Ratsastuskoulujen eettisyys
Ovatko ne eettisiä ja saavatko hevoset tarpeeksi lajinmukaista toimintaa ja hoitoa? Lomailevatko hevoset tarpeeksi? Käytetäänkö hevosia tuntikäytössä liikaa? Ovatko varusteet ja välineet hevosille sopivia? Oletko/o ko lapsesi lopettanut ratsastuskoulussa käymisen nimenomaan epäkohtien vuoksi?
Kommentit (40)
Nämä voi kysyä joko tallin omistajalta tai henkilöiltä jotka ovat esim. vuosia tallilla käyneet esim. hevostenhoitajalta tms.
Voisi olettaa että näihin asioihin nykypäivänä kiinnitettäisiin huomiota ja toiminta olisi vastuullista ja eettistä.
80-luvulta (oma kokemus) totean että kyllä silloin hevoset pääsivät päivittäin isohkoon tarhaan. Kesäisin ihan isolle vihreälle laitumelle päivittäin. Ravintoa saivat riittävästi, talli oli siisti jne.
Ongelmakohdat menneinä vuosikymmeninä olivat ehkä ahtaat ja matalat tallitilat. Hevosia saatettiin kohdella hieman ankarasti ja ehkei eläinlääkäriä joka tapauksessa heti kutsuttu. Viittaan esim. että jos hevonen ontui niin heti ei tilattu eläinlääkäriä. Lisäksi hieman vaivaisia hevosia saatettiin käyttää tuntikäytössä jne. Mutta kyllä hevosista tuolloinkin huolta pidettiin pääsääntöisesti.
Vierailija kirjoitti:
Nämä voi kysyä joko tallin omistajalta tai henkilöiltä jotka ovat esim. vuosia tallilla käyneet esim. hevostenhoitajalta tms.
Voisi olettaa että näihin asioihin nykypäivänä kiinnitettäisiin huomiota ja toiminta olisi vastuullista ja eettistä.
80-luvulta (oma kokemus) totean että kyllä silloin hevoset pääsivät päivittäin isohkoon tarhaan. Kesäisin ihan isolle vihreälle laitumelle päivittäin. Ravintoa saivat riittävästi, talli oli siisti jne.
Ongelmakohdat menneinä vuosikymmeninä olivat ehkä ahtaat ja matalat tallitilat. Hevosia saatettiin kohdella hieman ankarasti ja ehkei eläinlääkäriä joka tapauksessa heti kutsuttu. Viittaan esim. että jos hevonen ontui niin heti ei tilattu eläinlääkäriä. Lisäksi hieman vaivaisia hevosia saatettiin käyttää tuntikäytössä jne. Mutta kyllä hevosista tuolloinkin huolta pidettiin pääsääntöisesti.
Mä näkisin 80-luvun ongelmiksi ennen kaikkea epäsopivat varusteet ja hevosen kipukäytöksen tulkitsemisen vihaisuudeksi.
Eläinlääkäriä ei tarvitse automaattisesti kutsua, jos hevonen ontuu. Ratsastuskoulua pyörittävien ihmisten soisi olevan sen verran osaavia, että he osaavat itsekin sanoa hevosen ontumista jotain.
Lähtökohtaisesti ei ole eettistä käyttää eläintä kulkupelinään.
Hevosethan yleensä vaan seisoskelee aitauksessaan ja ovat varmaan innoissaan kun pääsevät sieltä pois ratsastettavaksi. Onhan hevosen ja ihmisen välillä voimakas side. Mutta toisaalta kyllä hevonen on koulittu ihmistä arvostamaan ja pelkäämään.
Riippuu omistajista paljon miten eläimiä kohdellaan.
80-luvulla ei vielä ollut maneeseja mitenkään mahdottoman paljon; varsinkaan syrjäseuduilla. Usein ratsastuskentät olivat syksyllä ja keväällä kovia ja joskus jopa liukkaita ja se aiheutti sitten myös jalkavaivoja. Vaikka pahimmilla keleillä tunnit saatettiin peruuttaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti ei ole eettistä käyttää eläintä kulkupelinään.
Hevosethan yleensä vaan seisoskelee aitauksessaan ja ovat varmaan innoissaan kun pääsevät sieltä pois ratsastettavaksi. Onhan hevosen ja ihmisen välillä voimakas side. Mutta toisaalta kyllä hevonen on koulittu ihmistä arvostamaan ja pelkäämään.
Riippuu omistajista paljon miten eläimiä kohdellaan.
Toivottavasti tuo ei ole enää yleistä, että koulutetaan pelkäämään. Ihmistä pelkäävä pakoeläin on todella epävarma harrastuskaveri.
Vierailija kirjoitti:
Nämä voi kysyä joko tallin omistajalta tai henkilöiltä jotka ovat esim. vuosia tallilla käyneet esim. hevostenhoitajalta tms.
Voisi olettaa että näihin asioihin nykypäivänä kiinnitettäisiin huomiota ja toiminta olisi vastuullista ja eettistä.
80-luvulta (oma kokemus) totean että kyllä silloin hevoset pääsivät päivittäin isohkoon tarhaan. Kesäisin ihan isolle vihreälle laitumelle päivittäin. Ravintoa saivat riittävästi, talli oli siisti jne.
Ongelmakohdat menneinä vuosikymmeninä olivat ehkä ahtaat ja matalat tallitilat. Hevosia saatettiin kohdella hieman ankarasti ja ehkei eläinlääkäriä joka tapauksessa heti kutsuttu. Viittaan esim. että jos hevonen ontui niin heti ei tilattu eläinlääkäriä. Lisäksi hieman vaivaisia hevosia saatettiin käyttää tuntikäytössä jne. Mutta kyllä hevosista tuolloinkin huolta pidettiin pääsääntöisesti.
En tiedä, onko linja muuttunut viime vuosikymmeninä, mutta ainakaan 90-luvulla pikkuisen ontuvalle hevoselle ei todellakaan tilattu samantien eläinlääkäriä. Itse katsottiin, onko jaloissa mitään isompaa vikaa ja jos ei ollut, annettiin muutama päivä lepoa ja katsottiin uudelleen. Ei se eläinlääkäri sen kummempia ohjeita anna, kuin terveyskeskuslääkärikään: lepoa ja tarvittaessa buranaa, saa liikuttaa kivun rajoissa. Hevosia (ainakaan lukuunottamatta kalleimpia kilpahevosia) ei myöskään lähdetä roudaamaan klinikoille röntgeeihinn ja magneetteihinn ihan vain pikku ontumisen takia. Se on jo hevoselle niin stressaava kokemus, että sitä ei kannata tehdä turhaan.
Riippuu niin paljon koulusta. On huonoja ja erittäin hyviä ratsastuskouluja, joissa hevosten hyvinvointi on keskiössä.
Uskallan väittää että tänä päivänä liiketoiminta ei ratsastuskoulussa kauaa jatku mikäli toiminta on näkyvästi epäeettistä. Ihmisillä on varaa valita harrastuksensa ja harrastuspaikkansa, ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään paljon entisaikoja enemmän huomiota muillakin aloilla kuin ratsastuksessa.
En ratsasta itse. Näen kuitenkin ratsastuskoulun hevosia päivittäin. Olen monesti miettinyt, kuinka epämukavaa tai suorastaan kivuliasta ratsastuskoulun hevosella voikaan aloittelevan ratsastajan johdosta olla.
Kuolaimen käyttövirhe saa nopean googlailun perusteella aikaan suupieliin haavaumia. Limakalvoihin voi tulla vaurioita ja hampaisin kulumia., Alaleuan luiset pinnat ja luukalvot vaurioituvat herkästi. Vaikuttaa hevosen kannalta ikävältä ja myös tuskalliselta. Suupielen haavauma on ihmiselläkin kivulias.
Liikapaino suhteessa hevosen/ponin kokoon sekä siitä aiheutuva selkäsärky mietityttää myös.
Haluaisiko joku kokenut ratsastaja kertoa, miten hevosen suun tai selän kunto todellisessa arkielämässä huomioidaan ennen ratsastustuntia. Tarkastaako joku kokenut hevosten hoitaja/ratsastaja hevosen suun kunnon ennen ja/tai jälkeen ratsastustunnin, jos ratsastaja on kokematon tai ollut lujaotteinen?
Vierailija kirjoitti:
En ratsasta itse. Näen kuitenkin ratsastuskoulun hevosia päivittäin. Olen monesti miettinyt, kuinka epämukavaa tai suorastaan kivuliasta ratsastuskoulun hevosella voikaan aloittelevan ratsastajan johdosta olla.
Kuolaimen käyttövirhe saa nopean googlailun perusteella aikaan suupieliin haavaumia. Limakalvoihin voi tulla vaurioita ja hampaisin kulumia., Alaleuan luiset pinnat ja luukalvot vaurioituvat herkästi. Vaikuttaa hevosen kannalta ikävältä ja myös tuskalliselta. Suupielen haavauma on ihmiselläkin kivulias.
Liikapaino suhteessa hevosen/ponin kokoon sekä siitä aiheutuva selkäsärky mietityttää myös.
Haluaisiko joku kokenut ratsastaja kertoa, miten hevosen suun tai selän kunto todellisessa arkielämässä huomioidaan ennen ratsastustuntia. Tarkastaako joku kokenut hevosten hoitaja/ratsastaja hevosen suun kunnon ennen ja/tai jälkeen ratsastustunnin, jos ratsastaja on kokematon tai ollut lujaotteinen?
Ei tarkista, mutta hevosten hampaat raspataan eläinlääkärin toimesta 2 x vuodessa. Suun kunto siis kyllä tarkastetaan säännöllisesti, mutta varmasti näissä kuolainasioissa olisi parantamisen varaakin monella tallilla.
Pääasia että on nuorta pakaraa puristeltavaks -Isäntä -52
Valitettavasti omistajien mielestä kaikki on aina hyvin. Eläimsuojelustakin palvotaan, mutta koskaan tarkastuskäynnin lopputulosta ei kerrota jullisuuteen, koska kyllä niitä epäkohtia löytyy hyvästä maineesta huolimatta. Usein niitä samoja talleja omistajien mukaan kiusataan, koska elsukäyntejä pukkaa koko ajan. Yleensä ne tulee kuitenkin syystä. Ihan liian monta tallia tiedän, jossa eettinen toiminta on kaukana, ja näillä on vieläpä srl:n hyväksyntä ja hyvä maine kilpailuissa. Saman satulan kierrätys aivan normaalia, jalkavikoja joita hoitaa tallitytöt puutteellisilla tiedoilla, pienet ja virikkeettömät loppuun asti poljetut tarhat, 2 viikon kesäloma koko vuonna laitumella, joka on jo loppuun asti kaluttu, harva aloitteleva tai edes kokenutkaan ratsastaja saa oikeasti huomaamattomilla avuilla hevosen toimimaan. Ei käy hierojana hieromassa kumeja, aggressiivisuus on aina luonteenpiirre eikä kipu käytöstä, hevonen jää varusteineen odottamaan seuraavaa tuntia yms.
Aloitin ratsastamaan 90-luvulla, mutta jo parin kerran jälkeen koin toiminnan pahana. Sain hoitohevosen jota kuitenkin hoidin monta vuotta monta kertaa viikossa, kunnes se(kin) jalkavaivojen takia lopetettiin, mikä oli useimmin sääntö kuin poikkeus. Kokeilin eri talleja ja kaikissa sama homma. Aikuisena kokeilin pari toista tallia eri paikkakunnalla ja meininki oli sama. Jossain vaiheessa otin oman hevosen ja oma hevoseni oli hetken aikaa vuokralla ratsastustallissa ja se muuttui rentoreimasta todella stressaantuneeksi, kun oli vino pino kuopsuttelijoita ja imppaajia ja ees taas kulkevia ihmisiä. Ulkona sai olla vain 10-17, kun meillä kotona se sai olla kellon ympäri niin halutessaan.
Pihattohevoset saavat elää lajille tyypillisesti sen aikaa, kun eivät ole ratsastustunneilla. Tilaa pitää olla tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että tänä päivänä liiketoiminta ei ratsastuskoulussa kauaa jatku mikäli toiminta on näkyvästi epäeettistä. Ihmisillä on varaa valita harrastuksensa ja harrastuspaikkansa, ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään paljon entisaikoja enemmän huomiota muillakin aloilla kuin ratsastuksessa.
Valitettavasti asia ei ole näin. Ratsastus on kallis harrastus ja harrastuspaikkoja on suhteellisen harvassa. Vanhemmat eivät halua sitoutua pitkiin kuskaamisiin, koska usein ratsastuskouluille ei ole julkisia kulkuyhteyksiä. Talli valitaan pääsääntöisesti sen mukaan, mikä sijaitsee lähimpänä, laadusta viis.
Hevosmaailma on vielä tänä päivänäkin hyvin kova maailma, missä tavallinen tuntihevonen on enemmän tuotantoeläimeen rinnastettavissa kuin lemmikkiin. Ala pitää sisällä paljon "asiantuntijoita", joiden näkemys on ikävän usein "ei sitä satu" tyylistä. Osaamattomat ratsastajat käyttävät kovia kuolaimia ja saavat hevosen tottelemaan pakkokeinoin. Tuntiluuskat ratsastetaan loppuun terveydentilasta huolimatta ja ratsastajien ylipainoon ei puututa, vaikka hevosen ei suositella kantavan selässään kuin maksimissaan 15 % omasta painostaan.
Suomen Hippos on vähän niin kuin Kennelliitto. Hampaaton järjestö, jolle eläinten hyvinvointia tärkeämpää on pitää lajin kulissit kiiltävinä.
Ratsastustalleja on eettisesti toimivia ja epäeettisesti toimivia. Oma lukunsa on ne, jotka väittävät toimivan eettisesti oikein, mutta totuus on jotain aivan muuta, kun kulissien taakse kurkistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskallan väittää että tänä päivänä liiketoiminta ei ratsastuskoulussa kauaa jatku mikäli toiminta on näkyvästi epäeettistä. Ihmisillä on varaa valita harrastuksensa ja harrastuspaikkansa, ja eläinten hyvinvointiin kiinnitetään paljon entisaikoja enemmän huomiota muillakin aloilla kuin ratsastuksessa.
Valitettavasti asia ei ole näin. Ratsastus on kallis harrastus ja harrastuspaikkoja on suhteellisen harvassa. Vanhemmat eivät halua sitoutua pitkiin kuskaamisiin, koska usein ratsastuskouluille ei ole julkisia kulkuyhteyksiä. Talli valitaan pääsääntöisesti sen mukaan, mikä sijaitsee lähimpänä, laadusta viis.
Hevosmaailma on vielä tänä päivänäkin hyvin kova maailma, missä tavallinen tuntihevonen on enemmän tuotantoeläimeen rinnastettavissa kuin lemmikkiin. Ala pitää sisällä paljon "asiantuntijoita", joiden näkemys on ikävän usein "ei sitä satu" tyylistä. Osaamattomat ratsastajat käyttävät kovia kuolaimia ja saavat hevosen tottelemaan pakkokeinoin. Tuntiluuskat ratsastetaan loppuun terveydentilasta huolimatta ja ratsastajien ylipainoon ei puututa, vaikka hevosen ei suositella kantavan selässään kuin maksimissaan 15 % omasta painostaan.
Suomen Hippos on vähän niin kuin Kennelliitto. Hampaaton järjestö, jolle eläinten hyvinvointia tärkeämpää on pitää lajin kulissit kiiltävinä.
Okei, oma kokemukseni useammalta tallilta vuosien varrelta on tosiaan erilainen. Tuntuu että meininki paranee paranemistaan.
Hevosille annetaan raippaa vaikka suositusten mukaan eläimen ohjaamisen tulee perustua sanoitukseen.
Helppo erottaa ne jotka eivät tiedä hevosista ja ratsastamisesta mitään.
Heillä on vankat luulot.
Kuten systerini. Kun kerroin ostaneeni raipan sanoi että ei tykkää että hevosia piiskataan. 🙄
Ratsastuskouluja on niin moneen junaan, että tähän kysymykseen on jopa mahdoton vastata.