Lue keskustelun säännöt.
Kaverin avioliitto-ongelmat, onko pakko kuunnella?
22.04.2010 |
Siis olen itse vasta saanut vauvan. Kaverini on lapseton. Heillä on ongelmia parisuhteessaan, harkitsevat eroa. Olen jutellut asiasta vain pikaisesti hänen kanssaan puhelimessa. Tapaamme ensi viikolla ja olen varma, että kaverini aikoo purkaa mulle tuntojaan liitostaan. Onko pakko kuunnella? Mulla on uusi vauva, enkä oikein jaksaisi ajatella mitään! Tekisi mieli sanoa, että ovat lapsellisia ja epäkypsiä (siis mahdollisen eron syyt ovat).
Kommentit (18)
mutta siis, jotenkin tuntuu niin pieniltä ne murheet sen rinnalla, että on vauva itsellä. Siis jotenkin en osaa suhtauttaa... Musta kaverini on kähinnä lapsellinen kitisijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aiot jatkossakin pitää siihen yhteyttä.
ei edes tavata.
Mutta tosiaan jos kyseessa on ystavasi, miksi et halua hanta auttaa ja kuunnella? Oli eron syyt mitka tahansa (lapselliset ehka sinun mielesta) hanelle ne ovat taytta totta ja ehka kipeita asioita.
Jos tosiaan niin paljon vasyttaa, niin parempi etta ette tapaa ollenkaan nyt, ehka sit vahan myohemmin.
mutta siis, jotenkin tuntuu niin pieniltä ne murheet sen rinnalla, että on vauva itsellä. Siis jotenkin en osaa suhtauttaa... Musta kaverini on kähinnä lapsellinen kitisijä.
Tämä taitaa kyllä olla nyt ihan vain provo.
Onko hän jotenkin sairas?
Itselläni on aina riittänyt ymmärtämystä niin lapsellisille kuin lapsettomille ystävillekin. Asiat vaan pitää muistaa suhteuttaa. Jollekin ne avioliitto-ongelmat ovat isoja, toiselle voi olla raskasta, jos lemmikki sairastuu... Tuntuisiko sinusta hyvältä, että sinun murheitasi väheksyttäisiin?
2
mutta siis, jotenkin tuntuu niin pieniltä ne murheet sen rinnalla, että on vauva itsellä. Siis jotenkin en osaa suhtauttaa... Musta kaverini on kähinnä lapsellinen kitisijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä mua vaan rasittaa, kun kaverini ei ole niin kiinnostunut vauvastani. Siis on käynyt katsomassa ja niin edelleen. Sitten nyt kun tapaamme, olin ajatellut et voin keskustella hänen kanssaan äitiydestä ja siitä miten se on elämääni muuttanut. Nyt sitten se keksi ne omat avioliitto-ongelmansa.
Sun ei pitäs jaksaa kuunnella ystävääs, mut sun ystäväs sua :)
Lähinnä mua vaan rasittaa, kun kaverini ei ole niin kiinnostunut vauvastani. Siis on käynyt katsomassa ja niin edelleen. Sitten nyt kun tapaamme, olin ajatellut et voin keskustella hänen kanssaan äitiydestä ja siitä miten se on elämääni muuttanut. Nyt sitten se keksi ne omat avioliitto-ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mutta kun minulla on vauva" Ei se lapsi ole mikään sairaus eikä estä kuuntelemasta toisen puhetta!
Ei varmasti ole pakko kuunnella, mutta ei sinunkaan valituksiasi varmasti kuunnella siinä vaiheessa jos/kun jotain ongelmia lapsen kanssa tulee eteen. Toivon tietysti, että lapsesi on ns. helppo lapsi etkä tule kaipaamaan tukea ystäviltäsi, mutta voisit korjata asennettasi.
Omat korvani toimivat kyllä ihan moitteettomasti vauvan ollessa pieni, ajatustoimintaakin esiintyi ajoittain...
Jotenkin löysästi, ei siis töksäyttämällä tai ilkeilemällä että vaihdetaanko aihetta, vetoa vaikka hormooneihisi miten sitten pähkäilet illat hänen oloaan (teethän nytkin niin että ajattelet häntä ja hänen ongelmaa)?
Ajattele jos joku ajattelisi sinun ongelmastasi noin eikä jaksaisi kuunnella ja tukea. Sivuuttaa sinut koska on itse onnellinen ja pitää sinun ongelmaa tyhmänä.
Te molemmat olette nyt tilassa jossa se oma elämä on jatkuvasti vaan kiintotähtenä. Eroa ajatteleva siinä missä pikkuvauvan tuore äiti. Ja niin saa olla!
Kyllähän useat ajattelee ettei äiti puhu muusta kuin lapsestaan; joten osaatteko puhua niin ettei aihe pyöri vaan siinä omassa itsessään?
Jos ihmiset olisi kypsiä niin erottaisiinko niin paljon?
Minusta kriisit on siinämielessä mielenkiintosia että niihin voi koittaa löytää ratkasun. Jos sinä näet eron syyt lapsellisena niin varmaan osaat auttaa ystävää?
Minusta ystävä juuri voi sanoa että sun naamassa on karva kun muut vilkuilee eikä sano mitään.
Kyllä sää varmaan voit osasi kuunnella, sitten sanoa että vaihdetaan aihetta tai pähkäilet tätä loppuviikon ja puhutte jostain muusta -ei vaan sun lapsesta sitten-.
Ja aika makuasia muuten mikä aihe on tylsä. Ajatteletko koskaan pitääkö sinun kuuntelijasi puheitasi tylsänä pakkopullana?
T. neljän äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olla kiinnostunut vauvastasi, ethän itsekään ole kiinnostunut hänen asioistaan?
Itse ymmärrän hyvin, että lapsetonta ei välttämättä muiden vauvat niin kovasti kiinnostaa. Toisekseen ajattelen kyllä aviokriisin olevan sen sortin asia, että se vie ihmisen kokonaisvaltaisesti eikä siinä tilanteessa välttämättä jaksa kiinnostua muiden vauvajutuista vaikka muuten kiinnostaisikin.
ja miten äitiys muutti jalkoväliäs - niinkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain juuri vauvan ja kaksi kaveria käy tässä eroprosessia samalla läpi. Olen olkapää ja kuuntelija. Muistavat aina kysyä vauvastakin, mutta 90% ajasta puhutaan heidän ongelmistaan. Onhan se minullekin irrottautumista (vaikka asia ikävä) omasta maailmasta ja tulee mietittyä muutakin kuin kakkavaipan sisältöä. Jos lapsellani olisi joku ongelma, niin luotan, että nämä ystävät sitten taas kuuntelisivat minua!
Eipä niissä paljoa puhumista, nukkuuko hyvin? syökö hyvin? siinäpä ne..pakolliset onpa söpö, ihanat varpaat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä hyvä, jos se "melkein bestiksesi" tietäisi tuon huippuitsekkään asenteesi, koska ei toi sun puolelta ystävyyttä ole. Ystäväsi ansaitsisi parempaa kuin sinut.
Tiedätkö, oikeista ystävistä välitetään ihan aidosti! Sinäkö määrittelet jonakin sanelijana, mikä on tai saa olla kenellekin tärkeää ja mikä ei? Mulla ainakin on sen verran on empatiakykyä, että jos ystävä alkaa kertoa asioitaan, mietteitään, joskus murheitaankin mulle (siis ystävä!) niin tottakai kuuntelen ja myötäelän. Koska hän on minulle tärkeä! Oletko nyt ihan joku ylin sanelija muille tuon äitiytesi myötä! Voi tsiisus.
Ja anna kun arvaan, ystäväsi varmaankin kuuntelee ihan aidolla mielenkiinnolla SINUN juttujasi. Vauva sitä, vauva tätä. Minäminäminä. Ei mene kauaakaan kun hän tajuaa miten hyvä ystävä oikein oletkaan.
jos on muutakin puheen aihetta kuin vauva:D Siis oikeasti
kun sulla on VAUVA ja elämäsi on aivan jotakin muuta kuin ystävälläsi!
Aika itsekkäältä kyllä joka tapauksessa kuulostat. Mikään pakkohan ei ole kuunnella, mutta...