Olenko ihan liian herkkä

En kestä ollenkaan sellaista tunteiden kuohuntaa. Mies pelaa ja mua pistää niin vihaksi, kun tunteet kuohuu pelin aikana. Sama vaikka jääkiekkokisoja katsoessa, enkestä sitä manailua, kun joku menee pieleen. Kiroilu ketuttaa niin, etten meinaa saada suuta pidettyä kiinni. Itse en kiroile, eikä tunteet kuohu, mutta onko se edes hyvä asia? Oma käytökseni lähinnä mietityttää, miksi koen ne vihan purkaukset niin voimakkaasti, vaikkei ne kohdistu edes itseeni, vaan johonkin ihan muuhun.