Epäilen suhdetta aina kun emme ole yhdessä

https://en.wikipedia.org/wiki/Relationship_obsessive%E2%80%93compulsive…

Alitajuntaisesti tiedostat että joku mättää etkä voi luottaa? Tunne on usein oikeassa. Itsellä oli exän kanssa sellainen tunne ja lopulta olin oikeassa. Kun ei nähty teki mitä huvitti (exän ystävä kertoi kun ei kestänyt enää) ja yhdessä ollessa esitti että olen se tärkein. Jos jatkuvasti tuntuu huonolta niin ei se kyllä hyvää kerro.

Vierailija kirjoitti:

Alitajuntaisesti tiedostat että joku mättää etkä voi luottaa? Tunne on usein oikeassa. Itsellä oli exän kanssa sellainen tunne ja lopulta olin oikeassa. Kun ei nähty teki mitä huvitti (exän ystävä kertoi kun ei kestänyt enää) ja yhdessä ollessa esitti että olen se tärkein. Jos jatkuvasti tuntuu huonolta niin ei se kyllä hyvää kerro.

Häneen mä luotan enemmän kuin aattelin et pystyy, ei mitään luottamuspulaa nyt (kerrankin)

Sinulla saattaa olla mustasukkaisparanoia.

Puhukaa. Katso miten reagoi

Hmm saako kysyä että mistä pakosta? Ja siis "ei oo mikään must nähdä" mutta siis oli nyt pakkotilanne ettette nää?

Minua auttoi kun oikeasti katsoin tekoja enkä sanoja.

Onko yhteinen aika ja minä tyypille miten tärkeää, onko tekosyitä olla näkemättä.

Tietenkin oma elämä ja omat menot ovat tärkeitä, mutta jos on aivan lääpällään ja uusi suhde niin kyllä se uus tuttavuus on sun kainalossa sohvalla ennemmin ku liehuu jossain.

Sori olettamukset, mutta et kertonut tarkemmin tilannettanne.

Tiivistettynä, kyllä toisesta aika nopeesti näkee onko millä mielellä liikkeellä. Kannattaa myös kysyä oletteko suhteen laadusta samoilla linjoilla.

Onko miehellä ongelma sopeutua muiden ihmisten joukkoon? 

Oletko luonteeltasi miellyttäjä-tyyppiä? 

Mulla on ollut samaa johtuen ahdistuksesta ja neuroottisuudesta sekä aiemmista suhteista jääneistä luottamusvaikeuksista. Erossa ollessa ajatukset lähti liian koville kierroksille ja aloin oikein etsimällä etsiä syytä lopettaa suhde. Tämä siis suhteen alussa. Aina yhdessä ollessa rauhoituin ja huomasin, että tämän miehen kanssa mun on todella hyvä ja turvallinen olo. Hiljalleen nuo ahdistukset ja pakkoajatukset vähenivät mun alkaessa ymmärtää mistä ne juontuivat ja nähdessäni että mieheni on luottamuksen arvoinen.

Tietenkin sinulla syyt voivat olla täysin erilaiset eikä ne selviä kuin itseään rehellisesti kuuntelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Hmm saako kysyä että mistä pakosta? Ja siis "ei oo mikään must nähdä" mutta siis oli nyt pakkotilanne ettette nää?

Minua auttoi kun oikeasti katsoin tekoja enkä sanoja.

Onko yhteinen aika ja minä tyypille miten tärkeää, onko tekosyitä olla näkemättä.

Tietenkin oma elämä ja omat menot ovat tärkeitä, mutta jos on aivan lääpällään ja uusi suhde niin kyllä se uus tuttavuus on sun kainalossa sohvalla ennemmin ku liehuu jossain.

Sori olettamukset, mutta et kertonut tarkemmin tilannettanne.

Tiivistettynä, kyllä toisesta aika nopeesti näkee onko millä mielellä liikkeellä. Kannattaa myös kysyä oletteko suhteen laadusta samoilla linjoilla.

Aloitukseni oli sekava. Mies on ihan umpirakastunut minuun ja työmatkojen takia ei olla nyt nähty, hän on vakavissaan ja ikävöinyt monta päivää. Huomenna nähdään ja tarkoitin, että kun oon yksin nii tuntuu että ei oo mitenkään must mulle nähdä edes huomenna. Vähän silleen jopa ärsyttää nähdä. MUTTA sitten kun nähdään nii mun mieli muuttuu ihan täysin. On tosi raastavaa olla erossa, kun nää tunteet palaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut samaa johtuen ahdistuksesta ja neuroottisuudesta sekä aiemmista suhteista jääneistä luottamusvaikeuksista. Erossa ollessa ajatukset lähti liian koville kierroksille ja aloin oikein etsimällä etsiä syytä lopettaa suhde. Tämä siis suhteen alussa. Aina yhdessä ollessa rauhoituin ja huomasin, että tämän miehen kanssa mun on todella hyvä ja turvallinen olo. Hiljalleen nuo ahdistukset ja pakkoajatukset vähenivät mun alkaessa ymmärtää mistä ne juontuivat ja nähdessäni että mieheni on luottamuksen arvoinen.

Tietenkin sinulla syyt voivat olla täysin erilaiset eikä ne selviä kuin itseään rehellisesti kuuntelemalla.

Joo, tunnistan itteni ainakin tuosta et etsimällä etsin nyt syitä. Ehkä aika auttaisi myös, kun järjellä ajateltuna kaikki on niin hyvin kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm saako kysyä että mistä pakosta? Ja siis "ei oo mikään must nähdä" mutta siis oli nyt pakkotilanne ettette nää?

Minua auttoi kun oikeasti katsoin tekoja enkä sanoja.

Onko yhteinen aika ja minä tyypille miten tärkeää, onko tekosyitä olla näkemättä.

Tietenkin oma elämä ja omat menot ovat tärkeitä, mutta jos on aivan lääpällään ja uusi suhde niin kyllä se uus tuttavuus on sun kainalossa sohvalla ennemmin ku liehuu jossain.

Sori olettamukset, mutta et kertonut tarkemmin tilannettanne.

Tiivistettynä, kyllä toisesta aika nopeesti näkee onko millä mielellä liikkeellä. Kannattaa myös kysyä oletteko suhteen laadusta samoilla linjoilla.

Aloitukseni oli sekava. Mies on ihan umpirakastunut minuun ja työmatkojen takia ei olla nyt nähty, hän on vakavissaan ja ikävöinyt monta päivää. Huomenna nähdään ja tarkoitin, että kun oon yksin nii tuntuu että ei oo mitenkään must mulle nähdä edes huomenna. Vähän silleen jopa ärsyttää nähdä. MUTTA sitten kun nähdään nii mun mieli muuttuu ihan täysin. On tosi raastavaa olla erossa, kun nää tunteet palaa aina.

Mulle käy toi sama joiden ystävien kanssa. En millään jaksaisi nähdä heitä, mutta kun nähdään onkin ihan hauskaa. Yhteinen piirre näillä ystävillä on se, että he ovat jotenkin tosi jyrkkämielisiä joidenkin asioiden suhteen, joka aiheuttaa itselleni vähän sellaista varautuneisuutta ja pelkään että ne joku päivä vielä räjähtää käsille. Saa olla hitusen varpaillaan, vaikka sitten kun niiden kanssa on niin asiat onkin ihan hyvin. 

Ovat jollain tapaa energia syöppöjä, joten ehkä siksi en jaksa heitä aina nähdä.

Kuinka tuore suhde kyseessä? Mulla oli ihan samanlaista suhteen alussa ensimmäisten kuukausien aikana. Epäilin aina sekä omia että miehen tunteita sillon kun oltiin erossa. Miehen huonot puolet on erittäin ärsyttäviä ja aina välillä treffipäivänä teki jopa mieli perua (mitä en kuitenkaan koskaan tehnyt, koska ei ollut mitään varsinasita syytä miksi en haluaisi tai pystyisi tapaamaan). Ja aina kun ollaan yhdessä kaikki onkin ihan täydellistä ja tiedän että tuo mies on mulle kaikin tavoin oikea.

Nyt on vuosi seurustelua takana, ne huonot puoelt on edelleen ihan yhtä ärsyttäviä, mutta ne hyvät puolet on miljoona kertaa merkityksellisempiä ja rakastan miestä kaikkine vikoineen. Nyt luotan meidän suhteeseen ja molempien tunteisiin ja tiedostan että se alun epävarmuus johtui ihan vaan siitä että olen niin tottunut olemaan yksin. En ole koskaan aikaisemmin ollut vakaassa ja terveessä parisuhteessa. En ole koskaan aikaisemmin tavannut miestä joka hyväksyy mut ja rakastaa mua sellaisena kun olen. Mulla on aikasemmin pelkästään huonoja kokemuksia miehistä. Joten tiedostamattani pidin vähän etäisyyttä, enkä luottanut että ne tunteet olisi aitoja tai että suhde kestäisi kun ei niin ole koskaan aikaisemminkaan tapahtunut. Odotin sitä tulevaa pettymystä, että sitten kun mies jättäisi niin se ei sattuisi niin paljon. Mutta kun niin ei käynytkään ja mies näyttääkin aina vaan avoimemmin tunteensa, on ottanut mut kokoajan enemmän mukaan elämäänsä ja meidän suhde onkin vaan ajan myötä kokoajan vahvistunut niin nyt kun ollaan erossa loutankin meidän suhteeseen ihan täysin. Tiedän että vuosi ei ole mitenkään pitkä aika ja meillä ei todellakaan ole mikään kiire vielä muuttaa yhteen, mutta en ole koskaan kenenkään kanssa tuntenut samanlaista rauhaa ja turvallista oloa ja varmuutta siitä että tämä vaan on oikein ja että tämä suhde kestää. 

Joten älä ole turhaan huolissasi noista epäilyksistäsi. Kun tutustutte paremmin ja suhteenne vahvistuu alatte luottaa toisiinne ja tunteisiinne aina vaan enemmän ja enemmän.