Sattuuko synnyttäminen?

Varmaan vähän kuin joku potkaisisi minua munille, mutta hieman vähemmän.

t. setämies

Tuntuu kuulemma ummetuksen aikaiselta 💩

Sattuu mut ei niin paljoa että huutaa tarvisi. Se on kuitenkin vaan pieni hetki elämässä maailmassa on miljoona vit tumaisempaa asiaa kuin synnytys.

Kipulääkkeet on keksitty ja kuuppa täyteen ilokaasua kyllä siitä selviää.

Sattuuhan se, mutta samalla siinä tuntee oman kehonsa voiman tavalla joka yllättää. Itsellä ainakin oli sellainen kokemus että keho tiesi koko ajan mitä tehdä, ja minun piti vain pysyä kyydissä. Itselleni molemmat synnytykset ovat olleet hienoja kokemuksia.

Synnytys vaatii heittäytymisen ja kontrollista irti päästämisen, luulen että jos ne asiat eivät onnistu niin synnytyksestä tulee psyykkisesti vaikeampi.

Sattuu helvetisti, miksi et tehnyt aborttia?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vähän kuin joku potkaisisi minua munille, mutta hieman vähemmän.

t. setämies

Niin, olen kuullut monen naisen sanovan, että tehdään vielä toinen tai kolmaskin lapsi. En ole kuullut yhdenkään miehen sanovan, että potkaisepa minua vielä toisenkin kerran munille.

Sattuu, mutta vain silloin, kun supistaa. Eli se ei ole jatkuvaa kipua.

Se on myös sellaista "tervettä kipua" eikä kuin joku luunmurtuma tai muu vamma.

Kyllä se sattuu kamalasti. Mulla eka synnytys oli pitkä ja vaikea, mutta seuraavat helppoja ja nopeita.

Jos on hyvin ajoitetut lääkitykset, niin ei ole paha. Ilman kivunlievitystä on ihan yhtä helvettiä (jos ei esim. ehditä antamaan).

Synnytin luomuna, joten kyllä avautumisvaihe sattui. Ja helvetisti sattuikin.

Ponnistusvaiheessa oli jo jonkinlaisessa kehon omassa kipushokissa ja kun tiesi että homma on loppusuoralla, sai voimia puskea lapsi ulos.

Ja omalla kohdalla klisee piti paikkansa; kun sen huutavan nyytin sai syliin, unohtui kaikki kipu.

Vaadi ajoissa hyvä kipulääkitys. Korostan sanaa vaadi.

Ja älä murehdi etukäteen liikaa

Tuo synnytyskipu ja sen tunteminen ovat hyvin yksilöllisiä, mutta minun mielestäni synnyttäminen sattui aika kovasti, muttei se kipu mitenkään ylitsepääsemätöntä ollut. Oli muutenkin onneksi helppo ja nopea synnytys, joten miksikään kynnyskysymykseksi kokemani kipu ei jäänyt.

Aivan järkyttävän paljon. En olisi uskonut että sellaista kipua on olemassa. Ikinä en tule toista lasta synnyttämään alakautta. Jos vielä toisen tekisin niin keisarinleikkaus olisi ehdoton!

Kyllähän se sattuu. Mutta nykyään on saatavilla puudutuksia aika hyvin ettei se mitään epäinhimillistä järjen vievää tuskaa ole. Itse en tosin toisen lapsen kanssa ehtinyt sellaista saada, ja sattuihan se aika mojovasti, mutta onneksi oli lyhyt ja helppo synnytys joten kyllä senkin kesti. Silti jos mahdollista, ottaisin itse epiduraalin.

Ei ole välttämättä yhtä helvettiä ilman kivunlievitystä. Ekan kohdalla ei ehditty antamaan mitään ja toisen kohdalla päätin etten mitään tarvitse.

Itselläni on toki homma mennyt suht nopeasti molemmilla kerroilla supistusten alusta vauvan syntymään, n.5h. Ja supistukset ne oli mitkä sattuivat, ei itse ponnistusvaihe mulla ollut kivulias.

Kaverilla kipeät supistukset jatkuivat yli vuorokauden ja se on jo paha.

Jokainen synnytys on niin omanlaisensa ja kaikki kokee niin eri tavalla asiat. Ei tähän ole yhtä vastausta. Mahdollisimman rennosti vaan kun kaikki menee omalla painollaan ajan olessa käsillä.

Pahimmat kuukautiskivut on olleet pahempia kuin synnytyksen aikana kokemani. Lääkkeet kun oli toista luokkaa. 

Tosi yksilöllistä, kuinka paljon sattuu ja miten kivun kokee.

Minulla ei ollut erityisen kivulias synnytys, mutta tietysti se välillä sattui. Se vain oli erilaista kipua kuin mikään muu; sellaista positiivista, eteenpäin vievää kipua joka ei pistänyt minua esimerkiksi huutamaan tai lamaantumaan.

Lähinnä hengittelin vaan, ja nautin aina siitä hetkestä kun ei satu - kipuhan tulee aaltoina (supistukset) eli ei ole koko ajan läsnä.

Itse koin hengityksen ja liikkeen hyväksi, joku muu kokee toisin.

Joka tapauksessa se on tosi lyhyt aika elämästä, sattuu se sitten enemmän tai vähemmän.

Omalla toiminnalla voi myös usein jonkin verran vaikuttaa kokemukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan vähän kuin joku potkaisisi minua munille, mutta hieman vähemmän.

t. setämies

Niin, olen kuullut monen naisen sanovan, että tehdään vielä toinen tai kolmaskin lapsi. En ole kuullut yhdenkään miehen sanovan, että potkaisepa minua vielä toisenkin kerran munille.

Ja naisia vielä sanotaan heikoksi osapuolessaOletteko huomanneet, miten moni naisiin kohdistuva juttu on kuin narsistin suusta: sinä olet heikko, niin tosi heikko, ja niin tunteiden ajama ja hysteerinen, etkä pysty niihin asioihin mitä me miehet (historiallisesti ollut näin)

Tietenkin se sattuu. Ota kaikki tropit mitä tarjotaan. Itse pelkäsin hirveästi epiduraalia ja yritin pärjätä ilman kun tarjottiin, mutta lopulta jouduin sen pyytämään ja kyllä helpotti. Toista lasta en sitten tehnytkään, mutta olen ikionnellinen tästä yhdestä, joka tuli tehtyä. Älä murehdi etukäteen. Ajattele, että miljardit naiset ovat synnyttäneet sinua ennen ja olet joka tapauksessa hyvissä käsissä, jos nimittäin olet suomalaisessa synnytyssairaalassa. Kyllä sinä siihen pystyt ja ehkä olet niitä onnekkaita, jotka tuntevat kipua vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin luomuna, joten kyllä avautumisvaihe sattui. Ja helvetisti sattuikin.

Ponnistusvaiheessa oli jo jonkinlaisessa kehon omassa kipushokissa ja kun tiesi että homma on loppusuoralla, sai voimia puskea lapsi ulos.

Ja omalla kohdalla klisee piti paikkansa; kun sen huutavan nyytin sai syliin, unohtui kaikki kipu.

Vaadi ajoissa hyvä kipulääkitys. Korostan sanaa vaadi.

Ja älä murehdi etukäteen liikaa

On kyllä sairaala- ja kätilökohtaista, pitääkö vaatia. Itse synnytin Pohjois-Karjalan keskussairaalassa, eikä tarvinnut vaatia, ihan pyytämällä sain epiduraalin. Anestesialääkäreillä oli kuitenkin sen verran paljon potilaita, että siinä odottelussa kesti, mutta tahallaan minulta ei epiduraalin saantia vaikeutettu.