Terapian suosio

Tilastojen perusteella siellä käy aivan väärät ihmiset, eli koulutetut alle 35 - vuotiaat naiset. 

SAma ryhmä joka on yliedustettuna kaikissa sote kyselyissä. 

Terapia ei yleisty, vaikka siitä puhutaan enemmän. Se ei voisi yleistyä edes teoriassa, koska terapeutteja on liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Terapia ei yleisty, vaikka siitä puhutaan enemmän. Se ei voisi yleistyä edes teoriassa, koska terapeutteja on liian vähän.

Tuskin yleistyykään mutta vaikutelma tulee että se on nyt trendikästä käydä terapiassa. Pääseekö rahan avulla palvelun piiriin nyt ihan väärät ihmiset, kuten yllä mainittiin?

Eiköhän innostus katoa yhtä nopeasti kuin tulikin.

Olis kiinnostava tietää rehellisesti että valikoiko terapeutit helpompia asiakkaita. Kun ylitarjontaa asiakkaista varmasti on.

Korona oli niin traumaattinen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Olis kiinnostava tietää rehellisesti että valikoiko terapeutit helpompia asiakkaita. Kun ylitarjontaa asiakkaista varmasti on.

Sossutantat varmasti miettivät tätä kuumeisesti.

Kävin kolme vuotta KELAn tukemassa psykoterapiassa. Työskentelen matalapalkka-alalla. Elin todella säästeliäästi, että sain maksettua terapiakäyntien omavastuuosuuden. Terapiaan pääsy kesti 1,5 v., koska "KELA-kelpoista" terapeuttia, joka ottaa uuden asiakkaan, oli vaikea löytää. Minulle terapiaan meno ei ollut mikään muotijuttu, enkä kertonut siitä kenellekään muulle kuin poikaystävälleni. Traumaattiset tapahtumat oli vaan pakko päästä käsittelemään ammattilaisen kanssa. Nyt elämäni on hyvällä mallilla ja olen äärettömän tyytyväinen, että pääsin ja kävin terapiassa.

Vastaamo-tapauksen jälkeen tajusin, ettei välttämättä ole huono juttu, jos ei pääse terapiaan.

Jordan Peterson no hyvä terapeutti

Vierailija kirjoitti:

Kävin kolme vuotta KELAn tukemassa psykoterapiassa. Työskentelen matalapalkka-alalla. Elin todella säästeliäästi, että sain maksettua terapiakäyntien omavastuuosuuden. Terapiaan pääsy kesti 1,5 v., koska "KELA-kelpoista" terapeuttia, joka ottaa uuden asiakkaan, oli vaikea löytää. Minulle terapiaan meno ei ollut mikään muotijuttu, enkä kertonut siitä kenellekään muulle kuin poikaystävälleni. Traumaattiset tapahtumat oli vaan pakko päästä käsittelemään ammattilaisen kanssa. Nyt elämäni on hyvällä mallilla ja olen äärettömän tyytyväinen, että pääsin ja kävin terapiassa.

Traumaperäisen stressihäiriön hoitoon psykoterapia onkin ehdoton. sinäkin olet joutunut 1,5 vuotta jonottamaan terapiaan kun samaan aikaan terapiassa käy jatkuvasti porukkaa ilman mitään psyykkisiä häiriöitä tai sairauksia.

Eikä siinä saahan sitä rahalla hankkia itselleen apua jo ennaltaehkäisevästi. Ongelma on myös se että terapeuttipula aiheuttaa hintojen nousun tähtitieteelliseksi

Musta tuntuu että terapialla korvataan merkityksellisten ihmissuhteiden puutetta nykymaailmassa.

Kaikilla on kiire ja ei aikaa ystäville ja ongelmat kasaantuu eikä niistä pääse puhumaan kun ei ole ollut aikaa ylläpitää niitä suhteita kavereihin joihin voisi muodostaa niin hyvän luottamussuhteen.

Useilla on myös vain sellaisia "kavereita" jotka eivät ymmärrä kuuntelemisesta mitään, vaan aina tarjoavat jotain subjektiivista näkemystä ja ratkaisua.

Onneksi itsellä on pari ystävää joiden kanssa voi puhua mistä vaan ja osaavat myös kuunnella.

Terapia on mielestäni eräänlainen "palkkaa kaveri" palvelu.

Sairas yhteiskunta, jossa bussipysäkillä mainostetaan terapiapalveluita, ikäänkuin se olisi normaalia olla koko ajan jossain kriisissä ja burn outissa.

Pitäisi puuttia kongreettisella tavalla näihin yleisimpiin ahdistuksen aiheisiin, kuten kiireeseen ja talousongelmiin eikä tarjota "laastaria" terapian muodossa.

Tuntuu että jokainen somevaikuttajakin käy terapiassa ja mainostaa sitä kanavissaan. Ehkä se on sitten erityisen rankkaa olla somessa.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu että terapialla korvataan merkityksellisten ihmissuhteiden puutetta nykymaailmassa.

Kaikilla on kiire ja ei aikaa ystäville ja ongelmat kasaantuu eikä niistä pääse puhumaan kun ei ole ollut aikaa ylläpitää niitä suhteita kavereihin joihin voisi muodostaa niin hyvän luottamussuhteen.

Useilla on myös vain sellaisia "kavereita" jotka eivät ymmärrä kuuntelemisesta mitään, vaan aina tarjoavat jotain subjektiivista näkemystä ja ratkaisua.

Onneksi itsellä on pari ystävää joiden kanssa voi puhua mistä vaan ja osaavat myös kuunnella.

Terapia on mielestäni eräänlainen "palkkaa kaveri" palvelu.

Olen pitkään ajatellut samalla tavalla. Oma osansa tässä on varmaan myös vanhemman sukupolven vähäisempi läsnäolo lastenlasten elämässä. Ennen mummon kanssa puuhailtiin ja juteltiin paljon, elämänkokemuksen mukanaan tuoma viisaus ja suhteellisuudentaju auttoi lapsia hahmottamaan maailmaa. Nyt nuo siteet on monesti katkenneet tai heikentyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu että terapialla korvataan merkityksellisten ihmissuhteiden puutetta nykymaailmassa.

Kaikilla on kiire ja ei aikaa ystäville ja ongelmat kasaantuu eikä niistä pääse puhumaan kun ei ole ollut aikaa ylläpitää niitä suhteita kavereihin joihin voisi muodostaa niin hyvän luottamussuhteen.

Useilla on myös vain sellaisia "kavereita" jotka eivät ymmärrä kuuntelemisesta mitään, vaan aina tarjoavat jotain subjektiivista näkemystä ja ratkaisua.

Onneksi itsellä on pari ystävää joiden kanssa voi puhua mistä vaan ja osaavat myös kuunnella.

Terapia on mielestäni eräänlainen "palkkaa kaveri" palvelu.

Olen pitkään ajatellut samalla tavalla. Oma osansa tässä on varmaan myös vanhemman sukupolven vähäisempi läsnäolo lastenlasten elämässä. Ennen mummon kanssa puuhailtiin ja juteltiin paljon, elämänkokemuksen mukanaan tuoma viisaus ja suhteellisuudentaju auttoi lapsia hahmottamaan maailmaa. Nyt nuo siteet on monesti katkenneet tai heikentyneet.

Taidat olla isovanhempi kun toit tällaisen kulman esille. Eikä siinä mitään. Rupesin itse miettimään edesmennyttä mummoani ja hän osasi kyllä kuunnella. Ei varmaan osannut samaistua silloisen teinin maailmaan kun juteltiin, mutta aina jäi hyväksytty olo itselle, kun mummin kanssa keskusteli :)