Lue keskustelun säännöt.
Mistä voisi saada apua jos pelkää olevansa masentunut?
19.04.2010 |
Mulla on 2 alee 3-vuotiasta lasta ja tällä hetkellä olo on tosi paha. Monesti voi koko aamu mennä itkiessä, en jaksa edes lähteä ulos lasten kanssa. Synnytyksestä on jo useampi kuukausi aikaa, joten en tiedä voiko tämä olla mitään synnytyksenjälkeistä masennusta, tai onko tämä masennusta ylipäätään.
Terveyskeskuksesta saisi aikoja vasta monen viikon päähän, ja silloinkin vain päiväaikaan, en kertakaikkiaan halua mennä sinne lasten kanssa. En edes tiedä mistä muualta apua voisi hakea (pk-seudulla). Onko pakko mennä yksityiselle lääkärillä? Ja pitääkö silloin mennä jollekin psykiatrille tms. vai riittääkö yleislääkäri?
Mistä masennuksen tunnistaa? Olen ollut viime aikoina mielettömän väsynyt vaikka olenkin saanut nukkua ihan hyvin. Ruoka ei oikein maistu, ja itkettää vaan. En keksi oikein mitään konkreettista mikä tuottaisi pahan olon, olen vaan kovin surullinen koko ajan. Lasten kanssa en jaksa enää tehdä yhtään mitään enkä nauti heidän seurastaan.
Yksi syy tähän voi olla se että aikoinaan ennen lapsia hylkäsin urani ja hakeuduin ammattiin jossa olisi varma työpaikka (huono palkka), jotta voisin panostaa täysillä äitiyteen. Nyt olen tajunnut että äitiys ei sovi minulle, rakastan kyllä lapsiani mutta nyt harmittaa se että olen työssä jossa ei ole etenemismahdollisuuksia, eikä mitään uranluontimahdollisuuksia. Tuntuu että kaikilla on eteenpäinvievät työt, minä poljen paikoillani vaikka työstäni pidänkin.
Kannattaako minun edes hakea apua? Eihän näitä ajatuksia saa lääkkeillä pois? Eniten huolestuttaa miten itkuisuuteni vaikuttaa lapsiin, nyt jo tuo vanhempi pyytelee koko ajan anteeksi kun luulee että itken siksi että hän on tehnyt jotain.
Kommentit (13)
Sinun itsesi ja lastesi takia!! Olen itsekin menossa psykologilla, koska tuntuu, että olo on kurja enkä osaa itseäni auttaa. Mene aluksi aivan yleislääkärille ja hän auttaa sitten eteenpäin. Kaikkea hyvää sinulle ja rohkeutta avun pyytämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun sen päätöksen olin tehnyt, että nyt on pakko saada apua, soitin heti seuraavana aamuna klo 8 terveysasemalle ja sanoin että minä haluaisin tulla juttelemaan lääkärin kanssa koska minä olen masentunut. Ja todellakin olin, koska senkin puhelun aikana itkin kokok ajan. Ehkä koska helpotti niin kun oli ottanut sen askeleen että soitti sinne.
Hoitaja kysyi onko itsetuhoisia ajatuksia ja miten jaksaa. Sanoin että ei ole, mutta itken koko ajan ja räyhään lapsille enkä jaksa kertakaikkiaan tehdä mitään kotona jne.
Sain ajan heti samalle päivälle, puolen päivän jälkeen. Ja kyseessä ihan tavallinen kunnallinen terveysasema, minne normaalille vastaanotolle oikeasti saa jonottaa jopa kuukausia, riippuen lääkäristä.
Kyllä nämä asiat otetaan vakavasti, varsinkin kun sanoo että on myös lapsia ja nyt ei jaksa enää.
Kannattaa!
Kuvauksesi olostasi on yhtä vakava kuin jos jalkasi olisi poikki ja kerrot, että luut ovat vääntäytyneet outoon asentoon, etkä voi kävellä, vaan konttailet pitkin asuntoa - ja kysyt: kannattaako hakea apua?
Jos et itsesi takia osaa hakea apua, tee se lasten vuoksi - jotka ovat sinulle ilmeisen tärkeitä.
Vielä tulee parempi olo, kun lähdet rohkeasti liikkeell! Älä hukkaa lastesi lapsuuden "kulta-aikaa" itkunsekaiseen voimattomaan haahuiluun. Jotkut ihmiset elävät vuosia, jopa vuosikymmeniä masentuneena (jos eivät kuole) - kuluuhan se elämä niinkin, mutta kannattaa edes yrittää kohentaa oloaan.
Onko sinulla ollut vastaavaa aiemmin? Miten miehesi ja muut läheisesi arvioivat tilannetta ja sinua?
voisiko neuvolan kautta ja terveydenhoitajan avulla saada nopeammin terveyskeskuslääkärin ajan tai ottaisiko neuvolan lääkäri vastaan. Joissakin neuvoloissa on myös psykologeja, joille voi varata ajan sen kartoitusta varten, millaista apua tarvitsee. Näiden psykologien asiakkaat ovat varmaan lähes kaikki uupuneita äitejä.
Ei siis kannata jäädä kotiin kuukauksiksi odottamaan ja vasta sitten soittaa viime voimillaan. Moniin paikkoihin on pitkät jonot ja tilanne voi nopeasti paheta.
Kerro suoraan ja kaunistelematta, mikä tilanteesi on. Älä sano, että kyl tää varmaan tästä, kun mies tulee illalla kotiin ja pääset hetkeksi yksin ulos. Ei tilanne itsestään parane.
Tuo ammattipettymys rassaa varmasti. Siitä kannattaa varmasti puhua jonkun kanssa. En tiedä, lohduttaako, mutta et ole ainoa äiti, joka on joutunut luopumaan urahaaveistaan lasten syntymän myötä. Lähes kaikki varmaan kipuilevat samojen kysymysten kanssa. Onko sinulla vertaistukiäitejä lähettyvillä?
Entä millainen on suhteesi omaan äitiisi ja lapsuuteesi? Voisiko sieltä nousta jotain käsittelemätöntä, joka nyt aktivoituu?
esikoisen syntymän jälkeen?
Oletko nyt väsyneempi ihan pelkästään kahden pienen lapsen hoidon takia? Saatko lainkaan levättyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työpaikkalääkäri sanoi, että kantsii kokeilla, kaikkihan näitä syö. Ja kokeilin ja kappas, palasin normaaliksi. Nyt olen lopettamassa neljän kuukauden jaksoa. Suosittelen.
kolmisen vuotta sitten paikkakuntamme psykiatrian poliklinikalle päivystykseen. Sain jutteluapua, lähetteen omalle terveysasemalle keskustelemaan mielenterveyshoitajan kanssa sekä kehotuksen hakea jo joskus kauan aiemmin saamani lääkereseptin. Tilanne lähti kohenemaan heti. Sen jälkeenkin on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta sellaisia normaaleja, ei enää kaiken alleen peittävää ahdistuspaniikkilamaannusta ja pakkoajatuksia ja itkupotkuraivareita. Eli ap, hae ihmeessä apua, sekä itsesi että pienten lastesi takia. Te kaikki ansaitsette sen. Voimia, ensimmäinen askel on iso ottaa mutta sen jälkeen helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TErveyskeskuksissa työskentelee psykiatrisia sairaanhoitajia joiden luona voi käydä juttelemassa. Toivottavasti saat ja rohkenet aloittaa itsesi tueksi myös lääkityksen lääkärin ohjauksella. Itse olin samassa tilanteessa ja sinnittelin liian pitkään ilman apua. Jo viikossa huomasin eron vanhaan kun aloitin lääkityksen. Se oli tosi kova paikka tajuta että ei ollut enää vaihtoehtoja. Lääke yksin ei auta, mutta ainakin mulla se vaikutti niin että ruokahalu ja yöunet normalisoitui. Negatiivinen jaksamattomuuden kehä on kääntynyt positiiviseksi. Uskaltaudu myös rohkeasti pyytää apua muualta: lapsiperheiden kotipalvelusta saa hoitoapua, leikkipuistoissa voit tavata muita äitejä ja lasten leikkiessä muiden kanssa voit hengähtää, tenavatuvat tarjoavat myös aamupäivisin mahdollisuuden päästä omille asioille ja itse leikkipuistojen aktiivikäyttäjänä muistan bonganneeni mainoksen alkavasta äitien voimavararyhmästä. Et ole yksin! Meitä on muitakin käyneet ihan samaa läpi. Voimahaleja kevääseesi joka voi olla uusi alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika yksityiselle lääkäriasemalle. Yleislääkäri riittää. Masennuksen toteamiseen on asiakkaan itsensä kertoman lisäksi olemassa erilaisia testejä, joten masennus pystytään varmaankin diagnosoimaan aika luotettavasti.
Itselläni oli ihan samat fiilikset vielä puoli vuotta sitten, ja lykkäsin lääkärille menoa viimeiseen asti. Nyt jälkikäteen ajattelen että olisi pitänyt mennä jo aiemmin. Sain mielialalääkityksen, ja olo lähti kohenemaan. Yhtäkkiä vaan huomasin, että en ole enää itkenyt viikkoon tai pariin, en huutanut lapsille, enkä vajonnut minkäänlaiseen epätoivoon. Nyt olo on kutakuinkin normaali, olen taas sellainen ihminen joka OIKEASTI olen.
Nyt vaan varaat sen ajan. Ja kerrot totuudenmukaisesti lääkärille tunteistasi ja olostasi. Minä itkin ensimmäiset kymmenen minuuttia vastaanotolla, sitten sain purettua hiukan mieltäni. Lääkäri oli ymmärtäväinen ja ihana.
Googleta; en valitettavasti jaksa alkaa lainaamaan tähän tekstiä.
Lääkäriin kannattaa mennä aina, kun oma terveydentila huolettaa. Oireesi kuulostavat näin keittiöpsykologista masennukselle. On olemassa hyvää, luovaa masennusta, luopumista vanhasta, jotta uutta voi tulla tilalle. Kliininen masennus on taas sairaus, johon kannattaa suhtautua kuin mihin tahansa vakavaan sairauteen. Hoitamattomana se voi johtaa kuolemaan. Mitä nopeammin masennusta aletaan hoitamaan (lääkkeet, terapia, arkea helpottavat ratkaisut), sitä parempi on mahdollisuus, ettei masennus kroonistu ja ettei lasten kehitys häiriinny äidin masennuksesta.
Ja muista: masennus on (valitettavasti) niin yleinen sairaus, ettei lääkäri tapaa ensimmäistä kertaa masentunutta ihmistä. Päätä, että olen paremman olon arvoinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse soitin aivan samoista syistä tänään perheneuvolaan. Olen myös itkuinen, väsynyt yms.
Sieltä luvattiin, että joku tulee kotikäynnille juttelemaan ja samalla arvioimaan mahdollista lääkärin tarvetta. Että jos esim. masennuslääkkeitä tarvitsen. Joten soita vaikka perheneuvolaan ja sitten yksityiselle lääkärille, jos et muuten saa apua.
neuvolaan, perheneuvolaan, terveyskeskukseen tai yksityiselle lääkäriasemalle. Sinun ei tarvitse itse tietää mistä saa apua, jossakin noista kyllä ohjataan oikeaan paikkaan. Kannattaa tosiaan hakea apua mieluummin aiemmin kuin myöhemmin, kuten joku jo kirjoittikin!