Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että oma äiti viestittelee joka päivä?
Kommentit (11)
Oma äitini soittelee tunnin puheluita, välillä lähes päivittäin. On raskasta kuunnella harhaluuloista höpinää. Harhaluuloisuus on diagnosoitu muutama vuosi sitten. Välillä on onneksi sairaalajaksoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäis olla, sä oot kuitenkin hänen lapsi, yleensä sellainen on elämän parhaita asioita. No omassa perheessä ei sellaista harrasteta...
Vierailija kirjoitti:
Pitäis olla, sä oot kuitenkin hänen lapsi, yleensä sellainen on elämän parhaita asioita. No omassa perheessä ei sellaista harrasteta...
No pitää sille lapsellekin suoda oma rauha, eikä tentata tekemisiä koko ajan.
Äitini kuoli liian nuorena rintasyöpään. Olisipa hän viestittelemässä päivittäin. Ne viestit eivät olleet mitään utelua vaan ihan viestejä pienistä iloisista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäis olla, sä oot kuitenkin hänen lapsi, yleensä sellainen on elämän parhaita asioita. No omassa perheessä ei sellaista harrasteta...
No pitää sille lapsellekin suoda oma rauha, eikä tentata tekemisiä koko ajan.
No mä ainakin viestittelen kavereille joka päivä eikä se minusta oo tenttaamista, eihän niihin oo edes pakko vastata jos on muuta tekemistä...
No se olisi hieman outoa, jos viestittelijä ei olisikaan oma äiti vaan joku vieras
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vanha äiti. En soittele lapsille koskaan, saa olla tosi tärkeä asia. Sittenkin ensin laitan viestin sopiiko.
Tosin he viestivät päivittäin minulle jotain höpöviestiä katsoakseen olenko kunnossa. Joskus oon jossain, jo tulee viestiä, missä olet, miksi et vastaa. Kyselevät toisiltaan missä äiskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häiritsevä äiti on käsite. Kakskymppinen pitää alle viiskymppistä äitiä vanhuksena, mitä se aina soittelee ja kyselee. Eikä hänen vielä tarvitse huolta äidistään kantaakaan.
Hankala on tietysti muistihäiriöinenkin äiti joks kolmelta yöllä soittaa ja kertoo televisio-ohjelmasta tai etsii kenkiään kun on kauppaan lähdössä.
Itse olen miettinyt niin etten juuri soittele. Tosin antaa turvaa liikuntavammaiselle kun tiedän heidän päivittäin katsovan whs - tiliäni olenko siellä käynyt. Tai laittavat jonkun lapsi/ lemmikkikuvan.
Kyllä meillä ainakin. Sit mä tiiän et se iäkäs yksinasuja on elossa. Jos siltä ei tuu päivittäistä höpönlöpön viestiä, saatan käydä katsomassa hengittääkö vielä.
On se muutaman kerran kaatunu, kun nousee jakkaralle seisomaan, vaikka oon kieltäny, ja soittaa mulle jos tarvii verhoja ripustaa.