kurjimpia muistoja lapsuudestasi ja miten ne vaikuttavat elämääsi nyt aikuisena?

jäi jotenkin kummallinen olo 7-vuotiaana- tätäkö se isona oleminen on- yksin mennään, yksin tullaan

äiti lupaili kaikenlaista: uuden mekon, siniset kengät, koululle kyydin jne. Ja sitten minä muka tein jotain rangaistavaa, jonka ansiosta hän saattoi sanoa, että tuollaiselle lapselle ei tarvitse olla ystävällinen.



Muistan sen joulun, kun 11v iässä olin saanut kummilta paketin (kuten aina) ja äiti poltti sen, koska olin sanonut ruokapöydässä, että en syö perunaa.

Ainakin sen oppi, että äitiinsä ei voi luottaa.

Sain välillä remmiä. Pikueljeä suositiin. Ei ollut omia huoneita, sain muutenkin paljon vähemmän leluja ja vaatteita kuin kaverit. Vaikka rahaa olisi ollut ostaa niitä.



Nyt kuitenkin vanhempien kanssa hyvät välit. Vaikka olinkin välillä katkeroitunut.

Mutta ekana tuli nyt mieleen ne kerrat kun isän piti hakea mut eskarista eikä se tullutkaan. Mua ei niinkään haitannut se että mun piti kävellä yksin kotiin vaikka se vähän pelottikin vaan se häpeän tunne kun tarhan tädit säälittelivät minua vaikka eivät ääneen sanoneetkaan mutta näin kyllä ne vaihdetut katseet ja silmienpyörittelyt. Kaikesta sitä lapsi voi huonommuutta tuntea.

Karmeimpia muistoja taitavat olla ne kun äitini löi, uhkaili ja alisti. Aikuisena olen ymmärtänyt, että avioeron aiheuttama viha ja katkeruushan se siinä, ehkä muutkin asiat. Kai häntä pänni kun isäni jätti hänet juuri ennen kuin synnyin. Siinä ohessa meni äidiltäni leveä elintaso. Toisaalta muistan hyvin myös, että äitini oli myöhemmin monissa asioissa hyvin kannustava. Pienistä tuloistaan hän rahoitti meidän harrastuksia ja tuki vielä opiskeluakin. Jokin katkeruus hänessä kuitenkin elää yhä, ja jotenkin minäkin pidän häneen tiettyä etäisyyttä.



Koulussa olin kiusattu. Jos kohta osallistuin myös itse kiusaamiseen. Jälkimmäisen myöntäminen on ollut vaikeaa, koska olen kokenut kiusaamisen ja sen muistot niin raskaasti. Tunnen yhä turhaa vihaa kiusaajiani kohtaan. Eivät he ole vihaamisen arvoisia. Yhtäältä he lienevät nykyään tavallisia perheenisiä ja -äitejä, toisaalta minä en liene tuon kiusaamisasian takia vähäisempi kusipää. Nämä moraaliset aatokset eivät kuitenkaan ole poistanut vihaani, joka kuormittaa minua. Edelleen näen kiusaajiani painajaisissa, joiden teema on kosto.