Lue keskustelun säännöt.
Hetki jolloin olet tuntenut vahingon iloa? ov
20.05.2010 |
Minulle tulee mieleen seuraava: kun sain tietää, että entinen koulukiusaajani on tätä nykyä työtön ja viinaan menevä, ei edes amista saanut käytyä loppuun. Pöhöttynytkin on.
No ei mennyt kauaan kun vahingon ilo vaihtui sääliksi.
Kommentit (5)
oma lapsi oli tullut uhmaikään. Omani, joka tuolloin oli täysin samanikäinen, mutta uhman ohittanut käyttäytyi kuin enkeli. Olimme ravintolassa ja naapuripöydästä tultiin sanomaan ystävälleni, että ottaisi lapsen kasvatuksessa mallia minusta ja lapsestani. Minä kun sen kerran niin hyvin taisin osata.
Vahingoniloa tunsin, mutta myös myötätuntoa. Sanoin ystävälleni, että kyllä se uhmakausikin vielä pois menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään jätkä itse on karmea plösö ja minä normaalipainoinen.
tuntui siltä, että "joku" tasaa tallaajien puntteja kun 80- ja 90-luvuilla kaupunginosaa kaverinsa kanssa terrorisoinut jätkä sai rikkaalta kauppiasisältään uuden piikin.
Ilo jäi lyhytaikaiseksi kun jätkä täräytti 15v sitten sillä piikillään koivuun.
Kun jätkä pääsi ajokortti-ikään, niin isä osti auton, mutta siinä ei tarvittu polkimia...
Taitaa istua loppuikänsä pyörätuolissa.
kusipäisellä "ihmisellä" pyyhkii todella huonosti! Hän on angstinsa ansainnut ja varmaan sitä on tiedossa vielä paljon lisää, jos elinvuosia riittää.
joka koko viime viikon lesosi uudella mersullaan ja esitteli sitä joka asukkaalle, pamautti katokseen ajaessaan suoraan sellaiseen pylvääseen. Oli vissiin vähän liian iso auto. Nyt on sitten uus mersu lommolla.