Miniäongelma
Jossain viestiketjussa ongelmana oli tavaroita pojan perheeseen raahaava anoppi, meillä ongelmana on anopin vintissä koluava miniä.
Pojan vaimo on ihastunut tanskalaistyyliseen tilpehöörikalustamiseen. Koska rahaa on vähän, etsii hän sukulaisten vinteistä ja aitoista sopivaa sisustustavaraa. Olen ilmoittanut monta kertaa, että meidän vintti on meidän, sinne ei tarvitse mennä, mutta kun silmä välttää niin tämä on jo arkkuja aukomassa ja kaappeja tonkimassa. Keittiöön kannetaan sitten näitä "ullakon aarteita", joista "pienellä laittamisella" saa ihania.
Joka kerta kiellän viemästä mitään pois ja joka kerta miniä melkein itkua vääntäen joutuu löytönsä takaisin viemään. Millä sen saisi uskomaan, että meidän tavarat eivät ole hänen tavaroitaan?
Kommentit (6)
Puhu poikasi kanssa, sehän on se silta anopin ja miniän välissä, jota pitkin ajatukset kulkee toiseenkin suuntaan parhaiten.
Voipi tietysti olla, ettei miniää paljoakaan sen jälkeen näy, kun vetää herneet nenuun, mutta...
tai sitten sulla on harvinaisen yksinkertainen miniä
Jos sulla on vintillä roinaa jota et selvästikään halua silmissäsi nähdä, miksi sinua haittaa se, että joku toinen olisi innostunut sitä kunnostamaan ja laittamaan ja kenties jopa nauttimaan siitä kotonaan? Mitä saat siitä, että haudot rojuja vintillä? Aika pimeä olet itsekin, jos saan suoraan sanoa.
Itselläni oli samanlainen anoppi.. ilmaantui paikalle meidän jokaikiseen muuttoon ja remppaan ja työnsi vaivihkaa omaan kassiinsa milloin mitäkin roipetta, mitä itse olin laittanut laatikkoon "roskiin" tai "varastoon". Mutta onneksi sulla ei tule olemaan sitä "iloa" kuin mulla, että heitin sitten niitä SAMOJA KAMOJA roskiin uudelleen, kun siivosin anopin kuolinpesää! Se oli jo hippasen turhauttavaa...
vedoten siihen että "ettehän te enää tarvitse". Paha siihen on mennä sanomaan, että ehkä ei, mutta ne on kuitenkin meidän kamoja, vaikuttamatta visukintulta pikkusielulta. Enkö mää nyt jumalauta saa itse päättää, vienkö rempassa irrotetun ehjän vessanpytyn kierrätyskeskukseen vai anopin kavereille Pärnuun.
Ei kyllä millään uskoisi.