Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vaikeaa sukulaista? Käytännön vinkkejä
02.10.2022 |
Jos nyt vaan ei ole vaihtoehto sulkea häntä täysin pois omasta ja perheen elämästä. Välttelen toki sen verran kuin kehtaan. Antakaa vinkkejä, miten muuttaa omaa ajatusmaailmaa että kestää paremmin? Tämä sukulainen on paha suustaan, sekä ällöttövän itserakas. Kun olisi edes joskus hiljaa.
Kommentit (14)
Oma neuvoni on ettei tarvi jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano sille: Ole nyt hetken hiljaa. Voi kyllä suuttua mutta hiljenee.
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole vaihtoehto?
Päätös ei ole yksin minun, kun muu perhe ei ole valmis katkaisemaan välejä. Ajattelen muitakin.
Ohjaa keskustelua sopivaan aiheeseen. Itse tarkoituksella jututin yhtä sukulaista aina puutarhaan liittyvistä asioista. Kumpaakin kiinnostava ja neutraali aihe.
Kaikkea ei tarvi kuulla. Tätä käytän yhteen naapuriin. Jos puhuu mielestäni tyhmiä niin tuijotan vain hymy naamallani ja annan toisen puhua. Sitten kun lopettaa niin vaihdan puheenaihetta.
Ja ei kannata välittää toisen puheista. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Alkaako sataa, onpas tummia pilviä jne.
Vanha keino - koitan malttaa laskea kymmeneen. Hengittelen rauhallisesti ja koitan olla ärsyyntymättä. Pyrin olemaan ikäänkuin ulkopuolella, enkä päästä ihon alle.
Olen myös huomannut, että yhteinen tekeminen, vaikka tv-sarjan katselu, siivous tai lautapelin pelaaminen auttaa. Sellaista ajanvietettä, jossa keskitytään muuhun, kuin jutteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole vaihtoehto?
Päätös ei ole yksin minun, kun muu perhe ei ole valmis katkaisemaan välejä. Ajattelen muitakin.
Välejähän ei tarvi rajusti katkaista. Tekemisissä vain ei tarvi olla.
Jos alkaa tulla tyhmää juttua, hymähdät vaan välillä neutraalilla ilmeellä. Älä reagoi mihinkään ilkeyksiin, ole kuin et tajuaisi ja sopivassa välissä vaihdat puheenaihetta vaikka säähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä välttelen tällaista henkilöä parhaani mukaan ja koska en täysin voi välttää tapaamisia (perheeni takia) niin puhun hänelle ainoastaan silloin kun hän puhuttelee minua ensin ja vastaukseni ovat lyhyitä mutta positiivisia "Ihan kivasti on mennyt" "Totta, se on kyllä haastavaa" jne. jossa ei ole mitään mihin tarttua. Lopun aikaa vaikka hyräilen pääni sisällä ja hymyilen silloin tällöin.
Ihan kivasti tämä on toiminut jo kymmenkunta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole vaihtoehto?
Esimerkiksi siksi että tällainen toiminta minulta loukkaisi itselleni rakasta ihmistä, jota en missään tapauksessa halua loukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei ole vaihtoehto?
Päätös ei ole yksin minun, kun muu perhe ei ole valmis katkaisemaan välejä. Ajattelen muitakin.
Välejähän ei tarvi rajusti katkaista. Tekemisissä vain ei tarvi olla.
Mutta käytännössä miten? Jos voisin valita, en olisi tekemisissä äitini kanssa, mutta isäni asuu hänen kanssaan ja isä on minulle rakas.
Kun tällainen sukulainen oli vierailulla, sain yhden ja saman viikonlopun aikana neulottua riddari-kaarrokeneuleen samalla kun jouduin kuuntelemaan hänen loputonta itsekehuista selontekoa suurennelluista onnistumisistaan ja ns uroteoistaan. Ei ikinä enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhtaudun kuin hän olisi yksi potilaistani, olen hoitoalalla. Ystävällisesti ja reippaasti vaan hoidetaan pakollinen kommunikointi kuin vaikean asiakkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sano sille: Ole nyt hetken hiljaa. Voi kyllä suuttua mutta hiljenee.
Tämä ei kyllä toimi. Muuttuu vaan kahta kauheammaksi marttyyriksi kun mitään ei saa enää sanoa ja mistä se nyt noin suuttui kun hyvää minä vain tarkoitin.
Miksei ole vaihtoehto?