Teini heitti ysiluokan läskiksi

Jos ei oo mahdollista niin ysin kertaaminen suosiolla. Vaikea tänäpäivänä pärjätä työelämässä ilman päästötodistusta.

kymppiluokallekkin pääsee vain jos 9 luokka on edes jotenkin läpi suoritettu.

Tiedän kyllä että av-palstalaisten lapset saa vaan kymppejä ja menee suurinpiirtein yläasteeltä suoraan huippuyliopistoihin mut kysynpä kumminkin, jos täällä olis kohtalotovereita.

Elikkäs mitä olette tehneet nuoren koulumotivaation parantamiseksi kesällä? Tuntuu että tuo ehtojen lukeminen ei ensinnäkään riitä ja on tottakai nuoresta ittestään vastenmielistä. Työssäolo ei tuolla mentaliteetilla onnistu.

Onko jotain leirejä joissa opiskellaan kouluaineita vapaamuotoisesti?

Kyllä kuule vika on tasan sussa ja sun miehessäs, kyllä teidän olis pitäny huomata tuo jo aikaisemmin kun viikko ennen koulujen päättymistä. Miten voi olla noin tyhmät vanhemmat, säälin lastanne!

heräämisestä vasta nyt...



Meillä tilanne se, että esim. ruotsinopettaja otti _vasta nyt_ yhteyttä. Me tyhmät ollaan oltu siinä luulossa, että menee hyvin. 1 vanhemman kohdalla ( lukiosssa) ei tällaisia ongelmia ole ollut.. Miksei opettajat vaivaudu ottamaan yhteyttä kuin vasta kuukautta ennen, kuin koulu on loppu??



Mutta siis, meillä myöskin tilanne, että 9 luokkalainen ei vaan ole kiinostuntu näköjään.

Tosin hän itse tuossa koki "heräämisen" ja sanoi, että taidan kerrata tuon 9 kun ei sillä todistuksella pääse mihinkään jatko opiskelemaan.



Kysyin sitten pojalta moneen kertaan, oletko nyt ihan varma, sinun on meinaan oikeasti pakko opiskella sitten. ja niin poika oli sitä mieltä että se on ainut oikea ratkaisu. Asiastya on meillä jo sovittu koulun kanssa ja näillä mennään eteenpäin, eli poika käy 9 uudestaan. Vuotta nuorempaa siksoa vaan ärsyttää kun saa veljestään rinnakkais luokkalaisen. Toisaalta kertaaminen on varmaan helpompaakin, kun asiathan on jo tuttuja.



Eli tsemppiä ap. meitä on varmasti monta joiden koululaisilla on opiskelu motivaatio karussa. niins e oli minullakin tuossa iässä.

allekirjoitettaviksi? Meillä 9-luokkalaisen jokainen koe pistareita lukuunottamatta on pitänyt kuitata kotona nähdyksi. Jos kokeesta tulee huono numero, asiaan puututaan heti. Ja jos jokun aineen kokeita ei tule kotiin asti, voi aina kysyä opettajalta, kuka niihin on nimen laittanut.

allekirjoituksella.



Onko niin että ap:n tapauksessa lapsi on väärentänyt koepapereihin nimensä.

On se kumma, jos vanhemmat eivät ole perillä ollenkaan lastensa koulumenestyksestä. Luulisi sen verran kiinnostavan lapsen tulevaisuus.

Lähes jokainen yläkoulu on nykyään kurssimuotoinen, mikä tarkoittaa sitä, että joka lukuvuoden aikana kotiin tulee allekirjoitettavaksi neljä tai viisi välitodistusta, joista vanhemmat voivat seurata lastensa menestystä. Tämän lisäksi luulisi vanhempien olevan tietoinen siitä, että koulussa pidetään kokeita säännöllisin väliajoin ja koemenestyksestä voi ja kannattaakin kysellä lapselta, mikäli hän ei itse tule koepapereitaan automaattisesti näyttämään.

Meillä ollaan ainakin oltu aina tietoisia lasten kokeista ja siten myös koetuloksista.

En voi käsittää, että miten jollekin vanhemmalle se ymmärrys herää vasta silloin, kun opettaja itse ottaa yhteyttä..

kokeisiin. Itse olen yläluokkien opettaja, ja aineessani tulee n. 5 suoritusta per lukukausi per luokka. Kun oppituntien aikarajoitteet muutenkin tunkevat vastaan, en kaiken paperisodan keskellä todellakaan voi/halua huolehtia, tulevatko vielä kokeet takaisin nimen kera. Mutta toisaalta otan kyllä itse heti yhteyttä vanhempiin, jos tietyn oppilaan parikin viimeisintä suoritusta on mennyt selkeästi huonommin kuin aiemmin...



Minun mielestäni lapsestaan kiinnostunut vanhempi itse kyllä kyselee kokeiden perään. Koepäivät näkyvät Wilmassa, ja kyllä minä ainakin omalta lapseltani aina kysyn säännöllisesti, onko tullut kokeita takaisin ja miten on mennyt. Jos ei puoleen vuoteen ole nähnyt vaikkapa äidinkielen koetta tai kirjallista suoritusta arvioituna, olisi varmaan vastuullisen vanhemman tehtävä KYSYÄ, miten ko. aineessa menee.



Toki on outoa, jos lapsen koulusuoriutuminen on selvästi romahtanut, eivätkä opettajat ota yhteyttä ennen kuin viime metreillä, mutta laitetaanko tässäkin vastuu taas pelkästään koulun niskaan? Miksei vanhempi itse aktiivisesti seuraa lapsensa koulumenestystä.

Tarkistin tässä 3 viikon sisällä kevään arviointirumbassa 260 kirjallista työtä ja koetta. Sen lisäksi olen lähetellyt ja vastaanottanut (lue: patistanut oppilaita palauttamaan, pitänyt kirjaa siitä, kuka on tuonut ja kuka ei) n. 110 leirikoululappua, retkilappua ym. normaalien opetussuunnitteluiden, retkivalmisteluiden ja opetustuntien, arviointikokousten ym. lisäksi. Työpäivät ovat 12-tuntisia ja työviikot seitsemänpäiväisiä monilla opettajilla tässä kevään loppumetreillä.



Pitäisikö minun tosiaan vielä valvoa, että nuo 260 koetta/tekstiä tulevat takaisin nimen kera? Kuten jo sanottiinkin, koepäivät näkyvät wilmassa, samoin kuin poissaolot ja hyvin/huonosti menneet oppitunnit (suuri osa opettajista kirjaa Wilmaan, jos oppitunti on mennyt erityisen hyvin tai huonosti). Ja jokainen vanhempihan tietää, että kaikista aineista on säännöllisesti kokeita. Miten voi olla, että vanhempi - ilmeisesti näkemättä yhtäkään suoritusta tai lainkaan seuraamatta läksyjen tekoa tai kokeisiin valmistautumista - vain olettaa kaiken menevän hyvin, kun kerran opettaja ei soita?



Onko lasten oppimisen ja kasvatuksen vastuu siirretty täysin kouluille ja opettajille? Minä kyllä opetan, arvioin ja tuen koulupäivän aikana, mutta ottakaa huomioon, että jokaisella yläluokkien opettajalla on yleensä yli 100 oppilasta opetettavanaan omassa aineessaan. Kyllä vanhemman on pakko olla aktiivisesti mukana siinä lapsen koulunkäynnin seuraamisessa!

Kokeet menneet paljon huonommin. Ka tulee tippumaan reilusti. Harmittaa, mutta omapa on elämänsä. Toisaalta hyväkin, nii ei välttämättä pääse erikoislukioon. Päästötoikkaan ei montaa kymppiä tuu. Varmaan joku myöhäinen uhmaikä. Ihmettelen miksei koulusta oteta yhteyttä jos lapsi on alannut hankalaksi tunneilla. En minä voi sitä tietää kun en koulussa ole.

Ei oo koskaan koulu kiinnostanu, läksyjä lakkasin tekemästä kolmannella - ja siihenkin asti vain, kun äitee vielä jaksoi remmin kanssa pakottaa.



Yläkoulussa kävin vain siksi kun siellä oli kavereita. Koulussa oli "Klinikka" jonne hankalat oppilaat pantiin pienluokkiin/yksityisluokkiin/käytävälle. Siellä vietin 90% tunneista, myös liikuntatunnit.



Opettajat kyllästyivät muhun aika äkkiä. Sain tehdä mitä halusin kunhan en häirinnyt muita esim. kuuntelemalla koulun mankasta musiikkia liian kovalla :D Ysiluokan jälkeen sain ehdot, jotka toteutuivat niin että kävin koululta hakemassa yhden ainekirjan kerrallaan ja täytin sen, sitten hain seuraavan. Näiden "ehtojen" suorittamiseen kului vuosi.

Todistuksessa on nyt monta viitosta.



Silti pääsin ammattikouluun - jonka jätin kesken puolen vuoden jälkeen. En jaksanut käydä kun saanut edes kavereita.



Haaveilen, että voisin kääntää aikaa taaksepäin ja palata ekaluokalle ja opiskella kunnolla. Vaikka tiedän, että en mä silti opiskelisi. Koulut ei vaan oo mua varten, that's it.

jo suurimmassa osassa kouluja. Siis netissä palvelu, johon opettaja kirjaa oppilaiden poissaolot heti tuntien jälkeen, samoin myöhästymiset, luokasta poistamiset, hyvin menneet tunnit jne...Kaikille on oma värikoodinsa.



Huoltajat voivat sitten vastaavasti selvittää poissaoloja WILMA:ssa, ei tarvitse enää poissaololappuja lähetellä suuntaan ja toiseen. Wilman kautta voi myös lähettää viestejä oppilaille/huoltajille ja jotkut opet merkkaa jopa läksyt päivittäin sinne. Koepäivätkin näkyvät siellä.



Ihan loistava palvelu niin vanhemman kuin opettajankin kannalta!