Toivotonta. Miksi menen ihastuessa ihan sekaisin?

          https://www.youtube.com/watch?v=kqUj5Lo7Yag               

Et hallitse tunteitasi vaan tunteesi hallitsee sinua

Ihan kuin minä :D Koomista kun ihan innoissani ehdottelen tapaamisia ja sitten tapaamisissa olen kuin mikäkin jääpuikko enkä osaa olla yhtään oma itseni. Olen päätynyt siihen lopputulokseen etten ehkä vain ole tavannut mulle oikeaa tyyppiä ja se sitten näkyy tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minä :D Koomista kun ihan innoissani ehdottelen tapaamisia ja sitten tapaamisissa olen kuin mikäkin jääpuikko enkä osaa olla yhtään oma itseni. Olen päätynyt siihen lopputulokseen etten ehkä vain ole tavannut mulle oikeaa tyyppiä ja se sitten näkyy tuolla tavalla.

En usko että minun kohdalla olisi kyse tuosta. Olen tavannut parikin joiden kanssa kemiat mielestäni kohtasivat, joiden seurassa olen kaikesta huolimatta todella nauttinut olla, pidin heitä loputtoman kiehtovina. Ja juuri sekin saa minut niin sekaisin, ongelmaa ei ole yhtä paljon, jos deittailen jotakuta, joka ei juuri sytytä. En vain sitten jaksa nähdä enää. Olen jo 25-vuotias ja en ole koskaan ollut parisuhteessa. Ihastunkin todella harvoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minä :D Koomista kun ihan innoissani ehdottelen tapaamisia ja sitten tapaamisissa olen kuin mikäkin jääpuikko enkä osaa olla yhtään oma itseni. Olen päätynyt siihen lopputulokseen etten ehkä vain ole tavannut mulle oikeaa tyyppiä ja se sitten näkyy tuolla tavalla.

En usko että minun kohdalla olisi kyse tuosta. Olen tavannut parikin joiden kanssa kemiat mielestäni kohtasivat, joiden seurassa olen kaikesta huolimatta todella nauttinut olla, pidin heitä loputtoman kiehtovina. Ja juuri sekin saa minut niin sekaisin, ongelmaa ei ole yhtä paljon, jos deittailen jotakuta, joka ei juuri sytytä. En vain sitten jaksa nähdä enää. Olen jo 25-vuotias ja en ole koskaan ollut parisuhteessa. Ihastunkin todella harvoin.

Ap

Mulla on kyllä myös niin että jos olen ollut treffeillä ihmisen kanssa, joka ei herätä mitään tunteita, ei vastaavia ongelmia ole ja pystyn olemaan rennosti. Mutta luonnollisesti nämä treffit ovat aina jääneet vain yksiin, sillä en näe mitään ideaa ryhtyä tapailemaan ihmistä, joka ei herätä minussa mitään.

Ajattelen että ehkä ihastumiseni on vain kohdistunut väärään ihmiseen, sillä yleensä ajan mittaan onkin selvinnyt, että minä olin se ihastuneempi osapuoli eikä toinen ollut samalla lailla mukana, on esim. saattanut tapailla muitakin yhtä aikaa. Että se "jäätyminen" jotenkin tulisi siitä että aistin, ettei toinen koe yhtä vahvasti minua kohtaan kuin minä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minä :D Koomista kun ihan innoissani ehdottelen tapaamisia ja sitten tapaamisissa olen kuin mikäkin jääpuikko enkä osaa olla yhtään oma itseni. Olen päätynyt siihen lopputulokseen etten ehkä vain ole tavannut mulle oikeaa tyyppiä ja se sitten näkyy tuolla tavalla.

En usko että minun kohdalla olisi kyse tuosta. Olen tavannut parikin joiden kanssa kemiat mielestäni kohtasivat, joiden seurassa olen kaikesta huolimatta todella nauttinut olla, pidin heitä loputtoman kiehtovina. Ja juuri sekin saa minut niin sekaisin, ongelmaa ei ole yhtä paljon, jos deittailen jotakuta, joka ei juuri sytytä. En vain sitten jaksa nähdä enää. Olen jo 25-vuotias ja en ole koskaan ollut parisuhteessa. Ihastunkin todella harvoin.

Ap

Mulla on kyllä myös niin että jos olen ollut treffeillä ihmisen kanssa, joka ei herätä mitään tunteita, ei vastaavia ongelmia ole ja pystyn olemaan rennosti. Mutta luonnollisesti nämä treffit ovat aina jääneet vain yksiin, sillä en näe mitään ideaa ryhtyä tapailemaan ihmistä, joka ei herätä minussa mitään.

Ajattelen että ehkä ihastumiseni on vain kohdistunut väärään ihmiseen, sillä yleensä ajan mittaan onkin selvinnyt, että minä olin se ihastuneempi osapuoli eikä toinen ollut samalla lailla mukana, on esim. saattanut tapailla muitakin yhtä aikaa. Että se "jäätyminen" jotenkin tulisi siitä että aistin, ettei toinen koe yhtä vahvasti minua kohtaan kuin minä häntä.

Minäkin uskon olleeni se ihastuneempi osapuoli. Itse hullaannuin viimeksikin jo ensi näkemältä, ja toinen vaikutti koko ajan sellaiselta kuin oletinkin, mutta mieleeni tulee että jos en itse pysty edes tuomaan persoonaani esille, miten se toinen voisikaan kovin ihastua... Ja käytökselläni ja peloillani ainakin sitten saan aikaan juuri sen lopputuloksen mitä pelkäsinkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minä :D Koomista kun ihan innoissani ehdottelen tapaamisia ja sitten tapaamisissa olen kuin mikäkin jääpuikko enkä osaa olla yhtään oma itseni. Olen päätynyt siihen lopputulokseen etten ehkä vain ole tavannut mulle oikeaa tyyppiä ja se sitten näkyy tuolla tavalla.

En usko että minun kohdalla olisi kyse tuosta. Olen tavannut parikin joiden kanssa kemiat mielestäni kohtasivat, joiden seurassa olen kaikesta huolimatta todella nauttinut olla, pidin heitä loputtoman kiehtovina. Ja juuri sekin saa minut niin sekaisin, ongelmaa ei ole yhtä paljon, jos deittailen jotakuta, joka ei juuri sytytä. En vain sitten jaksa nähdä enää. Olen jo 25-vuotias ja en ole koskaan ollut parisuhteessa. Ihastunkin todella harvoin.

Ap

Mulla on kyllä myös niin että jos olen ollut treffeillä ihmisen kanssa, joka ei herätä mitään tunteita, ei vastaavia ongelmia ole ja pystyn olemaan rennosti. Mutta luonnollisesti nämä treffit ovat aina jääneet vain yksiin, sillä en näe mitään ideaa ryhtyä tapailemaan ihmistä, joka ei herätä minussa mitään.

Ajattelen että ehkä ihastumiseni on vain kohdistunut väärään ihmiseen, sillä yleensä ajan mittaan onkin selvinnyt, että minä olin se ihastuneempi osapuoli eikä toinen ollut samalla lailla mukana, on esim. saattanut tapailla muitakin yhtä aikaa. Että se "jäätyminen" jotenkin tulisi siitä että aistin, ettei toinen koe yhtä vahvasti minua kohtaan kuin minä häntä.

Minäkin uskon olleeni se ihastuneempi osapuoli. Itse hullaannuin viimeksikin jo ensi näkemältä, ja toinen vaikutti koko ajan sellaiselta kuin oletinkin, mutta mieleeni tulee että jos en itse pysty edes tuomaan persoonaani esille, miten se toinen voisikaan kovin ihastua... Ja käytökselläni ja peloillani ainakin sitten saan aikaan juuri sen lopputuloksen mitä pelkäsinkin.

Ap

Oletko kuullut manifestoinnista? Suosittelen tutustumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin minä :D Koomista kun ihan innoissani ehdottelen tapaamisia ja sitten tapaamisissa olen kuin mikäkin jääpuikko enkä osaa olla yhtään oma itseni. Olen päätynyt siihen lopputulokseen etten ehkä vain ole tavannut mulle oikeaa tyyppiä ja se sitten näkyy tuolla tavalla.

En usko että minun kohdalla olisi kyse tuosta. Olen tavannut parikin joiden kanssa kemiat mielestäni kohtasivat, joiden seurassa olen kaikesta huolimatta todella nauttinut olla, pidin heitä loputtoman kiehtovina. Ja juuri sekin saa minut niin sekaisin, ongelmaa ei ole yhtä paljon, jos deittailen jotakuta, joka ei juuri sytytä. En vain sitten jaksa nähdä enää. Olen jo 25-vuotias ja en ole koskaan ollut parisuhteessa. Ihastunkin todella harvoin.

Ap

Mulla on kyllä myös niin että jos olen ollut treffeillä ihmisen kanssa, joka ei herätä mitään tunteita, ei vastaavia ongelmia ole ja pystyn olemaan rennosti. Mutta luonnollisesti nämä treffit ovat aina jääneet vain yksiin, sillä en näe mitään ideaa ryhtyä tapailemaan ihmistä, joka ei herätä minussa mitään.

Ajattelen että ehkä ihastumiseni on vain kohdistunut väärään ihmiseen, sillä yleensä ajan mittaan onkin selvinnyt, että minä olin se ihastuneempi osapuoli eikä toinen ollut samalla lailla mukana, on esim. saattanut tapailla muitakin yhtä aikaa. Että se "jäätyminen" jotenkin tulisi siitä että aistin, ettei toinen koe yhtä vahvasti minua kohtaan kuin minä häntä.

Minäkin uskon olleeni se ihastuneempi osapuoli. Itse hullaannuin viimeksikin jo ensi näkemältä, ja toinen vaikutti koko ajan sellaiselta kuin oletinkin, mutta mieleeni tulee että jos en itse pysty edes tuomaan persoonaani esille, miten se toinen voisikaan kovin ihastua... Ja käytökselläni ja peloillani ainakin sitten saan aikaan juuri sen lopputuloksen mitä pelkäsinkin.

Ap

Ne pelot eivät yleensä synny tyhjästä. Omassa tapauksessani en usko että lopputulos olisi missään tapauksessa ollut erilainen, vaikka olisin pystynytkin olemaan oma itseni. Ei se olisi ihastunut yhtään sen enempää, kun tarjolla selvästikin oli paljon mielenkiintoisempia vaihtoehtoja, enkä olisi missään tapauksessa ollut kilpailukykyinen niiden rinnalla. Tavallaan ihan hyvä suojamekanismi tuo käytös, ettei tule päästettyä toista tunnetasolla liian lähelle.

Olin nuorena tuollainen. Jälkeenpäin miten, miksi niin häpesin. Kaikki tuohan on vain söpöä ja kertoo, että olet tunteva olento. Joten sönkkää, änkytä ja punastu. Etsi rinnallesi joku itsesi kaltainen söpöläinen. 

Itse jännitän myös aina ihan kohtuuttomasti jos joku ihastus on lähelläkään. Sillä erotuksella, että kerään itsestäni mukamas kaikki rohkeuden ja onnistun esittämään jotenkin hurjaakin kovista. Sitten saan aina palautetta, kun olen niin kylmä, varautunut ja etäinen. Olen melkein neljäkymppinen aikuinen nainen ja tästä syystä ikisinkku, tahtomattani. Voi kunpa osaisi olla oma herkkä ja mukava itsensä. Sitten huomaan myös, että jos joku yrittää vähänkin osoittaa minulle kiinnostustaan niin minulle iskee joku kauhee tarve tylyttää tyyppiä ettei kukaan vaan huomaisi, että olen ihastunut.  Miehille siis tiedoksi, että jos nainen käyttäytyy lähelläsi kuin idiootti niin kyse saattaa olla tälläisestäkin. 

Ylös

Kaikki menee ihastuessa sekaisin. Täysin normaalia. Muuten et ole ihastunut. 

Taidat olla sairas.

Vierailija kirjoitti:

Itse jännitän myös aina ihan kohtuuttomasti jos joku ihastus on lähelläkään. Sillä erotuksella, että kerään itsestäni mukamas kaikki rohkeuden ja onnistun esittämään jotenkin hurjaakin kovista. Sitten saan aina palautetta, kun olen niin kylmä, varautunut ja etäinen. Olen melkein neljäkymppinen aikuinen nainen ja tästä syystä ikisinkku, tahtomattani. Voi kunpa osaisi olla oma herkkä ja mukava itsensä. Sitten huomaan myös, että jos joku yrittää vähänkin osoittaa minulle kiinnostustaan niin minulle iskee joku kauhee tarve tylyttää tyyppiä ettei kukaan vaan huomaisi, että olen ihastunut.  Miehille siis tiedoksi, että jos nainen käyttäytyy lähelläsi kuin idiootti niin kyse saattaa olla tälläisestäkin. 

"Miehille siis tiedoksi, että jos nainen käyttäytyy lähelläsi kuin idiootti niin kyse saattaa olla tälläisestäkin"

99 kertaa sadasta näin ei ole.

Oikea ihastus ei ole "perhosia vatsassa" tai ahdistava tunne. Oikea ihastus tuntuu kuin saapuisit kotiin. Sinulla olisi lämmin, hyvä tunne.