Lapsen kaverin äidillä on aina jotain pientä piikkiä mun lapsesta kun keskustellaan.
Muka hyvällä ja hymyillen. Mutta joka kerran kun nähdään ja keskustellaan niin jää vähän kakka fiilis. Mikä tässä on takana? Voitaisko vaan puhua hyvää toistemme lapsista?
Kommentit (7)
Sinä ärsytät sitä, ei lapsesi varsinaisesti.
Onko kasvatus vähän jäänyt tekemättä?
Mistä aiheesta? Voiko olla että lapsesi on tehnyt heillä jotain, käyttäytynyt huonosti tms mutta ei saa sanotuksi suoraan?
Hän kokee vanhemmuudessa riittämättömyyttä ja potee huonoa omaatuntoa. Mahdollisesti hieman ylemmyydentuntoinen
Ala itsekin kuittailemaan takaisin. Hymyillen.
Esimerkki selventäisi. Joko itsepönkitystä tai yritystä havahduttaa sinua siihen että lapsellasi saattaapi olla jotain tuen tai avun tarpeita joita kieltäydyt itse tunnistamasta.
Haluatko kertoa jonkun esimerkin?