Onko mulle ihan oikein, jos lapsi kuolee, on vammainen tms?
En halunnut tätä raskautta, enkä ole ollut ollenkaan iloinen tästä raskaudesta. Olin menossa keskeytykseen, alkuraskauden ajattelin/uskottelin itselleni, ettei lasta olekaan tai että kesken menee. Kohta lapsi syntyy, en ole vieläkään ollut onnellinen raskaudesta.
Onko minulle oikein, jos lapsi vaikkapa kuolee synnytyksessä tai onkin vaikeasti vammainen tai jos sillä on vaikkapa hirvittävä luomi keskellä naamaa?
Kommentit (19)
Itse kuolleen lapsen äitinä en pitäisi luomiotsaista myttyä kovinkaan kovana rangaistuksena. Ihanaa, että olet jaksanut lapsesi kantaa, mutta suosittelen harkitsemaan lapsen antamista adoptioon, näin sinun ei loppuelämääsi tarvitsisi miettiä, oletko riittävän hyvä äidiksi
ja oletko lapsesi ansainnut. Lapsellakin olisi turvallinen tulevaisuus. Lapsi ei saa kompensoida aikuisen vajavaisuutta.
normaalia vihata syntymätöntä lasta! Joillekin jotka eivät lapsia saa se olisi suuri lahja. Mene kipinkapin psykologin juttusille..
että lapsesi olisi vammainen. Mikä ihmeen kysymys tää nyt oli? Tajuatko sä, että susta syntyy toinen ihminen, ei mikään käsilaukku tai muu tavara, jota sua hävettäis raahata ympäriinsä? Miksi sen toisen ihmisen pitäisi kärsiä? Ajatteletko sä ylipäänsä muutenkin, että koska sinä koet syyllisyyttä, niin muiden ihmisten pitää maksaa siitä - eikä suinkaan sinun?
Jos sä koet että et pysty rakastamaan lastasi niin Suomessa löytyy monia jotka pystyy.
normaalia vihata syntymätöntä lasta! Joillekin jotka eivät lapsia saa se olisi suuri lahja. Mene kipinkapin psykologin juttusille..
Ei vain iloitse. Kaksi eri asiaa.
normaalia vihata syntymätöntä lasta! Joillekin jotka eivät lapsia saa se olisi suuri lahja. Mene kipinkapin psykologin juttusille..
En halunnut raskautta enkä vieläkään ole onnellinen raskaudesta. Lapsi kuitenkin tulee, eikä mun mielestä ole kyse siitä, että vihaisin lasta, vaikka raskaus ei toivottu olekaan. Meillä on kaksi lasta ennestäänkin.
ap
Sano synnytyslaitoksella heti kun menet sinne että haluat antaa vauvan adoptioon.
kaikkiko te olette tasapainoisia ja onnenne kukkuloilla raskaana ollessanne? Kaikki tuntuu selvältä ja varmalta ja ennen kaikkea mieli on seesteinen? Menkää nyt hiukan itseenne.
että olisiko minulle sopiva opetus, että lopussa asiat menisivätkin pieleen. Että saisin sitten kärsiä kaikista pahoista ajatuksistani ja katua niitä.
ap
että lapsesi olisi vammainen. Mikä ihmeen kysymys tää nyt oli? Tajuatko sä, että susta syntyy toinen ihminen, ei mikään käsilaukku tai muu tavara, jota sua hävettäis raahata ympäriinsä? Miksi sen toisen ihmisen pitäisi kärsiä? Ajatteletko sä ylipäänsä muutenkin, että koska sinä koet syyllisyyttä, niin muiden ihmisten pitää maksaa siitä - eikä suinkaan sinun?
Jos sä koet että et pysty rakastamaan lastasi niin Suomessa löytyy monia jotka pystyy.
Sano synnytyslaitoksella heti kun menet sinne että haluat antaa vauvan adoptioon.
Mikä ihme tulkintä tämä oikein on? Jos en haluaisi pitää lasta, olisin kai tehnyt sen abortin. En vaan halunnnut raskaaksi juuri nyt, enkä edelleenkään pidä tätä hyvänä hetkenä olla raskaana. En ole onnellinen raskaudesta.
ap
kenellekään mitään pahaa. Rauhoitu hyvä ap, ja lopeta tuollainen ajattelu. Itsekin sorruin samanlaiseen vuosikausia. Luulin, että joku ylempi taho antaa minulle rangaistuksen enkä ansaitse mitään hyvää minkään takia. Nyt olen hiukan oppinut. Minäkin voin ilkeistä ajatuksistani ja keskeneräisyydestä huolimatta saada itselleni jotain hyvää. Enkä ole niin jumalainen että ajatuksillani saisin aikaan suurta vahinkoa toisissa ihmisissä.
ei tarkoita, etteikö lasta tulisi sen synnyttyä rakastamaan. Jos sinulla on jo kaksi lasta, onko sillä kolmannella sitten niin iso merkitys, miksei mahtuisi porukkaan? Jos rakastat kahta aikaisempaa lasta, luultavasti rakastat kolmattasikin. Ei vauvalle tule mitään vammaa sen takia, mitä olet raskaudestasi ajatellut. Kyllä vammat yms. tulevat olosuhteista tai geeneistä, ihan ilman äidin ajatuksiakin. Tsemppiä ja kyllä se rakkaus siitä vielä syttyy, kun saat vauvan syliisi.
Jos lapsi kuolisi ja purkaisin tänne sitä, sanoisitteko minulle, että ihan oikein sinulle, mitäs harkitsit aborttia ja mitäs toivoit keskenmenoa?
ap
kenellekään mitään pahaa. Rauhoitu hyvä ap, ja lopeta tuollainen ajattelu. Itsekin sorruin samanlaiseen vuosikausia. Luulin, että joku ylempi taho antaa minulle rangaistuksen enkä ansaitse mitään hyvää minkään takia. Nyt olen hiukan oppinut. Minäkin voin ilkeistä ajatuksistani ja keskeneräisyydestä huolimatta saada itselleni jotain hyvää. Enkä ole niin jumalainen että ajatuksillani saisin aikaan suurta vahinkoa toisissa ihmisissä.
Raskaus on huonosti ajoitettu, eikä mieleni ole muuttunut siitä asiasta, vaikka abortin jätinkin väliin. Ei sillä kuitenkaan ole mitään tekemistä sen lapsen kanssa.
ap
ei tarkoita, etteikö lasta tulisi sen synnyttyä rakastamaan. Jos sinulla on jo kaksi lasta, onko sillä kolmannella sitten niin iso merkitys, miksei mahtuisi porukkaan? Jos rakastat kahta aikaisempaa lasta, luultavasti rakastat kolmattasikin. Ei vauvalle tule mitään vammaa sen takia, mitä olet raskaudestasi ajatellut. Kyllä vammat yms. tulevat olosuhteista tai geeneistä, ihan ilman äidin ajatuksiakin. Tsemppiä ja kyllä se rakkaus siitä vielä syttyy, kun saat vauvan syliisi.
Jos lapsi kuolisi ja purkaisin tänne sitä, sanoisitteko minulle, että ihan oikein sinulle, mitäs harkitsit aborttia ja mitäs toivoit keskenmenoa? ap
kenellekään mitään pahaa. Rauhoitu hyvä ap, ja lopeta tuollainen ajattelu. Itsekin sorruin samanlaiseen vuosikausia. Luulin, että joku ylempi taho antaa minulle rangaistuksen enkä ansaitse mitään hyvää minkään takia. Nyt olen hiukan oppinut. Minäkin voin ilkeistä ajatuksistani ja keskeneräisyydestä huolimatta saada itselleni jotain hyvää. Enkä ole niin jumalainen että ajatuksillani saisin aikaan suurta vahinkoa toisissa ihmisissä.
Muista en tiedä. En kauheasti syytä ja moralisoi ketään mistään.
Nyt siitä saa sen käsityksen, että sä toivot lapselle jotain pahaa koska et halunnut sitä. Oikea kysymyshän kuului, että olisiko sinulle oikein, että sinulle kävisi jotain pahaa, rangaistukseksi pahoista ajatuksistasi. Ensimmäinen mielleyhtymä herättää vain halun suojella sun syntymätöntä lastasi, toinen, oikeampi, herättää vaan sympatiaa sua kohtaan, koska se kertoo siitä sun surutyöstä mitä sä teet kun raskaus ei ollut toivottu.
ap
Nyt siitä saa sen käsityksen, että sä toivot lapselle jotain pahaa koska et halunnut sitä. Oikea kysymyshän kuului, että olisiko sinulle oikein, että sinulle kävisi jotain pahaa, rangaistukseksi pahoista ajatuksistasi. Ensimmäinen mielleyhtymä herättää vain halun suojella sun syntymätöntä lastasi, toinen, oikeampi, herättää vaan sympatiaa sua kohtaan, koska se kertoo siitä sun surutyöstä mitä sä teet kun raskaus ei ollut toivottu.
ehkä sitten niin. Tais yks ihminen kuitenkin ymmärtää ajatuksenjuoksuni.
ap
"Onko mulle ihan oikein, jos lapsi kuolee, on vammainen tms?"
Nyt siitä saa sen käsityksen, että sä toivot lapselle jotain pahaa koska et halunnut sitä. Oikea kysymyshän kuului, että olisiko sinulle oikein, että sinulle kävisi jotain pahaa, rangaistukseksi pahoista ajatuksistasi. Ensimmäinen mielleyhtymä herättää vain halun suojella sun syntymätöntä lastasi, toinen, oikeampi, herättää vaan sympatiaa sua kohtaan, koska se kertoo siitä sun surutyöstä mitä sä teet kun raskaus ei ollut toivottu.
Olen tässä päivän mietiskellyt. Pelkään todella, että saan koston pahoista ajatuksistani, että niistä kuuluu rangaista. Luulen, että se liittyy tietynlaiseen uskonnolliseen kasvatukseen. Vaikkei vanhempani olleet varsinaisesti uskovaisia, synti korostui paljon. Oli syntiä esim. pitää itseään kovin suuressa arvossa - syntiä ajatella olevansa hyvä jossakin - syntiä ajatella. Ja synneistään palkan saa.
ap