Onko muita mt ongelmaisia joiden ystävillä ja lähipiirissä menee lujaa?

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Eikö muita muka ole? Olenko mä todellakin ainoa?

Pliis kommentoikaa joku edes. En hae huomiota, mutta oon rosi rikki tän asian takia.

Ap

On! Just tuollaista. Ja olen ihan helvetin katkera ja kateellinen. Kyllä ne ystävätkin olisi jos olisivat minun tilanteessani.

Tutulta, kuulostaa. Yritän ajatella että elämä on nousua ja laskua, aaltoliikettä, myös heillä. Kaikki ongelmathan eivät näy päällepäin. Ja oma vointi vääristää tilannetta myös jonkin verran.

Yhden tutun yhteydenotot tuntuu jopa ns oman kilven kiillotukselta. Epäaitoja latteuksia jne, juuri sen verran että hänelle itselleen tulee parempi mieli siitä kun voi tukea toista. Vaikka tukea ei käytännössä ole. Tällaiset ottaa enemmän pattiin kuin se, että muilla menee paremmin. Siitä mietin lähinnä niin, että hyvä, että edes joillain menee asiat hyvin.

N40

Ei ne koreilta näyttävät idyllit useinkaan ongelmattomia ole. Tiedän vaan itsekin mt vaivoja poteneena tuon vääristymän, että kaikki ympärillä olevat näyttävät järjettömän onnellisilta, huolettomilta, pärjääviltä etc. 

Elämässä ehtii tapahtua kaikenlaista. Sen tietää jo viisikymppisenä. On helpotus kun ei tarvitse kadehtia enää ketään. Itseään ei myöskään tarvitse rangaista enää mistään. Toivottavasta ap saat keskusteluapua tai keksit jotakin tekemistä, mikä helpottaa vointiasi. Älä turruta tunteitasi liikaa lääkityksellä, koska se voi myös lukkiuttaa tilanteesi. Tuo on kieltämättä vähän sellaista nuoralla tanssia mutta tunteeton elämä ei ole mistään kotoisin.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta, kuulostaa. Yritän ajatella että elämä on nousua ja laskua, aaltoliikettä, myös heillä. Kaikki ongelmathan eivät näy päällepäin. Ja oma vointi vääristää tilannetta myös jonkin verran.

Yhden tutun yhteydenotot tuntuu jopa ns oman kilven kiillotukselta. Epäaitoja latteuksia jne, juuri sen verran että hänelle itselleen tulee parempi mieli siitä kun voi tukea toista. Vaikka tukea ei käytännössä ole. Tällaiset ottaa enemmän pattiin kuin se, että muilla menee paremmin. Siitä mietin lähinnä niin, että hyvä, että edes joillain menee asiat hyvin.

N40

On piilosadistisia ihmisiä, jotka etsivät (tarvitsevat) "ystäväkseen" masentuneen, jolle voivat hehkuttaa omaa onnistuneisuutaan hyvin hienovaraisesti. Itse olen tehnyt valtavan hyvinvointiloikan vain katkaisemalla välit kaikkiin piilonarsisteihin. Eli luopumalla vääränlaisesta kiltteydestä ja miellyttämisestä epävarmuuttani. Nykyään on valtavasti ihmisiä, jotka tarvitsevat vain yleisön. Ei tarvitse suostua yhdenkään itsekeskeisen pellen yleisöksi (jota sinä et oikeasti kiinnosta pennin vertaa). Vapautuu valtavasti energiaa omaan hyvinvointiin.

Syön vahvoja masennuslääkkeitä ja suurilla annoksilla neuroleptejä. Vaikka ne tekeekin olon zombiksi, niin siitä huolimatta henkinen pahoinvointi, tuska ja kärsimys ei helpota. Tuntuu et oon umpikujassa enkä löydä ulospääsyä tästä tilanteesta.

Ap

Mulle pistettiin kai leptejä tai jotain ilman omaa tahtoa ja luulin, että kuolen niihin, koska tein juuri tuollaista hidasta kuolemaa joka päivä. Minua siis huumattiin (laittomasti) ja olin yliopisto-opiskelija. Sitten pääsin kai väkivallalla ja kuolemalla uhkailemalla pois siitä tilanteesta ja vOiTin, meillähän joku kilpailu oli. Kannattaa lopettaa ne mömmöt, jos et ole vakavasti masentunut tai psykoottinen.

Onhan meitä paljon. Mulla meni tuollaisessa lamaannuksessa noin 10 v. En meinannut valmistua jne. No, nyt jo 15 v. mennyt paremmin. Se vaati terapiaa, kunnollisen ihmissuhteen, Ihanat rakkaat lapseni sekä kirjallisuuteen perehtymistä. Luin ja luin maanisesti monta vuotta esim. persoonallisuushäiriöistä sekä henkisestä valivallasta, joiden uhri olin lapsuudessani. Pala palalta sitten hokasin omassa elämässäni, mikä johtui mistäkin. Monen elämä sujui rinnalla paljon kitkattomammin, mutta vertaileminen on toki hyödytöntä. Ymmärrän sen tänä päivänä. 

Uskon että terapia auttaa sinua ap.

Siis tuo joka on ketjussa esiintynyt minuna ei ole oikea AP.

En tänne kertoisi ongelmiani.

Oikea ap

Onko sinulla oikealla aapeella mitään apua saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Siis tuo joka on ketjussa esiintynyt minuna ei ole oikea AP.

En tänne kertoisi ongelmiani.

Oikea ap

Nyt joku palstahäirikkö yrittää esiintyä minuna. Mua on jo kummasti helpottanut se, et oon avoimesti tänne kertonut ongelmistani, lääkityksestäni jne. Kiitos teille kaikille vertaistuesta.

SE AITO ALKUPERÄINEN JA OIKEA AP

Harmittaa kun haluan myös kaikkien muiden ongelmien lisäksi astua kaapista mutten uskalla. Äiti suuttuu.

Siis onko sulla lapsia ap, kun kadehdit muiden onnistumista lastenkasvatuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa kun haluan myös kaikkien muiden ongelmien lisäksi astua kaapista mutten uskalla. Äiti suuttuu.

Astu vaan.homous ei ole häpeä 2022..

On hyvä hoitosuhde muttei terapiaa. En ole saanut koskaan terapiaa. On ollut psykoottista jaksoja ja siksi joudun syömään lääkitystä. Ei ole kyllä vähään aikaan ollut mitään. Saamattomuus vaivaa ja johtuu lääkkeistä. Myös tunteet on turtana. Harmittaa vaan kun en pääse elämässä eteenpäin. Välillä puolisoni ahdistaa. Luulen että on narsisti. Minulle sanottu että vaikea erota ja älä eroa kun se on niin vaikeaa. Muut ihmiset hehkuttavat minulle onneaaan. Miten kaikki on hyvin. Välillä mietin että mitä olen tehnyt ja miksi olen näin paha ihminen että en voi tuntea iloa muiden puolesta vaan tunnen katkeruutta. Voin kyllä esittää iloista mutta se ei ole totta.

Oikea ap