Parisuhde nyppii,millä saada tunteet takaisin?

Takana useamman vuoden parisuhde ja nyt viimeisen vuoden ajan olen ollut surullinen ja kokenut itseni jotenkin paikalleen jumahtaneelle, ettei mulla ole merkitystä.

Mun pitäis olla kai onnellinen kun on vasta ostettu asunto ja kummallakin töitä ja aivan varmasti ulkopuolisille meidän juttu näyttää hyvältä ja onnelliselta.
Mutta kun se ei ole niin.

Vuosi vuodelta hohto on tästä hävinnyt.
Mies ei ole enää muutamaan vuoteen muistanut vuosipäiviä tai mitään juhlapäiviä. Itse taas aina muistan meidän vuosipäivät, syntymäpäivät, joulut ja kaikki ja ostan jonkun kivan pienen lahjan ja itse en tosiaan saa mitään koskaan.
Viimeksi kesällä mies unohti nelikymppiseni ja vaikka en juhlia pitänyt tai päivää mainostanut, niin olisi edes kukkakimppu tai suklaarasia piristänyt. Silloin pääsi itku ja edes siitä mies ei jaksanut välittää tai pahoitella unohdustaan, elämä jatkui seuraavana päivänä töihin menolla kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Meillä ei ole enää pariin vuoteen ollut juuri mitään yhteisiä menoja tai suunnitelmia. Ehdotan jotain ja miestä ei kiinnosta. Ennemmin makaa sohvalla puhelin tai kaukosäädin kädessä.
Pari kertaa ollaan leffassa käyty sitten vuoden 2019 jälkeen kun korona tuli ja toissa kesänä yhden yön hotellireissuun mies lähti 100km päähän jolloin ulkona syötiin. Mies ei lähde lenkille, keilaamaan tai edes järvelle kalaan, ei mihinkään yhteiseen tekemiseen.

Me vaan asutaan samassa asunnossa, lähdetään aamulla töihin ja illat mies loikoilee sohvalla ja minä teen kotityöt. Jossain vaiheessa itsekin istahdan illalla sohvalle ja siinä kumpikin nököttää omassa nurkassaan. Seksiä on se kolme kertaa kuukaudessa, sama päivä ja sama asento ja taitaa kellonaikakin olla sama ja sekään ei tunnu enää miltään.

Voiko tätä enää pelastaa ja saada kipinää ja yhteistä aikaa ja tekemistä takaisin?
Muistan kyllä sen ihanan miehen joka hän oli vuosia sitten johon rakastuin, mutta se huomaavainen, seurallinen ja aktiivinen mies on poissa. Sen tai edes osan siitä kun saisi takaisin niin hyvä.
Olen yrittänyt puhua asiasta ja tilanteesta, mutta kun mies ei näe ongelmaa tässä. Hän on kuulemma onnellinen ja rakastaa, mutta entä jos minä en ole?
Onko tämä nyt sitä kun kasvetaan erilleen pitkässä parisuhteessa?