Onko puolison adhd:ta pakko sietää?
Minulla alkaa olla mitta täynnä tätä yleistä muistamattomuutta, lyhytjänteisyyttä ja huonoa itsetuntoa kohtaan.
Hän ei muista syntymäpäiviä, ei osoitetta, ei tiskikonetta, ei pyykkikonetta, ei roskapusseja eikä varmaan mitään muutakaan. Vika on tietenkin minussa, kjn odotan häneltä jotain. Pariterapiaan pitäisi kuulemma mennä. Onko ihan pakko, jos tietää lopputuloksen kuitenkin olevan hermojen menetys?
Kommentit (10)
Jos hänellä todella on adhd, hän tarvitsee lääkityksen. Itselläni on adhd, mutta pärjään ilman lääkitystä huomattavasti puolisoasi paremmin. Tulee myös mieleen, että taustalla voi olla muutakin. Onko hän masentunut tai välinpitämätön parisuhdettanne kohtaan? Masentuneen muisti on aivan onneton.
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä todella on adhd, hän tarvitsee lääkityksen. Itselläni on adhd, mutta pärjään ilman lääkitystä huomattavasti puolisoasi paremmin. Tulee myös mieleen, että taustalla voi olla muutakin. Onko hän masentunut tai välinpitämätön parisuhdettanne kohtaan? Masentuneen muisti on aivan onneton.
Mutta täytyykö minun sietää sitä? Voinko olla itsekäs ja lähteä?
Tuo nyt kuulostaa joko liioitellulta tai sitten hän vetoaa ADHDn yleisessä ksipäisyydessä.
Oon ADD ja kyllä mä muistan osoitteeni ja omaisieni syntymäpäivät.
Noh, pyykit ja roskat kyllä joskus unohtuu kun tulee jotain muuta mieleen, mutta yritän parhaani ja soimaan itsekin itseäni hajamielisyydestä.
Miksi et koettaisi terapiaa?
Tuo kuulostaa siltä, että terapeutti sanoisi puolisolle että ottaa itseään niskasta kiinni eikä vetoa diagnoosiin joka kohdassa.
Mutta siis ihan yleisestihän jos suhde ottaa enemmän kuin antaa niin se on lupa lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä todella on adhd, hän tarvitsee lääkityksen. Itselläni on adhd, mutta pärjään ilman lääkitystä huomattavasti puolisoasi paremmin. Tulee myös mieleen, että taustalla voi olla muutakin. Onko hän masentunut tai välinpitämätön parisuhdettanne kohtaan? Masentuneen muisti on aivan onneton.
Mutta täytyykö minun sietää sitä? Voinko olla itsekäs ja lähteä?
Ööö vapaa maa ja kaikkea..?
Mä muistan kännissä paremmin asioita, kuin selvinpäin. Mistähän se johtuu?
Tietysti voit. Ja pitääkin jos suhteessa on kurja olla.
Itsellänikin on ADHD ja tiedän olevani erittäin raskas ihminen tiettyjen piirteideni takia. Enkä todellakaan koe, että kenenkään pitäisi olla kanssani vaan siksi että kyse on asiasta jolle en itse voi mitään.
En minäkään olisi suhteessa esim alkoholistin kanssa. Tai ihmisen joka ei huolehdi hygieniastaan. Tai vaikka semmoisen kanssa jonka elämänarvot tai huumorintaju ei kohtaa kanssani. Tai ihmisen jonka AO on matala.
Meillä on jokaisella omat kriteerit kumppanin valinnalle sekä tietyt edellytykset suhteen onnistumiselle. Jos sinulla tuo kumppanin ADHD:n myötä ilmenevä oireisto ylittää oman sietokykysi rajat, niin teet palveluksen teille molemmille jatkamalla matkaasi.
Mikä ihmeen avuton kysymys tuo nyt on? EI ole pakko sietää, ihan olet vapaa lähtemään koska vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä todella on adhd, hän tarvitsee lääkityksen. Itselläni on adhd, mutta pärjään ilman lääkitystä huomattavasti puolisoasi paremmin. Tulee myös mieleen, että taustalla voi olla muutakin. Onko hän masentunut tai välinpitämätön parisuhdettanne kohtaan? Masentuneen muisti on aivan onneton.
Mutta täytyykö minun sietää sitä? Voinko olla itsekäs ja lähteä?
Kenet tahansa saa jättää. Naimisissa tai avoliitossa, minkäänlaisessa seurustelusuhteessa ei meidän kulttuurissa ole pakko olla.
Itsehän olet taakkasi valinnut.