Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa erosta läheisille?
02.10.2022 |
Olen tilanteessa että muutin lasteni kanssa uuden miehen (tunnettiin 1v ennen yhteenmuuttoa) luo. Koko tuon vuoden ajan meillä meni hyvin ja rakastin sitä miten hyvin mies tuli toimeen lasteni kanssa, leikki, ulkoili ja hoisi niitä. Lapset tykkää miehestä paljon.
Yhteen muuton jälkeen meni puoli vuotta hyvin, normaalisti. Kunnes nyt viimeiset 3kk mies alkanut muuttumaan, alussa alkoi komentelemaan lapsia, ei siinä vielä mitään että käsketään tekemään kotitöitä. Mutta sitten mies alkoi välttelemään lapsia, tekee paljon töitä ettei tarvitse olla kotona, tulee kotiin kun lapset menossa nukkumaan, jos ei ole vielä nukkumassa niin menee ulos ja tulee sisälle vasta kun ne nukkuu. Jos näkee niitä niin kokoajan vastaa heille ärtyneesti tai käskee tekemään jotain tai käskee menemään eri huoneeseen. Olen puuttunut siihen käytökseen niissä tilanteissa mutta se vaan jatkuu.
Miehellä myös kaksi omaa lasta jotka käyvät säännöllisen epäsäännöllisesti, kuitenkin useasti kuukaudessa. Miehen lapset saavat sotkea ja hyppiä sohvalla, nukkua vieressä ja kaikkea, mitkä on kieltänyt minun lapsilta. Kun miehen lapset lähtee mies käskee minun lapsien siivota kaikki jäljet ja olettaa että minä siivoan astiat ja kaikki ruokasotkut ja hiekat ja mudat lattioilta. Näitä sotkuja ei tule edes omilta lapsilta ja koti on aina siisti kun olemme kolmestaan lasteni kanssa. Mutta aina on minun lasten syy kaikki.
Tuossa oli vain muutama esimerkki. Kaiken lisäksi mies myös on minua kohtaan nykyään törkeä, halveksii joka asiassa eikä mikään riitä. Jos teen jotain hyvin niin saattaa kehua mutta perään sanoo jotain asenteella "vi**uiksi se menee kuitenkin*
Olen niin loppu tähän, kadun tätä muuttoa yli kaiken vaikka enhän minä olisi voinut arvata mitenkään että mies yhtäkkiä muuttuu. Olen koittanut puhua ja puhua mutta selitykset on että stressaa työ ja stressaa raha. Pyytää anteeksi mutta käytös jatkuu. Saattaa puhua minulle tosi törkeästi ja hetken päästä haaveilee yhteisestä talosta ja kuinka tekee siitä sellaisen kun haluan.
No tässä oli nyt jorinoita, ongelmana on se että en kestä enää yhtään miten kohtelee lapsiani ja haluaisin muuttaa pois takaisin niinkuin asuttiin ennen, ihan kolmestaan rakkaimpien lasteni kanssa. Itkettää että edes menin luottamaan kehenkään niin paljoa että pilasin kaiken. Vanhempani sanoivat että älä muuta niin pian yhteen mutten uskonut. Myös kaverit varoitteli mutten kuunnellut niitäkään.
Nyt hävettää kertoa kaikille että joudun muuttamaan eikä tämä suhde kestänyt, selittämään eron syyn ja pahin on itsesyyttely, olen niin vihainen itselleni. Enkä enää koskaan aio muuttaa kenenkään miehen kanssa yhteen ennenkuin lapset ovat aikuisia.
Kommentit (12)
Sanot vaan kylmästi ja lyhyesti totuuden. Mies alkoi kohdella lapsiasi epäasiallisesti, jonka vuoksi ette enää asu yhdessä. Totuus on aina parempi vaihtoehto, kuin pussillinen valheita. Ja äkkiä nyt lasten etu ensin. Mitä sitten, että yritit, eikä tämä onnistunut? Ei mitään. Elämässä pitääkin yrittää ja uskaltaa. Muuten se ei olisi elämää. Mutta elämässä pitää olla rohkeutta tehdä myös korjausliikkeitä silloin, kun huomaa, että tuli tehtyä virhe. Eli, ajattele lapsiasi ja toimi heidän parhaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot kuten asiat ovat. Eroatte ja muutatte eri osoitteisiin. Ei siinä tarvitse mitään hävetä.
Pelkäätkö, että ystävät ja vanhempasi pääsevät sanomaan: Mitä minä sanoin?
Entä sitten, he olivat oikeassa. Parempi nyt kuitenkin niellä ylpeytensä kuin viettää miehen kanssa vuosia vain siksi, ettei tarvitse myöntää olleesi väärässä. Läheisesi kuitenkin rakastavat sinua ja haluavat sinulle hyvää. Ehkä hekin ovat nähneet, ettei sinulla ole kaikki hyvin ja ovat helpottuneita erosta.
Stressi voi kyllä aiheuttaa tuota kiukkuisuutta ja mikään ei tunnu silloin menevän hyvin. Syy voi olla ihan myös alkuhuuman hiipumisessa. Naiset ainakin muuttuvat aivan toisiksi ihmisiksi täysin yllättäen sen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen, kun alkuhuuma laimenee. Alkuhuuma voi kestää maksimissaan kaksikin vuotta.
Äitee ykkönen kirjoitti:
Sanot vaan kylmästi ja lyhyesti totuuden. Mies alkoi kohdella lapsiasi epäasiallisesti, jonka vuoksi ette enää asu yhdessä. Totuus on aina parempi vaihtoehto, kuin pussillinen valheita. Ja äkkiä nyt lasten etu ensin. Mitä sitten, että yritit, eikä tämä onnistunut? Ei mitään. Elämässä pitääkin yrittää ja uskaltaa. Muuten se ei olisi elämää. Mutta elämässä pitää olla rohkeutta tehdä myös korjausliikkeitä silloin, kun huomaa, että tuli tehtyä virhe. Eli, ajattele lapsiasi ja toimi heidän parhaakseen.
Kiitos vastauksista, etenkin tästä. Piristi mieltäni. Ajattelinkin kertoa totuuden mutta mietin miten, alanko soittelemaan vanhemmille ja läheisille jo nyt mitä on tiedossa vai kun olen löytänyt asunnon. Olen vielä pitänyt matalaa profiilia ja vältellyt kertomasta että olen surullinen kokoajan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro jo etukäteen. Saat heiltä tukea, kun muutatte. Hienoa, että laitat lapsesi julman miehen edelle. Miehen käytös takuulla vahingoittaa lapsia. Te pärjäätte jatkossa kyllä, tsemppiä!
Miksi pakotit lapset mukaan uusperhekuvioon? Haluavatko he asua sinunkaan kanssasi vai saada oman asunnon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntymä on kuolemantuomio. Todella itsekästä synnyttää väkisin lisää kärsijöitä.
Tuon takia suhtaudun epäluuloisesti eronneisiin isiin. Olen itsekin sinkkuäiti ja moni sanoo, että parhaiten sopis joku, jolla on myös lapsia, että ymmärtää lapsiarkea jne. Mutta, pidän erittäin todennäköisenä, että mies on eronnut sen takia, ettei lapsiarki sovi hänelle/muuten vain on ollut sen suhteen vastuuton ja jättänyt kaiken ex-naisensa hoidettavaksi. Omakin eroni johtui siitä, että mies sluibasi ja minä katkeroiduin ja totesin, että ko. miehestä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sinun tarinasi vain todistaa sen, että tuollaisia ne eronneet isät ovat. Vaatimassa kaikkea muilta, mutta mitään ei tule takaisin (edes omien lastensa sotkuja siivoa).
Ja tuo lyttääminen (v ituiks menee kuitenkin -kommentit), on itsessään jo niin suuri red flag, etten suosittele mitään muuta kuin eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole mitään hävettävää, että joku toinen tyyppi on ääliö. Jos et halua selitellä, sanot kysyttäessä että te ette vain sopineet yhteen. Tai sitten pamautat suoraan, ettet jaksanut katsella sellaista kakaramaista kiukuttelijaa.
Älä nyt ainakaan sitten töissä ala tuota työkavereille vatvoa ei kukaan kestä kuunnella.
En jaksanut romaaniasi lukea. En usko edes on totta! Mistä sarjasta, leffasta kyse? Normaali aikuinen ihminen ei ole velvollinen eron syitä kertomaan kenellekään ja alkaa sylistä puolisoa. Sanot vaan nyt tuli ero, se siitä ei enempää sanottavaa ja et halua puhua.On sinun yksityis asia.