Millaista uskovaisen elämä todellisuudessa on

Ite oon kännissä tälläkin hetkellä ja lähdössä illalla metallikeikalle. Musta varmaan harva edes arvaa että uskon Jumalaan.

Ihan tavallista, ei oo mitään pakkoa tehdä tai olla tekemättä mitään. Kiitollisuudesta usein haluaa vaikka kertoa toisille Jumalan rakkaudesta, rakastaa toisia ja tehdä sen mukaan mikä on Jumalan tahto. Toiset tekee lapsia, toiset ei, toiset käy seurakunnassa ja toiset ei, toiset käy yksillä ja toiset ei. En tiiä ketää joka odottais kuolemaa, ihan elävät vaan, tätä elämää ja samalla iankaikkista.

Ainoa hyvin tuntemani uskovainen on pitkäaikaisesti masentunut, naisten suhteen pinnallinen ja siksi ikisinkku ja moraalin suhteen varsin valikoiva. Harrastaa esim. itse irtosuhteita, mutta silti on sitä mieltä, että lapsi pitää kastaa tai se joutuu hel vettiin. Ei tosiaan vastaa mielikuvia tyynestä ja onnellisesta uskovaisesta.

Uskovaisia on niin moneen junaan, ettei voi sanoa mitään yleistä. Sen kaiketi voi todeta, ettei uskovaisen ajattelu erityisen älyllistä voi olla, kun premissit on luettu satukirjoista.

Mikä on "uskovainen"

Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.

Mieti siitä.

Tavallista elämää tässä elellään iloineen ja suruineen. Eikä minkään sääntökirjan kanssa elellä, vapaa tahto on säilynyt.

Ei ole tylsää kuoleman odotusta. Uskossa on kyse suhteesta Jumalaan eli juttelen hänelle ja yritän elää ihmisiksi, rakastaakin lähimmäisiä voimavarojen mukaan. Välillä jos ja kun mokailen, niin saan ne anteeksi Jeesuksen sovitustyön ansiosta.

Raamattu antaa hyvät suuntaviivat mutta ei tämä koko ajan vaan sääntöjen ajattelua ole. Arkea eletään, iloja ja suruja.

Usko Jumalan huolenpitoon antaa turvallisuuden kokemusta vaikka hän antaa koettelemuksia kaikille, uskoville myös. Erityisesti vaikeina aikoina ajatus Taivaasta lohduttaa. Kaikki ei lopu tähän.

Voit katsoa vaikka selöytyi.fi.

Ihan hyvää elämää mielestäni elän kun ei tarvitse enää ryypätä ja harrastaa irtosuhteita. Nykyään nautin alkoholia enää harvoin ja tavoitteena on oikein avioliitto ja oma perhe. Tunnen voivani ottaa vastuun kaikista teoistani.

Aika tyhjää se juhlimisen ja päihteiden ympärillä pyörinyt elämä lopuksi oli. Nuoruudesta oli jäänyt päälle sellainen lapsellinen käsitys että on "kova äijä" kun juo paljon viinaa ja käyttäytyy muutenkin holtittomasti.

Filmejä tulee katsottua ja musiikkiakin kuunneltua, mutta tietenkään ei mitään black metallia tai muuta jumalanpilkkaa. En kuitenkaan näe että vaikka tietokoneella teknon kuuntelu olisi mitään syntiä.

Mitä kuoleman odottamiseen tulee, niin se saa tulla vaikka heti, olen valmis. Tilastollisesti kuitenkin elinikää on vielä ainakin saman verran kuin olen tähän asti elänyt ja terveys on hyvä, joten ei tässä voi jäädä laakereille lepäämään ja lähtöä odottamaan.

Tiedän kuitenkin mitä ap tarkoittaa kun varmaan joka suvussa on sellainen eläkeläinen, joka ei ole viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen tehnyt mitään muuta kuin istunut kiikkustuolissa pirtin nurkassa kuolemaa odottaen.

Seurakunta on vielä hakusessa. Nimellisesti olen ev.lut., mutta mielestäni nykyinen valtion kirkko keskittyy liikaa kirkollisverotulojen turvaamiseen, jolloin opetus kärsii, eikä pahimmillaan ole enää edes Raamatun mukaista ollenkaan.

Sanaa julistan, jos vain saan tilaisuuden. Valitettavasti nämä uskon asiat ovat Suomessa sellainen varsin henkilökohtainen juttu, ettei niistä tavata puhua oikein missään tilanteessa. Itse en ole mikään markkinamies, joten hyvin harvoin voin luontevasti asiasta puhua.

Sellasta tämä uskovaisen elämä vuonna 2020.

Lapsia ei tietenkään pakko tehdä (pl.lestadiolaiset). Saa käydä ravintolassa, ei ole pakko julistaa.

Itselle uskis-sinkkuna vaikeinta on elää seksinpuutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei tietenkään pakko tehdä (pl.lestadiolaiset). Saa käydä ravintolassa, ei ole pakko julistaa.

Itselle uskis-sinkkuna vaikeinta on elää seksinpuutteessa.

Olisikohan siitä Valo-sovelluksesta apua parinmuodostuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kännissä tälläkin hetkellä ja lähdössä illalla metallikeikalle. Musta varmaan harva edes arvaa että uskon Jumalaan.

Se, että uskot Jumalaan, ei tee sinusta vielä uskovaista sillä tavoin, kuin Raamattu sen ilmoittaa.

Uskovat ihmiset ovat keskimäärin ihan samanlaisia kuin muutkin; katsovat samoja leffoja, nauttivat myös viineistä ja hyvistä oluista ym. Ehkä ovat päihteiden ja muiden nautintojen osalta kohtuullisuuden ystäviä. Absolutismi ei kuulu kristinuskoon, vaan juhla-aterioilla nautitaan myös alkoholia.

Usko ei suojele ihmistä vastoinkäymisiltä, sairauksilta tai onnettomuuksilta. Uskova voi sairastua masennukseen tai työuupumukseen siinä missä kuka tahansa muu.

Ainoa ero on se, että uskovalla on kokemus elävän Jumalan toiminnasta ja siksi hän uskoo. Kun on saanut uskonnollisen kokemuksen, Jumalan olemassa olo on yhtä itsestäänselvä asia kuin on se, että maa kiertää Aurinkoa. Mutta ei se Jumala laskuja maksa tai pese pyykkejä. Arki on keskimäärin samanlaista kuin muilla. Seurakunnasta saa tietysti henkistä tukea ja kokemuksia yhteisöllisyydestä. Mutta ihan samanlaisia ne ihmiset sielläkin ovat: osa on kivoja, osa mänttejä. Usko antaa kuitenkin elämälle ja kärsimyksille tietynlaisen merkityksellisyyden, joka on suurempi kuin yksilö itse. Elämä ei ole täysin sattumanvaraista tai mieletöntä, vaikka välillä tuntuisikin pahalta.

Kun raahaa itsensä kirkkoon, yleensä pois lähtiessä on hivenen parempi olo kuin ennen jumalanpalvelusta. Se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kännissä tälläkin hetkellä ja lähdössä illalla metallikeikalle. Musta varmaan harva edes arvaa että uskon Jumalaan.

Se, että uskot Jumalaan, ei tee sinusta vielä uskovaista sillä tavoin, kuin Raamattu sen ilmoittaa.

Mutta ainakin hyvä alku. Sehän on kuitenkin sellainen prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kännissä tälläkin hetkellä ja lähdössä illalla metallikeikalle. Musta varmaan harva edes arvaa että uskon Jumalaan.

Se, että uskot Jumalaan, ei tee sinusta vielä uskovaista sillä tavoin, kuin Raamattu sen ilmoittaa.

Ap, kysyit seurakuntaan menosta. Hyvässä seurakunnassa vahvistuu yhteisestä uskosta ja ystäviäkin voi löytyä.

Jeesuksesta on hyväkin kertoa mutta sen ei tarvitse olla pakonomaista. Jumalalta voi pyytää kertomistilanteita ja rohkeutta siihen. On mahtavaa, jos joku muukin löytää Jeesuksen ja pelastuu. Tavalliset elokuvat ja ravintolaruokailut ovat mielestäni ihan ok.

Se ratkaiseva juttu on suhtautuminen Jeesuksen pelastustyöhön. Eli uskooko sen koskevan itseään vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "uskovainen"

Raamatun mukaan homma menee näin; Jeesus on tie, totuus ja elämä. Hän sanoo " ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani". Jos uskot, että Jeesus on sovittanut kaikki syntisi ja kuollut puolestasi ristillä, niin voit ottaa tuon sovituksen lahjan vastaan antamalla elämäsi Jeesukselle. Se, että vastaanottaa Jeesuksen oman elämänsä Herraksi, siinä tapahtuu henkilökohtaisella tasolla syntien sovitus. Lahja toimii, kun sen vastaanottaa. Sitä kutsutaan myös uudestisyntymiseksi. Nuo voi olla vaikeita käsitteitä, mutta simppelisti sanottuna se on niin, että kun antaa elämänsä Jeesukselle, silloin ihmisestä tulee uskovainen. Pelkät puheet Junalasta tai Luojasta ei auta. Jeesus on "välimies". Raamattu sanoo myös "jolla ei ole Poikaa, sillä ei ole Isääkään. Jolla on Poika, sillä on myös Isä".

Usko on pohja elämälle. Vastoinkäymiset hyväksyy helpommin, kun tietää että kaiken keskellä Jumala kuitenkin pitää huolta ja kuljettaa. Itse olen mm.kokenut keskenmenon ja lapsettomaksi jäämisen, puolison vakavan sairauden, oman uupumuksen, työn menettämisen... Olen selvinnyt näistä kun olen hyväksynyt ne osana Jumalan suunnitelmaa mun elämälle. En joudu toivottomuutee, kun kuulun hänelle joka voittaa kuolemankin.

On hyvä että tällaisista asioista kysellään ja puhutaan, koska uskonnon opetus on koko ajan vähenemässä ja mediassakin uskontoja käsitellään usein negatiivisessa valossa.

Ei ole lainkaan itsestään selvää että kaikki tietäisivät mitä kristitty elämä on, joten tässähän sitä voi käsitellä luontevasti tavallisten ihmisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon kännissä tälläkin hetkellä ja lähdössä illalla metallikeikalle. Musta varmaan harva edes arvaa että uskon Jumalaan.

Se, että uskot Jumalaan, ei tee sinusta vielä uskovaista sillä tavoin, kuin Raamattu sen ilmoittaa.

Raamattu on ihmisen tuottamaa tekstiä, ei Jumalan kanssa henkilökohtaisesti koettua viestintää.

Riippuu hirveästi uskovasta ja hänen uskonsa laadusta.😸