Lue keskustelun säännöt.
Kuulin miehen äänen päässäni kun nukuimme vierekkäin. Sitten hän nousi ja teki mitä sanoi päässäni. Ei ole trolli. Telepatiaa?
11.10.2022 |
Olen tässä kokenut paljon kaikkea eriskummallista viime aikoina, viime kuukausina. Olen nähnyt energiaa siis auroja (vaikka en niistä mitään ymmärrä), kokenut eri tiloja rauhasta ja nähnyt enneunia.
Olen myös nähnyt unia, joissa olen toisen ihmisen kanssa ja myöhemmin on selvinnyt vaikka emme ole nähneet pitkiin aikoihin, että toinen näkee myös unta minusta ja samasta aiheesta, käänteisesti vain, omasta näkökulmastaan.
Viime yönä heräsin kun mies vaihtoi asentoa sängyssä. Palasin takaisin uneen mutta juuri ennen nukahtamista kuulin kun mies pääni sisällä sanoi, " minulla on hirveä vessahätä" ja tiesin, että kohta hän nousee ja vähän kyllästyneenä tuhahdin kun en saanut nukutuksi hänen takiaan. Meni vajaa 10 sec, kävi vessassa ja jäin ihmettelemään miksi kuulin sen niin selvästi ja hän sanoi sen siis tosiaan mielessäni, ei oikeasti.
Lisäksi ennen aamua minusta tuntui, että hän haluaa seksiä. Harvoin aamuisin touhuamme mitään. Eikä hän edes millään tavoin koskenut minua tai muuta. Minulla oli vain vahva aisti tuosta. No, petyin kun nousi ja lähti kai kahvia keittämään mutta tulikin takaisin ja sanoin, että arvasin. Hän ihmetteli, että mistä.
Koko ajan on jotain ihmeellistä. Tiedän vaikka en tiedä. Intuitio pelaa. Tuntuu kuin eläisin jossain välitilassa enkä saa tästä selkoa. Kunhan katselen ja ihmettelen.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samaa nykyisen kanssa. Hän tuntui heti tavatessa jotenkin erilaiselta. Tavallaan kuin olisin kohdannut itseni, sielunkumppani koti. Tosi pian aloin aistia asioita. Esim. vahva tunne, että hän unohtaa yhden jutun pakatessaan. Otin sen itse mukaan tuon tunteen takia ja hän tosiaan oli unohtanut. Ja kun olemme lähekkäin sanon usein jotain, mitä hän oli juuri miettinyt. Vaikka asia olisi täysin irrallinen siitä hetkestä muuten.
Tai sitten aivomme vaan toimivat ihan samalla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samaa nykyisen kanssa. Hän tuntui heti tavatessa jotenkin erilaiselta. Tavallaan kuin olisin kohdannut itseni, sielunkumppani koti. Tosi pian aloin aistia asioita. Esim. vahva tunne, että hän unohtaa yhden jutun pakatessaan. Otin sen itse mukaan tuon tunteen takia ja hän tosiaan oli unohtanut. Ja kun olemme lähekkäin sanon usein jotain, mitä hän oli juuri miettinyt. Vaikka asia olisi täysin irrallinen siitä hetkestä muuten.
Tai sitten aivomme vaan toimivat ihan samalla tavoin.
Minulla aika samanlainen tunne. Tavallaan on paljon asioita, jotka puolisossa on ärsyttävää ja välillä ihmettelen miten olemme ajautuneet yhteen. Kuitenkin olemme kuin saman kolikon kaksi eri puolta. Kuin lukisimme toisiamme. Ajan saatossa olemme alkaneet arvostamaan vain toisiamme enemmän.
Tänään juuri minulla oli sellainen tunne, että olemme yhtä. Hän on sielunkumppani. Sitä on vaikeaa selittää, tunnen hänet enkä pidä kaikista puolista hänessä mutta silti ymmärrän häntä täysin. Hän myös minua.
Mielenkiintoisia asioita. Sitä vain on yhteydessä toiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet meedio.
Lisäksi teillä on erityisen syvä yhteys.
Olette vanhoja sieluja ja kuuluitte toisillenne jo muinaisessa Kaksoisvirran maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noissa yhteensattumissa ole mitään erikoista sinänsä. Mutta mielenkiintoista toki on, että olet virittynyt asennoitumaan aavistuskykyysi niin erikoisena... että se suorastaan luo erikoisuutta? Tunteistasi tulee kuin automaattisesti totta? Ne "toteuttavat itseään" ja SE on homman juju, ei tapahtumien todennäköisyys tai ihmeellisyys, vaan kokemus maagisuudesta?
Onko sinulla aiemmin ollut jaksoja, jolloin olet kokenut samankaltaisesti kuin viime aikoina?
Onko olosuhteissasi tapahtunut jokin suuri muutos? Oletko ruvennut harrastamaan liikuntaa?
Onko sinulla migreeni? (Visuaaliset ja auditiiviset aistiharhat.)
Tulkitsen asian niin, että kaipaat elämääsi enemmän konkreettista merkitystä - jotain "elämää suurempaa".
Toisaalta olen itsekin kokenut asioita, joita en osaa selittää, jos ne nyt selitystä edes kaipaa. Hassua on, että vain ulkomailla yhdessä saaressa, ja vain joinakin viikkoina (elämäntyylin eron vaikutus?) Esimerkiksi, ja tämä vain tuli ekana mieleen, näen kullankeltaisen auton seisomassa maantieristeyksessä ja mietin, että tuossa se oli 3 (ja 14) vuotta sitten - mutta mikä olikaan syy? Autosta astuu ulos blondattu nainen. Muistan hämärästi mikä hänen syynsä on, ennen kuin hän sanoo sanaakaan. Ja seuraavaksi hän selittää sen ajattelemani syyn tuttavalleen, jolloin ajattelen: "Juuri se! Mutta eikö hän opi? Voiko hän edes teoriassa olla sama henkilö?" Ehkä minä tiedostamatta päätelin jotain hänen motiiveistaan, ja suuruudenhullu kun olen, koin sen meediomaisena kykynä... Mutta jos samankaltaisia kokemuksia kertyy kymnämeniä suht lyhyessä ajassa, sitä joutuu välillä pysähtymään ja miettimään, voiko maailma olla toisinaan naurettavan ennustettava ja itseään toistava, vai onko minun kokemistavassani jotain outoa? Tuntuu etteu kaikkia pysty järjellä selittämään aiemmin tapahtuneeksi, esim. spesifinen tapahtumaketju jossa vähän yli vuoden ikäinen lapsi, joka ei ollut edes syntynyt vielä kun olin samassa paikassa edellisen kerran. Ja silti olisin voinut selostaa tapahtumat etukäteen - onko minulla vain niin hyvä ihmistuntemus? Luulen, että kokemukseni selittyvät osittain hyvällä muistillani. Moni tapahtuma on niin arkinen, että totta vie asioita toistuu, kun muistat ne kaikki saatat välillä hämmentyä, ellet heti erota niitä toisistaan... Ehkä sinullakin on vain hyvä muisti ja taipumus kokea sitä intuitiivisesti.
Tuli vielä mieleen, että voiko liitto olla kuin "kimppapsykoosi" jos molemmat on vähän "skitsoja" ja "yhdessä skitsoilu" alkaa tuntua ylimaalliselta, kun siihen maagisuuteen on ikään kuin lupa?
Voiko kokemustesi outous johtua miehesi luonteesta, siitä että hän tuo sinusta esiin jotain "psykedeelistä"? Olet hänelle fyysisesti käytettävissä, ja vastineeksi hän jakaa intuitiivisuutesi kukoistuksen? (Heh heh, mitä suollan väsyneenä, mut oikeesti ajattelin noin ilmaisutapasi/sanavalintojesi perusteella.)
Jos minulla olisi mies, en usko että puhuisin hänelle unistani tai pelkisyä mieleen juolahduksista, edes vahvoista aavistuksista, jos pitäisin niitä outoina, sillä se on vain omaa hupiani. Olen pragmaattinen, taiteilijamaisesta luonteestani huolimatta. Netissä kyllä kirjoittelen näitä mutta en usko, että puhuisin ollenkaan samoja puolisolleni; tuskin edes olisin naimisissa sellaisen kanssa, joka jaksaisi kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noissa yhteensattumissa ole mitään erikoista sinänsä. Mutta mielenkiintoista toki on, että olet virittynyt asennoitumaan aavistuskykyysi niin erikoisena... että se suorastaan luo erikoisuutta? Tunteistasi tulee kuin automaattisesti totta? Ne "toteuttavat itseään" ja SE on homman juju, ei tapahtumien todennäköisyys tai ihmeellisyys, vaan kokemus maagisuudesta?
Onko sinulla aiemmin ollut jaksoja, jolloin olet kokenut samankaltaisesti kuin viime aikoina?
Onko olosuhteissasi tapahtunut jokin suuri muutos? Oletko ruvennut harrastamaan liikuntaa?
Onko sinulla migreeni? (Visuaaliset ja auditiiviset aistiharhat.)
Tulkitsen asian niin, että kaipaat elämääsi enemmän konkreettista merkitystä - jotain "elämää suurempaa".
Toisaalta olen itsekin kokenut asioita, joita en osaa selittää, jos ne nyt selitystä edes kaipaa. Hassua on, että vain ulkomailla yhdessä saaressa, ja vain joinakin viikkoina (elämäntyylin eron vaikutus?) Esimerkiksi, ja tämä vain tuli ekana mieleen, näen kullankeltaisen auton seisomassa maantieristeyksessä ja mietin, että tuossa se oli 3 (ja 14) vuotta sitten - mutta mikä olikaan syy? Autosta astuu ulos blondattu nainen. Muistan hämärästi mikä hänen syynsä on, ennen kuin hän sanoo sanaakaan. Ja seuraavaksi hän selittää sen ajattelemani syyn tuttavalleen, jolloin ajattelen: "Juuri se! Mutta eikö hän opi? Voiko hän edes teoriassa olla sama henkilö?" Ehkä minä tiedostamatta päätelin jotain hänen motiiveistaan, ja suuruudenhullu kun olen, koin sen meediomaisena kykynä... Mutta jos samankaltaisia kokemuksia kertyy kymnämeniä suht lyhyessä ajassa, sitä joutuu välillä pysähtymään ja miettimään, voiko maailma olla toisinaan naurettavan ennustettava ja itseään toistava, vai onko minun kokemistavassani jotain outoa? Tuntuu etteu kaikkia pysty järjellä selittämään aiemmin tapahtuneeksi, esim. spesifinen tapahtumaketju jossa vähän yli vuoden ikäinen lapsi, joka ei ollut edes syntynyt vielä kun olin samassa paikassa edellisen kerran. Ja silti olisin voinut selostaa tapahtumat etukäteen - onko minulla vain niin hyvä ihmistuntemus? Luulen, että kokemukseni selittyvät osittain hyvällä muistillani. Moni tapahtuma on niin arkinen, että totta vie asioita toistuu, kun muistat ne kaikki saatat välillä hämmentyä, ellet heti erota niitä toisistaan... Ehkä sinullakin on vain hyvä muisti ja taipumus kokea sitä intuitiivisesti.
Tuli vielä mieleen, että voiko liitto olla kuin "kimppapsykoosi" jos molemmat on vähän "skitsoja" ja "yhdessä skitsoilu" alkaa tuntua ylimaalliselta, kun siihen maagisuuteen on ikään kuin lupa?
Voiko kokemustesi outous johtua miehesi luonteesta, siitä että hän tuo sinusta esiin jotain "psykedeelistä"? Olet hänelle fyysisesti käytettävissä, ja vastineeksi hän jakaa intuitiivisuutesi kukoistuksen? (Heh heh, mitä suollan väsyneenä, mut oikeesti ajattelin noin ilmaisutapasi/sanavalintojesi perusteella.)
Jos minulla olisi mies, en usko että puhuisin hänelle unistani tai pelkisyä mieleen juolahduksista, edes vahvoista aavistuksista, jos pitäisin niitä outoina, sillä se on vain omaa hupiani. Olen pragmaattinen, taiteilijamaisesta luonteestani huolimatta. Netissä kyllä kirjoittelen näitä mutta en usko, että puhuisin ollenkaan samoja puolisolleni; tuskin edes olisin naimisissa sellaisen kanssa, joka jaksaisi kuunnella.
Intuitiosi osuu oikeaan, ainakin hyvin mahdollisesti. Osaat ajatella näemmä syvälle.
Ap
Ei tuohon nyt paljon tarvita, että aavistaa milloin puoliso haluaa seksiä tai käydä vessassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä aavistuksia tulee varmaan sarjana ja et vaan huomaa kaikkea. Pakosti joku osuu oikeeseen.
Ei tosiaan tarvii meedion kykyjä siihen, jos aavistaa kumppanista milloin se haluaa seksiä, ihan yhdestä katseesta tai jostain eleestä huomaa heti. Samoin huomaan tuntemattomistakin esim. baarissa. Samoin vessa käynnin voi aavistaa, monestakin asiasta. Nämä menee ihan alitajuisesti, luultavasti kaikilla ihmisillä. Myös jonkun tutun tai työkaverin käytöksen ja puheet voi kanssa helposti aavistaa etukäteen. Ei tämä ole mitään elämää kummempaa, joten ei kannata ruveta itseään pitämään meediona, vielä noitten asioitten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep jep. Mies pyörii yöllä sängyssä, on siis heräämässä vessahätään. Todella yllättävää, että sitten nousi käydäkseen vessassa.
Odotas iltaan. Klo 16 - 21 välisenä aikana syö jotain, minäkin kuulen päässäni hänen horinansa.
Hyvin toisensa tuntevat pariskunnat todella tietävät, mitä toinen ajattelee, ilman että tarvitsee sanoa sanaakaan. Monet vanhemmat pariskunnat istuvat kotonaan ihan hiljaa, kun ei yksinkertaisesti tarvitse puhua, tietävät sanomattakin.
No onpas paljon outouksia että voisi olla sattumaa.