia yksin, jolloin kunnolla sain vahvistettua omaa itsetuntoani ennen kuin tapasin nykyisen aviomieheni. Hänestä en ole ollut koskaan mustasukkainen. Neuvo: älä alistu, tanssi miehen pillin mukaan KOSKAAN, jos tivaa tai syyttelee sinua jostain ja jos tämä jatkuu, eroa.

Entäs tilanteet, joissa mies möksähtää jo samantien ja pilaa juhlat/lomamatkan/tms. Ei huvita lähteä etelänlomalle, kun etukäteen tietää riskit siellä

Sitä tässä itsekin mietin ;(

Mustasukkaisuus on kyllä vaarallista ja olisi syytä lähteä ihan ensimmäisistä merkeistä, ellei asianomainen ole valmis itse hakemaan apua/muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä harvoin muuttuvat, koska se edellyttää sen oman sairauden myöntämistä, nöyrtymistä ja sisäsyntyistä halua muuttua. Mutta ihan oikea päätös sinulta.

Olen tuo mustasukkaisuudesta parantunut ja olen samaa mieltä. Täytyy pystyä ja uskaltaa sukeltaa syvälle omiin haavoihin. Se ei ole helppoa eikä siihen kaikki välttämättä pysty, varsinkaan ilman apua.

Mikä sai sinut uskomaan, että mustasukkaisuudellesi ollutkaan perusteita? Mistä hait/sait apua?

Kerrotko milloin mustasukkaisuudelle ON perusteita?

Jos toinen pettää oikeesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä harvoin muuttuvat, koska se edellyttää sen oman sairauden myöntämistä, nöyrtymistä ja sisäsyntyistä halua muuttua. Mutta ihan oikea päätös sinulta.

Olen tuo mustasukkaisuudesta parantunut ja olen samaa mieltä. Täytyy pystyä ja uskaltaa sukeltaa syvälle omiin haavoihin. Se ei ole helppoa eikä siihen kaikki välttämättä pysty, varsinkaan ilman apua.

Mikä sai sinut uskomaan, että mustasukkaisuudellesi ollutkaan perusteita? Mistä hait/sait apua?

Kerrotko milloin mustasukkaisuudelle ON perusteita?

Jos toinen pettää oikeesti

No eikö siinä kohtaa joku muu tunne olisi parempi? Kuten suuttumus tai loukkaantuminen. Mustasukkaisuushan tuhoaa vain itseä, se on pelkoa ja epäluottamusta.