Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsiin kuria?
21.04.2010 |
Pojalla on uhmaikä 3v. Aikaisemmin oli niin kiltti. Nyt purnaa joka asiasta ruoka ei maistu, ulkoa ei tultaisi sisälle, vaatteita ei puettaisi jne.
Antakaa hyviä neuvoja miten saada lapsi tottelemaan. Käytänkö jäähyä, mutta lapsi ei siellä helposti pysy vaan lähtee juoksemaan?
Kommentit (9)
Esim. kun on pakko hertätä/pukea/syödä tms., lapselle annetaan parilla ilmoituksella etukäteen aikaa lopettaa leikki tai valmistautua toimintaan. Mikäli hän ei sen jälkeen tottele, annetaan varoitus, jos et nyt tule, sen jälkeen joudut jäähypenkille. Jos lapsi ei tottele, sen jälkeen jäähy toteutetaan 1min/ikävuosi. ¨
Kun lapsi viedään jäähylle, hänelle kerrotaan konkreettisesti, miksi sinne joutui esim. joudut nyt jäähylle, koska et suostu pukemaan. Jos lapsi tulee pois jäähyalueelta ennen aikojaan, hänet viedään kommunikoimatta mitään takaisin systemaattisesti niin kauan, että jäähy on suoritettu. Lapselle ei jutella tai hänelle ei "tehdä palveluksia" jäähyn aikana. Kun jäähy on ohi, aikuinen hakee hänet pois, kertoo syyn miksi lapsi oli jäähyllä. Sen jälkeen lapsi pyytää anteeksi, halataan ja palataan siihen, mitä piti tehdä.
Selkeää, mutta ainakin meillä "palauttelin" poikaa välillä 1,5 tuntiakin takaisin penkille. Tunnelma oli ajoittain melkoisen "kevyehkö" ; ), mutta näin jälkikäteen se on kannattanut. Kun lapsi oppii, ettei jäähystä voi luistella pois ennen kuin se on suoritetttu, alkaa se toimia ja suuremmalla lapsella toimii usein jo pelkkä varoitus.
Nyt poika on jo eskari-iässä ja mielestäni tottelee ihan mukavasti. : )
Tsemppiä uhmaikäisen äidille! Uhmaikä on rasittava, mutta kestää vain aikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja opettele toimimaan niin, että lapselle ei uhmatilannetta tule. Hankala uhmailla, jos saa vaikka 2 vaihtoehtoa, siniset tai punaiset sukat. Ei totteleminen ole lapsen elämäntehtävä vaan eläminen. Opi nauramaan ensisijaisesti itsellesi, lapsi nauraa kyllä mukana ja huomaamattaan "tottelee".
Ja uhmaikäinen uhmaa, sanoipa siihen mitä tahansa. Itse en lähtisi naurulinjalle asioissa, jotka lapsen on opittava.
Eli tyyliin: Sulle ei tätä herkkuruokaa annetakaan, tää on vaan aikuisille (kun ei yleensä suostunut syömään vaikkapa hernekeittoa), tai sä et saa tänään lähteä pihalle, äiti menee yksin. Tai kun juoksi sängystään illalla pois, käskin tulla aikuisten kanssa olohuoneeseen valvomaan koko yöksi ja kielsin menemästä omaan sänkyyn nukkumaan.
Ja miten ajattelet kurinpidon edistävän noissa mitään. Jos ruoka ei maistu, niin sanot, että kolme lusikallista pitää syödä, ja sitten voi poistua pöydästä. Jos ulkoa ei tule sisään, niin tuot lapsen sisään. Jos ei pue vaatteita, niin jeesaat hommassa.
Ajan kanssa lapsi sitten oppii, että noissa tilanteissa tehdään niin kuin aikuinen on sanonut. Vai tarvitko sä jonkin poppakonstin, jolla saat lapsen kerrasta tottelemaan. Ennen siihen käytettiin väkivaltaisia keinoja, mutta niistä joutuu nykyään linnaan...
Ja miten ajattelet kurinpidon edistävän noissa mitään. Jos ruoka ei maistu, niin sanot, että kolme lusikallista pitää syödä, ja sitten voi poistua pöydästä. Jos ulkoa ei tule sisään, niin tuot lapsen sisään. Jos ei pue vaatteita, niin jeesaat hommassa. Ajan kanssa lapsi sitten oppii, että noissa tilanteissa tehdään niin kuin aikuinen on sanonut. Vai tarvitko sä jonkin poppakonstin, jolla saat lapsen kerrasta tottelemaan. Ennen siihen käytettiin väkivaltaisia keinoja, mutta niistä joutuu nykyään linnaan...
Pitäähän sitä nyt ensin puhumalla yrittää. Ja tietysti myös voi aina napata lapsen mukaan, mutta kun lapsi kasvaa, et ehkä enää voikaan kantaa häntä pois. Sikäli olisi varmaankin hyvä oppia puhumisen kautta tottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin kai isompien lasten kanssa helpolla tai sitten aika kultaa muistot. Nyt tuntuu elämä olevan tuon kuopuksen kanssa aika taistelua. Usein kaikki hommat sujuvat hienosti, mutta välillä ei tapahdu mitään.
Jos pyydän pukemaan, syömään, vessaan, pesulle, mikään ei käy. Lukemattomista kehoituksista ja komentamisista huolimatta vetkuttelee tahallaan niin pitkään, että hermostun. Hakee kai rajojaan juuri tuolla temppuilulla.
Mä komennan muutaman kerran, varoitan jäähystä ja sitten jäähylle. Jos on kiire, puen vaikka väkisin (on muuten raskasta hommaa.) Tänään vein huoneessaan olevaan pinnasänkyyn huutamaan, kun ei taas mikään auttanut. Sen jälkeen alkoi taas hommat sujua hienosti.
Tärkeintä on itse pysyä rauhallisena ja jos ei puhe yksinkertaisesti tehoa, niin jäähylle vaan. Kyllä ne pikkuhiljaa oppivat, että temppuilu ei pitemmän päälle auta.
Oletin ihan niin suoraviivaisesti, että kun ap kysyy jo täältä neuvoa, niin hän on jo yrittänyt sitä puhumista, ja se ei ole tuottanut toivottua tulosta.
Ja miten ajattelet kurinpidon edistävän noissa mitään. Jos ruoka ei maistu, niin sanot, että kolme lusikallista pitää syödä, ja sitten voi poistua pöydästä. Jos ulkoa ei tule sisään, niin tuot lapsen sisään. Jos ei pue vaatteita, niin jeesaat hommassa. Ajan kanssa lapsi sitten oppii, että noissa tilanteissa tehdään niin kuin aikuinen on sanonut. Vai tarvitko sä jonkin poppakonstin, jolla saat lapsen kerrasta tottelemaan. Ennen siihen käytettiin väkivaltaisia keinoja, mutta niistä joutuu nykyään linnaan...
Pitäähän sitä nyt ensin puhumalla yrittää. Ja tietysti myös voi aina napata lapsen mukaan, mutta kun lapsi kasvaa, et ehkä enää voikaan kantaa häntä pois. Sikäli olisi varmaankin hyvä oppia puhumisen kautta tottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella täytyy tietenkin olla omaa tahtoa ja päätäntävaltaa JOISSAIN omissa asioissa. Mutta esim. tämä tyttö ei ole tähän päivään mennessä uskonut että sohvalla ei pompita... Ymmärtää tietysti mutta edelleen pitää äitiä kokeilla.
Olemme ottaneet käyttöön "käytöskalenterin" joka toimii välillä paremmin välillä huonommin. Kun päivä on mennyt kaikinpuolin ok, saa rastin hyvään puoleen ja jos jokin menee isosti vikaan niin huonoon puoleen. Kun tietty määrä tulee täyteen, tehdään joko jotain lapsen valitsemaa kivaa juttua tai sitten äidin etukäteen kertoma rangaistus (yleensä jokin lelu hetkeksi pois).
Tähän on varmasti monella oma kritiikkinsä ja mielipiteensä. Meillä on kuitenkin hieman vaikuttanut käytökseen positiivisesti. En halua lastani "pomottaa" ja olla koko ajan asioita kieltämässä jne. Kyseessä aivan normaalit asiat jotka lapsi tässä iässä jo kykenee ymmärtämään, tietää varsin että nyt on hammaspesun aika. Meillä tarvitaan tätä poppakonstia että saan kerrasta tottelemaan, ikävä kyllä.
Ja opettele toimimaan niin, että lapselle ei uhmatilannetta tule. Hankala uhmailla, jos saa vaikka 2 vaihtoehtoa, siniset tai punaiset sukat. Ei totteleminen ole lapsen elämäntehtävä vaan eläminen. Opi nauramaan ensisijaisesti itsellesi, lapsi nauraa kyllä mukana ja huomaamattaan "tottelee".