Olen huomannut että anopillani

valitettavasti isovanhemmat eivät oman kokemukseni mukaan juurikaan piittaa lapsen vanhempien toiveista tms.

ja tokaisi että 'alahan leikkiä tyttöjen leluilla'... Ikää anopilla hädin tuskin 60 ja asenteet suoraan kivikaudelta...

pakkoulkoilua kaksi kertaa päivässä, siäleikkien pitäisi olla joko lukemista tai rauhallista paikallaan oloa (sehän ei 1,5 v:n kanssa onnistu...). Mutta kuten sanottu, ei hengenvaarallisia asioita, mutta vaan juttuja jotka minä ja muut teemme eri tavalla.



Ap

ja tokaisi että 'alahan leikkiä tyttöjen leluilla'... Ikää anopilla hädin tuskin 60 ja asenteet suoraan kivikaudelta...

Miten suhtauduit??

Munkin anopilla on pakkomielle tuosta 2x päivä ulkoilusta, minua ei haittaa jos hän haluaa lapsiani kuljettaa edestakaisin ulkoa sisään mutta sitten kun alkaa kuulua se että "kyllä sun pitäisi..." niin sanon vastaan. Kummasti kyllä anopilla jää ulkoilut kokonaan suorittamatta silloin kun hän hoitaa lapsiamme pidempään. Kaiken tuon sanahelinän annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin kauan kun minun tapojani ei suoraan aleta arvostella.

pakkoulkoilua kaksi kertaa päivässä, siäleikkien pitäisi olla joko lukemista tai rauhallista paikallaan oloa (sehän ei 1,5 v:n kanssa onnistu...). Mutta kuten sanottu, ei hengenvaarallisia asioita, mutta vaan juttuja jotka minä ja muut teemme eri tavalla.

Ap

mutta sen tapauksen ja muutaman muun myötä olen pitänyt huolen siitä ettei pääse ujuttamaan aataminaikuisia asenteitaan lapsiini.

ja tokaisi että 'alahan leikkiä tyttöjen leluilla'... Ikää anopilla hädin tuskin 60 ja asenteet suoraan kivikaudelta...

Miten suhtauduit??

Anoppi ei ole niin tiukka kuin me vanhemmat, mutta ei mulla ole mitään valittamista hänen suhteen. Yrittää kuitenkin tehdä asiat kuin me halutaan. Ensin ruoka, sitten herkut. Mitään vaarallista ei saa tehdä, mutta kaikki käskyt ja kiellot annetaan "pehmeällä" tavalla.



Tenava on mielellään menossa aina isovanhempien luo. Tietenkin kun on aina keskipisteenä ja hänen kanssaan jaksetaan leikkiä. :)



Appiukko tosin on sellainen, joka ei uskalla kieltää mitään. :O Kerran tenava (vähän päälle 1-v) tuli terävien saksien kanssa ukki perässään, anoppi oli kauhuissaan, että älä nyt saksia anna! Mä sitten kävin sakset pelastamassa pojan käsistä, kun ei appiukko uskaltanut pois ottaa ettei vaan tule paha mieli. :O Appiukko antaa pullaa jo ennen kuin tenava on entistäkään saanut syötyä. Appiukkoa käskytän kyllä ja niin tekee myös mieskin. Jätän pojan hyvillä mielin kuitenkin anopin hoiviin, kun tiedän, että anoppi lapsen perään lähinnä katselee, appiukko myötäilee... ;)



Mitäs mieltä muuten miehesi on äitinsä kasvatustavoista? Onko samaa mieltä kanssasi? Voisiko mies sanoa anopille, jos jotain huomautettavaa on?

mun mielestä on hyvä, että on rutiineja joista pitää kiinni niin lasten kuin oman itsensä kannalta, että saa pidettyä rytmissä päivän hommat.



Eli aamuheräilyt ja ruokailut ja nukkumaanmenot ymym.



Mutta sanotaanhan myös, että poikkeus vahvistaa säännön. Eli kaikenhan ei tarvitse mennä pilkulleen joka päivä, joten on ihan hyvä että anoppi rikkoo tätä hommaa.



Mutta, jos taas menee siihen että aina kun menee anoppilaan lapsen kanssa ja siellä pitää pilkkua viilaten olla hipihiljaa kirja kourassa liikkumatta sohvalla niin mun mielestä se menee äärimmäisyyksiin.



Tarkoitan siis, että lapsen kuuluu olla lapsi eikä kieltää olemasta sitä.



Jos sinä joustat joskus arjen rutiineista niin ehkäpä anoppikin pystyisi ottamaan löysemmin joissain asioissa.



Esim. yksi kunnon ulkoilu päivään ja sisällä voisi olla vaikka jotain leluja, joilla leikkiä ettei aina sitä kirjaa, jonka kanssa tönöttää siinä sohvalla. :)

että anoppi pitää kovempaa kuria ja järjestystä kuin minä. Mieheni joskus saattaa sanoa vastaan jos anoppi suurentelee joitain asioita turhanpäiten, mutta muuten emme kovasti puutu hänen puuhailuunsa. Arvomaailmamme ovat aika erilaiset - anoppi on omat lapsensa kasvattanuyt 70'luvulla ja on monia asioita, joissa huomaan että hänen pikkulapsiajoistaan on kulunut jo monta kymmentä vuotta. Hän ei jaksa oikein enää mennä lapsen perässä ja siksi on kärkäs kieltämään kaikenlaista kiipeilyä ja vilpertämistä lapselta, koska ei jaksa itse mennä perässä. Hän myös toruu monista sellaisista asioista lasta, joista itse en normaalisti toru. Mutta ydinhuolenaiheeni olikin, että onko siitä haittaa lapselle, että on eri säännöt mummon kanssa ja muiden kanssa?



Ap

omassa kodissa, sillä anopilla on kotonaan kissa, joka pelkää lapsia kuollakseen...

Anna anopin hoitaa homma omalla tavallaan. Ei se lapsi siitä rikki mene. Maailmassa on suurempiakin murheita. Sinuna kiittäisin anoppiasi siitä että haluaa olla lapsen kanssa ja osaa näköjään pitää kuriakin yllä. Jos lapsi viihtyy mummolassa, niin mikäs sen parempaa??

Ota 10 naista naapurustosta ja huomaa, että jokaisella erilaiste säännöt ja tavat kuin sinulla ja miehelläsi.



Kylvä huoleti riitaa asiassa, jota et voi muuttaa.

en millään tavalla puutu lastenlasten kasvatukseen enkä ota heitä hoitoon. Näin ei miniän tai tyttären tarvitse itkeä, että vääriä tapoja tai sääntöjä joudutaan perustelemaan. Kun lastenlapset tulevat meille, heillä on omat eväät, koska en kuitenkaan osaa ostaa juuri sitä oikeaa ruokaa, jota kotona on totuttu syömään. En ota lapsia syliin, koska tapani on varmasti väärä. En halua kylvää riitaa.

että minä olen kylvämässä riitaa anopin suuntaan? Minä pidän suuni supussa ja olen onnellinen kun on hyvä ja rakastava mummo lapsella... ainoa mistä olen ollut huolissani on se, että onko se lapsen kannalta hämmentävää jos on eri sääntöjä :)



Ja olkaa mummot lastenlastenne kanssa, älkää välittäkö meistä niuhoista miniöistä!



Ap

en millään tavalla puutu lastenlasten kasvatukseen enkä ota heitä hoitoon. Näin ei miniän tai tyttären tarvitse itkeä, että vääriä tapoja tai sääntöjä joudutaan perustelemaan. Kun lastenlapset tulevat meille, heillä on omat eväät, koska en kuitenkaan osaa ostaa juuri sitä oikeaa ruokaa, jota kotona on totuttu syömään. En ota lapsia syliin, koska tapani on varmasti väärä. En halua kylvää riitaa.

Mutta en yhtään ihmettelisi, jos joku tekisikin noin, kun nykyajan nuoret naiset on niin älyttömän itsekkäitä.

ainoa mistä olen ollut huolissani on se, että onko se lapsen kannalta hämmentävää jos on eri sääntöjä :)

Ap

todellakaan ole hämmentävää.

Tai no... Meillä 2 ja 3 vuotiaat antavat mummun ja ukin luona oman eriävän mielipiteensä joskus siitä, että mitä mieltä he ovat siellä olevista säännöistä.

Eli esimerkiksi meidän rakas neiti 2v alkaa joskus vastalauseeksi kunnon uhmaitkulle, vaikka tietää tasan tarkkaan, ettei ruuan kanssa mennä olohuoneeseen niinkuin kotona tehdään, että saa syödä leipää ja juoda maitoa sohvalla katsoen samalla telkkaria.

Mutta harvemmin tuota tapahtuu - onneksi, kun tietävät että mummun ja ukin luona on tietyt säännöt tiettyjen asioiden suhteen. Niin kuin tuon ruuan kanssa.

Parasta, että isovanhemmat eivät ole lasten kanssa, koska voi vahingossa tehdä jotain, mistä miniä tai tytär eivät pidä.

Tärkeintä on, että kotona on johdonmukainen kasvatus eli säännöt eivät vaihdu päivästä toiseen - sellaisiakin vanhempia on. Voi olla lapselle vain hyväksi, että hän oppii, ettei äidin ja isän sana ole kaikkialla laki, vaikka kotona onkin ennutettavaa. Tulee turvalisuutta, mutta myös joustavuutta.

Parasta, että isovanhemmat eivät ole lasten kanssa, koska voi vahingossa tehdä jotain, mistä miniä tai tytär eivät pidä.

Voisi olla järkevää vältellä myös muita vieraita ihmisiä, etteivät heidän erilaiset sääntönsä hämmennä lapsiasi. Ei myöskään kannata viedä lasta päiväkotiin, koska siellä sitä vasta erilaisia sääntöjä onkin. Kotikoulua voitte myös harkita. Lapsenne ovat todellisessa vaarassa, jos huomaavat, että asiat voi tehdä toisin kuin sinä ja sinun äitisi teette, ap.

Mutta ehkä kokeilevat aina lepsuilun myötä enemmän vanhempiaan. Meille tunsivat jopa turvattomuutta anopin lepsuilun myötä pieninä.



Mutta teillä kun ei sellaista ole, niin tuskin mitään ongelmaa. Tottakai te kerrotte omat näkemyksenne lapselle, lapsi oppii nopeasti, että teidän säännöt ja ajatusmaailma on tällainen. Jos on eroja, lapsi varmasti kyselee ajanmittaan.