Eipä kirjoituksissa ehtinyt paljoa syödä, vai mitä?

Olet oikeassa. Taisin vähän juoda vettä ja syödä yhden banaanin. Mikä tässä eväsjutussa on taustalla?

Kirjoita samalla kun syöt. Niin se toimii. Kyllä aivokapasiteetin pitäisi siihen riittää.

Kyllä mä vaan aina söin evääni siinä samalla. Tosin ei mulla niitä repullista ollutkaan  mukana.

Miten ne toisten eväät on teiltä pois? Eikö tuonkin ihmettelyyn käytetty aika olisi kannattanut suunnata omaan suoritukseen? Ihmeellisiä kyttääjiä. Eiköhän jengi mitoita ne eväänsä omien tarpeidensa mukaan.

Kyllä minä ehdin. Lähdin aamulla kotoa klo 8, kotiin tulin klo 15.30. En tiedä oletko anorektikko mutta kyllä tuossa ajassa jo nälkä kurnii eikä ajatuskaan kulje nälkäisenä

Ääripäät on aina pahasta. Jopa eväissä.

Meillä päin pärjättiin valmiiksi pilkotuilla appelsiininviipaleilla ja suklaalevynpalasilla 80-luvun kirjoituksissa kuusi tuntia. Oli muutakin tekemistä kuin syöminen.

Veikkaan, että sosiaalisella medialla on osansa noissa "ökyruoissa". Eihän juustotarjotin ja monen lajin lounas tunnu miltään, jollei siitä saa kertoa muulle maailmalle, mieluiten kuvien kanssa.

Kyllä siinä evässämpylän ja jugurtin ehti syödä. Mutta kirjoitinkin yli 10 vuotta sitten, kun piti kirjoittaa käsin. Onhan se hitaampaa kuin koneella.

Kyllä minäkin ehdin. Olen aina ollut aika nopea ja tehokas ja kirjoituksista lähdin aina ekojen joukossa pois. Ja arvosanoina oli L-M. Toki mitään kovin isoja eväitä ei ollut, mutta haastavassa kohdassa oli hyvä nostaa katse paperista, syödä ja järjestellä ajatuksia. Karkkeja minulla myös oli eväinä, niitä on helppo napostella samalla ja vireystaso pysyy hyvänä.