Onko se vain klisee, että aina on edes yksi syy elää ja asiat järjestyy aikanaan

riippuu myös siitä miten arvottaa. 

Jokainen saa tehdä omalla elämällään mitä tahtoo. En ymmärrä vaikkapa sitä, miksi itsemurha mielletään niin surulliseksi ja traagiseksi. Yleensä itsemurhan tehny ihminen on ennen tekoaan saavuttanut täydellisen rauhan itsenä kanssa ja lähtee rauhallisesti pois

Onko tuo yksinäisyys ollut ongelmasi kahdeksan vuotta?

mulla ei oo oikeastaan mitään varsinaista the grande missionia tai purposea elämälleni. Kunhan kuluttelen sukkia pari kerrallaan. jotenki vaan olen niin kumma hyypiö, että semmonen pikkujutuista nauttiminenki riittää elämän sisällöksi niin ettei tarvi kiikkuun mennä.  

Asioilla on kyllä tapana järjestyä ajan kanssa, mutta se vaatii myös omaa aktiivisuutta ja yritystä. Jos elämänfilosofiasi on, että asiat korjaantuvat itsekseen vain sohvalla makaamalla, niin tuskin tulee tapahtumaan.

Ajatellaan vaikkapa ylivelkaantumista:

Ei se tilanne lähde edistymään tai korjaantumaan, ennen kuin itse aktivoidut ja alat hakea muutosta ja apua tilanteeseesi. Hakeudut velkaneuvontaan ja sieltä velkajärjestelyyn jne.

Hiljalleen henkinen stressi sekä paine rupeaa helpottamaan, mikä taas voi vaikuttaa positiivisesti moniin muihinkin elämän osa-alueisiin ja jopa fyysiseen terveyteen jne.

Tällä tavoin ne huonoltakin näyttävät elämäntilanteet ajan kanssa helpottavat ja usein yhden ison haasteen saattaminen parempaan päin, saakin hiljalleen aikaiseksi kokonaisen positiivisten muutosten kierteen.

Ja vielä wanha viisaus: jos ei elämässä todella ole mitään menetettävää, niin silloinhan sitä ihminen vasta onkin vapaassa ja edullisessa tilanteessa lähteä aivan kokonaan uusille urille, vaikkapa asuinmaata ja koko elämänpiiriään vaihtaen, maailman meriä seilaavalle rahtilaivalle pestautumalla yms. Mitään menetettävää ja pelkoa tutun ja turvallisen menettämisestä kun ei siis ole.

Olet universumin keskipiste. Kirjaimellisesti. Jokainen meistä on. Universumi on niin iso että valo, mitä nopeammin mikään aine ei voi liikkua, ei ole vielä ehtinyt tänne kaikista sen kolkista eikä ehkä koskaan ehdikään, mutta näkyvä maailmankaikkeus yltää tiettyyn etäisyyteen asti. Jos seisomme metrin päässä toisistamme, sinun näkyvä maailmankaikkeutesi yltää metrin pitemmälle sinun suuntaasi, minun yltää metrin pitemmälle minun suuntaani.

Kun kuolet, yksi universumin keskipiste lakkaa olemasta, eikä kukaan voi enää nähdä sitä niin kuin sinä näit sen, ei vaikka seisoisi siinä missä sinä seisoit.

Joskus vaikeina aikoina tuo on se yksi syy minulle; kukaan muu ei voi koskaan nähdä maailmaa juuri niin kuin minä näen sen. Maailmankaikkeus on uniikki juuri minulle. Juuri sinulle. Juuri jokaiselle meistä, koska jokainen meistä on uniikki.

Vierailija kirjoitti:

Olet universumin keskipiste. Kirjaimellisesti. Jokainen meistä on. Universumi on niin iso että valo, mitä nopeammin mikään aine ei voi liikkua, ei ole vielä ehtinyt tänne kaikista sen kolkista eikä ehkä koskaan ehdikään, mutta näkyvä maailmankaikkeus yltää tiettyyn etäisyyteen asti. Jos seisomme metrin päässä toisistamme, sinun näkyvä maailmankaikkeutesi yltää metrin pitemmälle sinun suuntaasi, minun yltää metrin pitemmälle minun suuntaani.

Kun kuolet, yksi universumin keskipiste lakkaa olemasta, eikä kukaan voi enää nähdä sitä niin kuin sinä näit sen, ei vaikka seisoisi siinä missä sinä seisoit.

Joskus vaikeina aikoina tuo on se yksi syy minulle; kukaan muu ei voi koskaan nähdä maailmaa juuri niin kuin minä näen sen. Maailmankaikkeus on uniikki juuri minulle. Juuri sinulle. Juuri jokaiselle meistä, koska jokainen meistä on uniikki.

Kirjoitit todella kauniisti.

Vierailija kirjoitti:

Olet universumin keskipiste. Kirjaimellisesti. Jokainen meistä on. Universumi on niin iso että valo, mitä nopeammin mikään aine ei voi liikkua, ei ole vielä ehtinyt tänne kaikista sen kolkista eikä ehkä koskaan ehdikään, mutta näkyvä maailmankaikkeus yltää tiettyyn etäisyyteen asti. Jos seisomme metrin päässä toisistamme, sinun näkyvä maailmankaikkeutesi yltää metrin pitemmälle sinun suuntaasi, minun yltää metrin pitemmälle minun suuntaani.

Kun kuolet, yksi universumin keskipiste lakkaa olemasta, eikä kukaan voi enää nähdä sitä niin kuin sinä näit sen, ei vaikka seisoisi siinä missä sinä seisoit.

Joskus vaikeina aikoina tuo on se yksi syy minulle; kukaan muu ei voi koskaan nähdä maailmaa juuri niin kuin minä näen sen. Maailmankaikkeus on uniikki juuri minulle. Juuri sinulle. Juuri jokaiselle meistä, koska jokainen meistä on uniikki.

Masentuneena tms aivotoiminta kärsii ja ihminen muutenkin muuttuu koko ajan, joten ihan sama onko jokin yksi piste uniikki, koska sitä ei enää ole ei enää ole ei enää ole

Tuosta tulee mieleen se lausahdus, että olemme kaikki universumin erilaisia tapoja tarkastella itseään.

Sinä olet se syy. Kukaan ei voi tulla sinun paikallesi. Eikä korvata sinua. Olet yksi meistä. Me olemme kaikki tässä yhdessä. Arvosta itseäsi. Ole itse paras ystäväsi. Tee elämästäsi niin hyvä kuin voit. Itsesi vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet universumin keskipiste. Kirjaimellisesti. Jokainen meistä on. Universumi on niin iso että valo, mitä nopeammin mikään aine ei voi liikkua, ei ole vielä ehtinyt tänne kaikista sen kolkista eikä ehkä koskaan ehdikään, mutta näkyvä maailmankaikkeus yltää tiettyyn etäisyyteen asti. Jos seisomme metrin päässä toisistamme, sinun näkyvä maailmankaikkeutesi yltää metrin pitemmälle sinun suuntaasi, minun yltää metrin pitemmälle minun suuntaani.

Kun kuolet, yksi universumin keskipiste lakkaa olemasta, eikä kukaan voi enää nähdä sitä niin kuin sinä näit sen, ei vaikka seisoisi siinä missä sinä seisoit.

Joskus vaikeina aikoina tuo on se yksi syy minulle; kukaan muu ei voi koskaan nähdä maailmaa juuri niin kuin minä näen sen. Maailmankaikkeus on uniikki juuri minulle. Juuri sinulle. Juuri jokaiselle meistä, koska jokainen meistä on uniikki.

Masentuneena tms aivotoiminta kärsii ja ihminen muutenkin muuttuu koko ajan, joten ihan sama onko jokin yksi piste uniikki, koska sitä ei enää ole ei enää ole ei enää ole

Olen ollut mielisairaalassa suljetulla osastolla itsemurhariskin vuoksi. Olen kerran kävellyt ulos 20 asteen pakkaseen yöpaidassani, enkä tiedä olisinko kävellyt takaisin jos eräs perheenjäsen ei olisi huomannut ja tullut perääni.

Olen kamppaillut masennuksen kanssa kohta 30 vuotta, mutta enimmän aikaa tuo kirjoittamani jota lainasit, auttaa jaksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta tulee mieleen se lausahdus, että olemme kaikki universumin erilaisia tapoja tarkastella itseään.

Mietin olisiko pitänyt kirjoittaa tuo, mutta siitä saa yleensä paskaa niskaansa tällä palstalla niin käytin konkreettisempaa esimerkkiä.