Lue keskustelun säännöt.
Mies epäili onko lastensa isä
12.05.2010 |
Meillä kaksi pientä lasta, vajaa 10 vuotta ollaan oltu yhdessä. Nyt pitäisi vihilläkin vihdoinkin käydä ja mies tuossa pari päivää sitten esittää, että ennen vihkimistä pitäsi kysyä eräs kysymys. Kysyy sitten ihan tosissaan että onhan lapset todellä hänen.
Hänelle riitti että vastasin myöntävästi, mutta itseäni kyllä jäi vaivaamaan tuollainen epäluottamuksen lause. Meillä ei siis ole ollut mitään pettämisiä kummallakaan (toivottavasti), vaikka muuten on ollut parisuhteessa tiukkaa puuttuvan yhteisen ajan takia.
Ihmettelen kysymystä siksikin koska käytiin tietysti kummankin lapsen kanssa sosiaalitoimistossa vahvistamassa isyys ja siellähän tämä isyyden kysymys esitettiin minulle, eli allekirjoitin paperin, jossa vakuutan että avomieheni on lastemme isä.
En oikein tiedä mitä ajatella, mitä te ajattelette tästä?
Kommentit (22)
lasten tekemisen aikaan, tai sitten miehellä viiraa päässään. En voisi kuvitella tuota kysymystä oman mieheni sanomana.. mutta ties vaikka sitten jokupäivä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saman kysymyksen eilen. Luultavasti huumorilla, mutta minä en oikein pitänyt siitä huumorista. :(
Ehdotin sitten että lyödään asiasta kymppitonnin veto ja tehdään isyystestit. Mies maksaa minulle jos epäily oli aiheeton ja minä maksan jos hän ei olekaan isä.
Jos todella olisimme päättäneet laittaa vedon, olisin ollut 100% varma voitostani. Ei sit mies kuitenkaan uskaltanut vedonlyöntiin. :)
Minulla ei todellakaan ole muta isäehdokkaita, pettänyt en ole ikinä.
Meillä ei kyllä tulis mielenkään miehellä kysyä moista. Lapset ovat AIVAN isänsä näköisiä. Ja ovat vielä molemmat tyttöjä. Joku onkin sanonut, että isä on "kloonannut" itsensä kahdeksi tytöksi (juu, näinhän toki ei tapahdu kloonauksessa, mutta vitsinä tuo kuultiinkin).
että jos olisin mies ja saanut lapsia, niin olisin käynyt tän asian läpi kunnolla silloin kun lasten isyys on käyty vahvistamassa.
En voisi kuvitella että ottaisin noin vaan isyyden lapsesta.
Ymmärrän että voi ottaa adoptiolapsen, vaikka uudessa suhteessa adoptoi toisen lapset virallisesti mutta kyllähän se biologisuus on tärkeää, siis tieto että ON vanhempi.
Ymmärrän tollasen kysymyksen toisaalta että olette menossa naimisiin ja luultavasti mies haluaa liitossa pysyä jos siihen astuu, siis tän kautta ymmärrän että haluaa olla varma lapsistaan.
Mutta kyllä toi on silti todella loukkaavaa jos isyys kerran tunnustettu ja mies on istunut vieressäsi todistamassa kun allekirjotat ettei muita ole ollut.
Mekin ollaan vuosia oltu susipari ja lapset tunnustettu niin kamalalta tuntuisi jos mies vuosien jälkeen menisi kysymään että no, kai noi mun on?
Puhu asiasta ennenkö menette vihille, ettei tämä nyt jää sinun mieleen. Koska omaan päähän toi jäisi kummittelemaan. Muutenkin mää sanoisin miehelle että tälläset asiat pitää käydä läpi kun on niiden aika! Se aika oli isyydentunnustuksen aikaan, ei nyt enää (vaikka toki tämä asia pitää perusteellisemmin puhua NYT kun mies kerran epäilee)!
Minusta tuollaiset kysymykset viittaa siihen, ettei kysyjällä oleihan puhtaat jauhot pussissa ja yrittää mielessään kääntää syyn toisen niskoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi olla 100% varma isyydestään, ellei ole tehty dna-testiä. Heillä on siitä ainoastaan naisen vakuutus.
Tilastojen mukaan 10-20% lapsista ovat muun kuin "isin". Se on paljon se.
Jokainen mies epäilee jossakin vaiheessa isyyttään, edes hiukan yksin saunassa. Niin se vain on.
että hieman yllättäen olen taas raskaana, tämä ei epäillyt hetkeäkään isyyttään. Eikä kyllä ole epäillyt edellistenkään lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä asiasta, kohta saattaa tuokin luulla, ettei ole lasten isä. Tai no, esikoinen on kuin kopio hänestä, keskimmäinen taas ei ole kummankaan näköinen ja kuopus on aivan minun näköinen, aina väännän jotain vitsiä, kun joku tuttavamies tulee kylää, että sieltähän se X:n isä tulee jne..
Oikeasti siis en ole kertaakaan pettänyt, eikä mieskään ole vielä toistaiseksi tosissaan kysellyt :)
Kertokaa niille isille, että tekevät niin, jos asia vaivaa ja maksavat tietenkin omasta pussistaan sen testin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on perinyt niin selvästi isänsä piirteet että ei tosta edes voisi erehtyä. :)
emme olleet avioliitossa joten isyystesti oli ilmainen.
En ymmärrä miksi isyystestiä ei teetetä automaattisesti jos ei olla naimisissa.
Miehellä on oikeus tuohon kysymykseen mutta kyllä se nyt tuli myöhässä. Hullu mies jos on nimensä paperiin laittanut jos vähääkään on epäillyt isyyttään.
Tässä vaiheessa voit sanoa että olet isyytesi tunnustanut ja jos se epäilyttää olet valmis isyyden testaamiseen.
Minä luulen että teillä katsotaan Salkkareita jossa nyt on tuo isyysasia ollut pinnalla Paulan ja Eeron vauvan tiimoilta. Lasse ei tiedä totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mukaan kysymys tuli hänen mieleensä tosiaan siitä, että kumpikaan lapsista ei okein ole kovinkaan selvästi hänen näköisiä. Ei kyllä minunkaan, aika "oman näköisiä" lapsia ovat.
Lisäksi oli jostain kuullut tai lukenut että suurimpaa osaa isistä vaivaa tämä kysymys.
No joo, kiva selitys, mutta se ei minun mielestäni oikeuta kysymään asiaa minulta enää tässä vaiheessa. Ja jos asia vaivaa oikeasti, niin sitten pitäisi se testi tehdä. Ei siinä minun vastaukseni pitäisi riittää. Sitä ihmettelen. Tulee mieleen oliko tarkoitus vai loukata vai mikä :(.
Olen yrittänyt asiasta puhua vielä, mutta mieheni mukaan tästä ei tarvitse enää keskustella, koska asia on hänen mielestä käsitelty. Täh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Touus on se, ettei mies ilman testiä voi 100%:n varma isyydestään - siitä ulkonäköjen saman kaltaisuudesta huolimatta.
Älä ap vaivaa päätäsi asialla. Ei tilanne varmaan kivalta tuntunut, mutta mietipä miltä miehestäsi on tuntunut, kun hän on joutunut asian esittämään. Jos vastauksesi riittää miehellesi, niin anna sinäkin asian olla.
mun ex-miehellä oli huumoria tuo että onkohan lapset hänen...mutta mutta sittemmin narahti useista pettämisistä... no eipä ole ihmekkään että on EX-mies nykysin...
on se aika jännä että miten hän ei olisi lasten isä kun en minä koskaan edes käynyt yksin missään.mulla oli aina lapset mukana. ja ensimmäinen raskaus niin kamala pahoinvointeineen että meillä ei ollut seksiä edes keskenämme.mutta hänellä siis olikin ihan oma seksielämänsä muualla. kun itse pettää niin epäilee toista. ja voi sitten ajatella että miksen pettäis kun ehkä se toinenkin...
ja tollasil miehil todellakin vippaa nupissa.
että onko mies itse ollut epäluotettava, kun epäilee toisen luotettavuutta.
Huomaanpa taas kerran, että on todella kätevää, kun lapset on ihan isänsä näköisiä. Ei tarvi miehen edes siellä saunan lauteilla mietiskellä lastensa alkuperää. Eikä kyllä munkaan - on nimittäin kummaltakin lapselta lähtenyt synnytyssairaalassa se merkkiranneke pois. Toiselta se oli hävinnyt kokonaan, toisella huomasin, kun se tippui riisuessa. Että joskus kävi sitten itselläkin mielessä, että tulikohan sieltä oikeat lapset kotiin. Mutta tosiaan, kun kasvaessaan ovat osoittautuneet isänsä kopioiksi, niin ei oo tuota huoltakaan ollut enää aikoihin.
kun oli ihan isänsä näköinen ja kaikki tuttavat oli, että "no ei ole isästä epäilystä", niin mieheni kysyi sitten, että aijaa, kukas se sitten on? :)
Keskimmäinen oli enemmän minun sukuni näköistä ja nyt kuopus on taas ihan isänsä näköinen, niin mieheni kertoi, että hänellä oli käynyt mielessä onko keskimmäinen hänen, vaikka en käynyt kertaakaan edes yksin juhlimassa, kun aloin kakkosta odottaa vielä ekaa imettäessä. Eli kauppareissulla tai vaunulenkillä olisi täytynyt käydä vieraissa...olin todella yllättynyt ja vähän loukkaannuinkin, mutta myöhemmin ymmärsin miehen epäilyn, koska hänelle ei ole liiemmin koulunkäynti (etenkään biologia) maistunut, niin eipä hän hirveästi periytymis- ja geenijutuista tiennytkään. Yhdessä sitten luimme netistä juttuja ja eihän mitään dna-testiä vaatinut ja pahoitteli useaan otteeseen, että oli minua loukannut. Ei miehet aina ajattele, miltä meistä heidän sanomiset tuntuvat ja eikö kuitenkin ole tärkeää, että hän kysyi sinulta, jos asia kerran vaivasi. Toki hänen täytyy mielestäni sinun kanssa asiasta puhua, jos sinä niin haluat, eikä vedota mihinkään asia loppuun käsitelty.
Lisänä vielä kerrottakoon, että oma isäni ei tiedä vieläkään, etten ole hänen biologinen tytär. Enkä aio sitä kertoakaan, minulle hän on ainut ja paras isä mitä toivoa voi, enkä mene rikkomaan meidän suhdetta sen takia, että äitini teki todella typerästi 30v sitten.
nykysen mieheni kans saamani tyttövauva on isänsä näkönen ni paljo että vois epäillä että oonko mä sen äiti:D
miehen sukukin totes että ku laittaa isän ja tytön pärstät vierekkäin nii ei voi kyl olettaa että kukaan muu ois sen isä. suukin ihan samanmallinen:D
onneks isukki on komee;) niin tytöstäkin tullee hyvännäkönen:D
itse olen ihan mustalaisen näkönen,kun muut sisarukset aika haaleen näkösiä.onkoha mein äiti pettäny isää mustalaisen kaa:00000000
näin jälkikäteen. Miehellä vippaa päässä ilmeisesti.