Olenko joku pyhimys vai vain

hyvän itsetunnon omaava kun minulla ei ole mitään tarvetta jatkuvasti arvostella ja haukkua toisten lasten nimiä, toisten vaatevalintoja, läskiyttä tai laihuutta, äidin ikää, asuinpaikkaa yms. Hirveän ilkeää tekstiä täällä jatkuvasti.



Onko se vain oman pahan olon purkamista näin anonyymisti eli nämä samat ihmiset ovat ihan "normaaleja" ihmisiä tosielämässä, ystävällisiä ja mukavia vai onko tänne Vauva-lehden palstalle vain jostain syystä pesiytynyt laaja joukko epäempaattisia psykopaatteja?