Lue keskustelun säännöt.
Pelastin miehen pulasta -taas
11.05.2010 |
Mieheni on aivan onneton ajankäyttönsä suhteen, eikä vastuun kantaminenkaan ole sieltä sujuvimmasta päästä.
Hän on lähdössä huomenna työmatkalle, ja aikoo ottaa lapsen mukaan, koska äitinsä asuu samalla paikkakunnalla. Suunnitelma oli ok, mutta sanoin, että saa itse pakata myös lapsen tavarat, huolehdin vain että kaapissa on puhdasta vaatetta.
Itselläni on töissä todella kiireinen viikko, ja huomenna tärkeä kokous joka venyy iltaan saakka. Olin siksi tyytyväinen, että mies aikoi ottaa pienimmän mukaan.
Tietysti kävi niin, että lapset ovat sairaana, ja jouduin sen vuoksi olemaan eilen ja tänään heitä hoitamassa päivän, ja tekemään oman työpäiväni miehen tultua kotiin. Eilen aloitin päivän työt klo 18, ja lopetin aamuyöstä. Viiden tunnin yöunilla mennään.
Tänään toista lasta piti käyttää lääkärissä, päivällä oli pakko käydä töissä hoitamassa yksi palaveri, ja sain viime tingassa hoidettua lapsenvahdin siksi aikaa. Isompaakaan ei voi vielä jättää yksin kotiin, varsinkaan kun tiesin jo lähtiessä, että joudumme labraan yms.
Mies on tietysti töissä. On siis edelleen. Peruin oman ainokaisen harrastukseni tältä illalta. Tunti sitten soitin ja kysyin, aikooko milloin tulla ja pakata. Olisi pakko päästä kohta itsekin nukkumaan, ja saada tämä työhomma tehtyä ennen sitä.
Mies vain ärisi puhelimeen, että miksi häiritsen. Ei ollut huomannut, että kello on yli 22! No pakkasin miehen ja lapsen tavarat. Aamulla sitten varmaan herätän ja ruokin molemmat ja työnnän autoon. Mun on vaan pakko päästä töihin huomenna, ja en enää tähän aikaan saa järjestettyä tuolle pienemmälle muutakaan hoitopaikkaa kuin se mummola.
Suoraan sanottuna vituttaa. Olisi pitänyt miehen antaa hoitaa matkajärjestelynsä itse, nukkua pommiin ja missata koko homma. Olisi kerrankin saanut siivota omat sotkunsa!
Kommentit (17)
kuulostaa vähän siltä, että nipin napin saatte pidettyä homman kasassa. Ei se kovin normaalia perhe-elämää ole, että koko ajan on jompikumpi vanhempi töissä. Oletteko ajatelleet, onko niitä töitä ihan oikeasti "pakko" tehdä yötä myöten? Sehän on työnantajan ongelma lopulta järjestää asiat niin, että normaali työpäivä riittää.
Homma pysyy tällä hetkellä nipin napin kasassa. Miehellä on periaatteessa ihan normityö ja työajat, mutta kuten kaikki tietävät, aika monessa työpaikassa se tarkoittaa sitä työhön laitettavaa minimiä.
Itse taas olen paljon vapaammassa työssä tutkijana, jossa itse pystyn aika paljon säätelemään työntekoa. Esim. esimiestä minulla ei sanan varsinaisessa mielessä ole.
Nyt vain projektin pitää olla valmis tällä viikolla, ja monen muunkin ihmisen tuleva leipä riippuu siitä. Mies on hyvin tiennyt jo kuukausia, että juuri tällä ja ensi viikolla mun on oikeasti pakko panostaa työhön, tuottaa itse tekstiä ja kommentoida muita. Mutta kuinkas ollakaan, siitä huolimatta lasten sairastuttua juuri minä hoidan heidät, kun mies ei nyt vain saa hoidettua työtään muuten kuin tekemällä 8-23 työpäivää. Pääsin sitten itse aloittamaan lasten nukahdettua klo 20.30, ja huomenna on taas palaveri klo 12 alkaen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin "pelastamaan" häntä milloin mistäkin, joten annoin vihdoin vaan olla. Mies on vieläkin melkein yhtä pulassa mutta minä saan naureskella hänen hölmöydelleen eikä tarvitse stressata enää ;).
Meillä on aina tuollaista, mutten siitä tänne kirjottele. Ohhoijaa millaisia ihmisiä. Tuollaista se on jos päättää perustaa perheen. Lapset voi, kas kummaa, sairastua ja silloin niidne pitää mennä muun edelle. hyvin usein äiti on se joka huolehtii loppuviimeksi.
Jäi sellanen maku alotustekstistä että alottajalle muu olisi tärkeämpää kuin lapset.
Meillä on aina tuollaista, mutten siitä tänne kirjottele. Ohhoijaa millaisia ihmisiä.
Tämä kirjoittaja on siis samassa jamassa ap:n kanssa (ja näköjään tekee vielä myöhempään yöllä töitä), mutta hänen sädekehänsä on vielä kirkkaampi, koska sitä ei tarvitse edes kiillottaa : ).
niin että ei tarvitse tehdä kellon ympäsi, sanoi minun lapseni eskari-ikäisenä minulle ja työkaverilleni kun jotain projektia deadlineineen hääräsimme kymmenen aikaan illalla. me olemme myös tutkijoita, silloin vielä väitöskirjatekijöitä, nykyään jo dosentteja. Ja lapsi oli oikeassa. KENENKÄÄN ei kuulu tehdä tuollaisia päiviä, ei sinun eikä miehesi. Molemmilla teiltä on pahasti paletti hukassa. Etkä sä oikeasti mitään miestä pulasta pelasta, sillä olet ihan itsekin osallisena tuohon sekasotkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla samanlainen mies- enkä anna lapsia mukaan
muuta kuin kahdeksasta neljään -työtä! On deadlineja ja kiireellisempiä jaksoja, ja jos juuri silloin kaksi lasta sairastuu, on kaaos käsillä.
Ihmettelenpä, missä lapsiperheessä, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä, on aina seesteistä ja homma kasassa. Ei nyt yhden kaoottisen jakson takia voi leimata perheen elämää sinnittelyksi ja aikuisia työnarkomaaneiksi.
Minä teen periaatteessa 30 tunnin työviikkoa (aineenopettaja, jolla vain 16 vuosiviikkotuntia), mutta nyt olen tehnyt kaksi viikkoa n. 70 tuntia töitä viikossa (arviointijakso, koeviikko ja kevään kirjoitelmien palautukset, kevätjuhlan suunnittelu ja luokkaretkiasiat nyt vain osuivat samaan syssyyn). Kun miehen tarkoituksella aiemmaksi sovittu työmatka siirtyi tuhkapilven takia samaan ajankohtaan ja lapsi mursi oikean kätensä, niin mitenkäs kaoottiseksi voisitte kuvitella meidän viime viikot? Elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta ei se perusarvoja ja arkea määritä!
Ja kutoselle: huomasitko yhtään itse kiillottavasi omaa sädekehääsi kirjoituksellasi, joka oli täysi paradoksi? Jos teillä on lähtökohtainen perhearjen malli se, että juuri äiti pitää kaaoksen keskellä kaikki langat käsissä, niin selvä se...Mutta turha tulla huutelemaan, että se olisi jotenkin äidin tehtävä ja sukupuolinen itsestäänselvyys. Monissa perheissä on välillä arjen kaaos päällä, ja monissa parisuhteissa kannatetaan tasa-arvoa, jossa voi olettaa molempien hoitavan oman osuutensa kaaoksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen ottanut sen puolen, että koska lasten (ja miehen) tavaroiden pakkaaminen sujuu minulta helpommin ja nopeammin ja varmemmin, niin reissuille lähdettäessä hoidan sen puolen.
Mieheni sitten taas hoitaa monia muita asioita minua kätevämmin ja tekee ne.
Vaativan työn aika on silloin kun ei ole pieniä lapsia.
Lasten on oikeus saada oma aikansa.
Oikeasti fiksu ihminen osaa laittaa nämä asiat tärkeysjärjestykseen.
Sitten on niitä superlahjakkaita, jotka pystyy hanskaamaan vaativan työn, sekä -elämän käytännön asiat-, jotka on usein erittäin akateemisilta tyypeiltä vähän hukassa.
Uhraatko perheesi työlle? Onko se viisasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. nro 9 ja 10
-------
jos mies on epäjärjestelmällinen ja boheemi, niin ei siihen vaimon työn vaihto vaikuta
jos mies on epäjärjestelmällinen ja boheemi, niin ei siihen vaimon työn vaihto vaikuta
esim lyhennetty työaika muutaman vuoden ajaksi pelastaa paljolta, on aikaa pakkailla niitä kasseja vähän pitempäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap antaa ymmärtää, että tämä ei todellakaan ole yksittäinen kerta.
[i Ei nyt yhden kaoottisen jakson takia voi leimata perheen elämää sinnittelyksi ja aikuisia työnarkomaaneiksi.
[/quote]
ja minusta on jokatapauksessa ihan selvä, että jos lapsia pitää hoitaa niin vanhempien asia ei ole ruveta tappelemaan siitä, kumman velvollisuus se on - ne on hoidettava nyt ja se hoitaa joka on paikalla nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen eksän lapsista kyse? Eikä ap:n omista? Vai menikö mulla jotain ohi?
i]mulla samanlainen mies- enkä anna lapsia mukaan
[/quote]
mä olen viimeiset 15 vuotta ollut tutkija, enkä mitenkään huonosti menestyvä. Ja todellakin sen pystyy tekemään myös niin, ettei tarvi jättää lapsia hoitamatta ja yhden vaatekassin pystyy pakkaamaan 5 minuutissa ilman sen isompaa haloota. En todellakaan hyväksy ap:n selittelyä. Oli mies mitä hyvänsä, hänen itsensä pitäisi katsoa peiliin. En yhtään ihmettele, että mies ei lopeta omaa sähläämistään kun se selvästi on koko perheen yleinen toimintatapa - myös ap:n. Kysyn vaan, että kun lasten pitäisi koulussa suunnitellla omaa läksyjentekoaan, niin onko heillä mitään lähtökohtia sen khoitamiseen kunnialla kun ei äiti eikä isä pysty hanskaamaan omaa ajankäyttöään?
Kiitos viesteistä! Sinne lähtivät, mies ja lapsi. Tarkennuksena tosiaan, että kyse on omista, yhteisistä lapsista.
Jos tiivistäisin vaihtoehdot:
1) Meillä on elämänhallinta hukassa, ja liian vaativa työ, koska kahden päivän yllättävä poissaolo keskellä kiireisintä aikaa syöksee elämän kaaokseen.
2) Miehellä on liian vaativa työ, koska ei pysty hoitamaan sitä virka-aikana.
3) Minulla on liian vaativa työ, koska en pysty tällä viikolla jättämään sitä tekemättä.
4) Mies on sen verran boheemi, ettei lapsia voi jättää hänen vastuulleen.
5)Äidin tehtävä on olla äiti myös miehelle: jos mies on luvannut jotain hoitaa (=tässä tapauksessa lapsen mukaansa ja mummolaan), äidillä pitää kuitenkin olla suunnitelma b koko ajan taskussa.
6) Lasten sairauksian hoitaminen kuuluu aina ja poikkeuksetta äidin vastuulle.
7) Tätä tämä elämä nyt joskus on!
Ap palaa nyt väitöskirjansa ja rahoitushakemusten ihmeelliseen maailmaan, ja lupaa väitöksen jälkeen lopettaa akateemisen puuuhastelun ja mennä oikeisiin töihin tai jäädä kotiäidiksi : ).
kuulostaa vähän siltä, että nipin napin saatte pidettyä homman kasassa. Ei se kovin normaalia perhe-elämää ole, että koko ajan on jompikumpi vanhempi töissä. Oletteko ajatelleet, onko niitä töitä ihan oikeasti "pakko" tehdä yötä myöten? Sehän on työnantajan ongelma lopulta järjestää asiat niin, että normaali työpäivä riittää.