Lue keskustelun säännöt.
Inhottava veli :(
21.05.2010 |
Onko muita jotka joutuvat varomaan sanomisiaan koko ajan veljensä seurassa?
Tuntuu, että joudun alvariinsa pyytelemään anteeksi sanomisiani, koska hän ottaa itseensä niin herkästi ja useimmiten täysin ilman syytä. Yksikin väärä sana/ilme niin riita siitä syntyy, eikä hän itse sitä koskaan edes myönnä.. kuulen sukulaisilta jälkikäteen, että olen TAAS tehnyt jotain väärää ym.
Ärsyttää myös ettei hän ymmärrä, että meillä on kaksi pientä lasta kotona emmekä pääse enää samalla tavalla liikkumaan..
En jaksa enää mielistellä ja varoa mitä sanon, mutta en haluaisi menettää välejä kokonaan, koska osaa hän olla mukavakin vaikka suurimman osan ajasta kiukutteleekin aivan turhasta.
Onko jollakin ideoita miten voisin sanoa kauniisti hänelle miten asiat on ilman välien rikkoutumista? :(
Kommentit (9)
Mun lapsuudenperheessä on just tollaista!
Olen päässyt tilanteesta eroon vähentämällä kanssakäymistä ja odottamatta liikoja. Nautin siitä että mulla on oma ihana perhe sekä miehen kivat sukulaiset jotka on jalat maassa olevia mutkattomia tyyppejä. Olen huomannut että sukulaisten kanssa voikin olla kivaa ja helppo olla!
En jaksa enää pyydellä anteeks ja sovitella, ja se on parantanut tilannetta. Ensin tilanne huononi koska mun oletettiin käyttäytyvän samoin kuin ennen (sovittelevan, vaikka vastapuoli oli aina se joka veti herneen nenään milloin mistäkin ja odotti mun joustavan). Kun en mennyt enää siihen mukaan tilanne rauhoittui ja he lakkasivat purkamasta pahaa oloaan minuun. Elämä muuttui paremmaksi!
En usko voivani muuttaa toista, mutta omaa käyttäytymistäni voin muuttaa. Mulla on oikeus ja velvollisuus suojella itseäni ja lapsiani muiden huonolta käyttäytymiseltä. Sekä oikeus nauttia elämästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tota just meinasin, ja se anteeks pyytely pahentaa vaan melkein aina tilannetta! mut sit jos en pyytele mitää ni saan takaa päin kyllä kuulla siitä.. Mun avokki on sitä mieltä et liiottelen tilannetta, ja yrittää paikkailla mun ja veljeni välejä, koska se on sen yks parhaimmista ystävistä. Ne pitää kyllä toisiinsa yhteyttä mut muhun ei todellakaan, täytyy aina pyydellä anteeks kymmeniä kertoja ennen kun muhun voi ottaa mitään yhteyttä.
Mut mun pitää siis lopettaa sovittelu ja odottaa et toinen ottaa yhteyttä?
Mikä sai sut itse tekemään noin?
omaa lapsuudenperhettäni ja rooliani siinä. Sanoisin että koin lopullisen itsenäistymisen ja aikuistumisen. En suostunut enää kohdeltavaksi huonosti. Keskitin energiani muihin ihmissuhteisiin. Halusin antaa lapselleni paikan jossa voi kasvaa turvallisesti ja nähdä terveitä hyviä malleja ihmissuhteille. Pikkulapsiarki oli raskasta muutenkin, en kaivannut siihen enää aikuisia ihmisiä tuomaan omia ongelmiaan.
Voit kysyä mitä menetät jos lakkaat pyytelemästä anteeksi. Veljesi pitää mykkäkoulua, mutta niin pitää nytkin. Sinuna keskittyisin muihin kaverehin ja nauttisin muista asioista. Et voi ratkaista veljesi ongelmia.
Mun lapsuudenperheessä kyse oli poikkeuksetta typeristä pienistä asioista, joita ei pitäis ottaa niin vakavasti. Siellä sama meininki jatkuu - olen todella onnellinen etten ole enää osallinen niissä kuvioissa. Mulla on nykyisin ihan kivat ja asialliset välit perheenjäseniin, (jotka tappelevat nykyisin keskenään, ilman minua, ihanaa!).
Kaikki meni päin p:tä niin kauan kuin kuvittelin että voisin jotenkin oppia a) ymmärtämään hankalaa perheenjäsentä b) keskustelemaan asioista niin että em. ei loukkaannu.
Kun luovuin turhasta yrittämisestä (sillä Hankala keksii aina tavan olla vielä hankalampi ja syyttävää sitten muita) ja keskityin siihen mikä elämässäni on hyvin (oma perhe, miehen suku, kivat ystävät) alkoi mennä paremmin. Hankala huomasi että mun kanssa on turha alkaa haastaa riitaa koska en ryhdy siihen. Hankala etsi muita kohteita. Aluksi ei ollut helppoa koska Hankala koitti pitkään vanhoja temppujaan. Kannatti pysyä lujana - elämä on nyt Paljon Parempaa.
Jos alkaa haukkumaan sua niin kiellät moisen ja poistut vaikka paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinulle avusta, tämä sai mut avaamaan vielä enemmän silmiäni! Luulen, että olen itse aikuistunut lapsieni kautta ja sen takia olen kyllästynyt tähän ikuiseen kiukutteluun maailman typerimmistä asioista! Mutta nyt laitan pisteen tälle, hän ei enää ylitseni kävele ja yritän opetella puolustamaan itseäni, jos kyse on oikeasta asiasta eikä vain turhuuksista. Toivottavasti pääsen samaan lopputulokseen kanssasi enkä menetä välejä kokonaan.
Kiitos sanoistasi, ja hyvää jatkoa sinulle! :)
Kaikkea hyvää jatkoon, olet jo pitkällä kun tiedät haluavasi muutosta. Se kannattaa! Hyvää kesää sinulle!
t. 4, 6 & 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä pystyn sanomaan veljelleni mitä vain ja voidaan riidelläkin. Ongelma taitaa olla syvempänä kuin herkkänahkaisuudessa. Kyllähän normaalit sisarusten välit kestää huumorin, totuudet vääryyksistä, ym. Missä tilanteissa nuo riidat tulee? Yrittääkö hän kontrolloida sinua, vaikka oletkin jo aikuinen ja lasten äiti? Tee selväksi, että jokainen joutuu oman elämänsä parhaiten päin järjestämään ja käyttämään siinä erilaisia keinoja.
Siinäpä se, meillä ei kestä. Hän saa kyllä sanoa minulle mitä haluaa ja minun pitää ottaa kaikki tyynesti vastaan ilman mitään suuttumusta.
Riidat yleensä alkaa jostain ihan turhasta, jos olen esim sanonut jotain mikä ei ole häntä mielyttänyt, ja se ilmenee jopa monien viikkojen mykkäkoululla, vaikka yritän kysyä olenko taas tehnyt/sanonut jotain mistä hän olisi voinut loukkaantua.. saan aina vaan tylyn vastauksen, että et mutta silti hän käytöksellään näyttää muuta. Parin viikon/kuukauden päästä hän käyttäytyy niin kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan, eli siis väleissä ollaan aina kuin hänelle sopii.
Haluaisin todella tietää miksi hän käyttäytyy noin? Olen kyllästynyt olemaan veljeni pompoteltavana ja varomaan sanojani hänen seurassaan. Olen yrittänyt selittää hänelle tästä, mutta siitä seuraa aina viikkojen mykkäkoulut.