Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että minua tuijotetaan, jos kasvatan lasta julkisella paikalla
11.09.2022 |
Jos lapseni vaikka säntäilee autotien vieressä, heittelee hiekkaa leikkikentällä, juoksee ulkona karkuun, kiukuttelee ja huutaa tms., niin kumarrun alas ja kiellän lasta ja selitän aika tiukasti että näin ei saa tehdä, saatan myös sanoa tiukasti, että jos teet uudelleen niin lähdemme pois. En siis huuda mutta puhun aika tiukasti ja sanon aika ehdottoman kiellon. Minusta tuntuu, että ohikulkijat tai paikalla olevat vieraat aikuiset tuijottaa minua paheksuvasti. Näin on siis käynyt useamman kerran enkä usko, että se on vain kuvitelmaani. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (14)
Ei tarvitse välittää muista ja lapsen voi kantaa sivummalle, jos hän saa itkupotkuraivarin julkisella paikalla. Itse olen vain tyytyväinen jos näen vanhempien kasvattavan asiallisesti vaikka lapsi kiukuttelisi tai uhmailisi. Se on niin harvinaista nykyään. Turhan monet vanhemmat on täysin lapasia.
Rajoja ja rakkautta. Lapselle on luontaista pyrkiä saamaan tahtonsa läpi millä tahansa toimivalla keinolla. Vanhempi ei voi antaa periksi, koska siitä ei seuraisi lopulta mitään hyvää lapselle. Lapsen on pakko tottua pettymyksiin ja siihen ettei aina saa tehdä mitä mieleen juolahtaa, koska muuten ei pysty elämään muiden parissa normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua vaan ihaillaan, kun monet eivät tee noin. Heitä vasta tuijotetaankin.
Joo, aika vaikeaa olla nykyään äiti, kun lapset eivät saisi käyttäytyä huonosti, mutta heitä ei saisi toruakaan siitä. Eipä jäljelle jää muuta kuin toivoa, että lapsi olisi ihmisiksi ja ettei tarvitsisi ojentaa lainkaan.
Kun lapsi kasvaa, sinäkin kasvat ja opit että voit luottaa omaan toimintaasi etkä tarvitse sille muiden hyväksyntää. Ihmiset nyt katsovat milloin mistäkin syystä, tuttua tuo. Sitä ei kannata jäädä sen paremmin miettimään, tapasi toimia kuulostaa oikealta, muiden katsomiset voi sivuuttaa.
jos puhut kovaan ääneen niin tottakai tuijotetaan. jos puhut hiljaa niin että sinä ja lapsesi kuulette niin ei kukaan silloin kiinnitä teihin huomiota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ihmiset katsovat kiinnostuneinakin, että mitä lapsi tekee kiellon jälkeen, totteleeko vai ei. Itse todistin kerran kaupassa tilannetta, missä äiti oli kieltänyt jonkun ostoksen noin 3-4 -vuotiaalta tyttäreltään. Äiti oli lapsen tasolle laskeutuneena ja tyttö läpsi äitiään naamaan. Mitä tekee äiti? Hän alkaa selittää lapselle ettei aina voi ostaa ja ettei ole rahaa, mutta ei puutu mitenkään siihen läpsimiseen. Teki mieli karjaista lapselle, että katso ettet enää koskaan lyö äitiäsi!
Toki, jos kuulee että lapselle huudetaan tai ollaan turhan tiukkoja, sitä tulee katsottua pahalla. Itse kyllä huusin lapsilleni julkisilla paikoilla kun he olivat pieniä. Siinä oli se hyvä puoli, että he uskoivat, sillä tiesivät ettei julkinen paikka anna "suojaa" kasvatukselta eli ei voi tehdä mitä tahansa. Nyt en enää huutaisi, vaan selittäisin nätisti, mutta hermot ne menee vanhemmiltakin aina välillä. Pääasia että lapselle selitetään asiat, miksi jotain ei saa tehdä ja kerrotaan mitä pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummeli jo kirjoitti:
Ehkä ihmiset katsovat kiinnostuneinakin, että mitä lapsi tekee kiellon jälkeen, totteleeko vai ei. Itse todistin kerran kaupassa tilannetta, missä äiti oli kieltänyt jonkun ostoksen noin 3-4 -vuotiaalta tyttäreltään. Äiti oli lapsen tasolle laskeutuneena ja tyttö läpsi äitiään naamaan. Mitä tekee äiti? Hän alkaa selittää lapselle ettei aina voi ostaa ja ettei ole rahaa, mutta ei puutu mitenkään siihen läpsimiseen. Teki mieli karjaista lapselle, että katso ettet enää koskaan lyö äitiäsi!
Toki, jos kuulee että lapselle huudetaan tai ollaan turhan tiukkoja, sitä tulee katsottua pahalla. Itse kyllä huusin lapsilleni julkisilla paikoilla kun he olivat pieniä. Siinä oli se hyvä puoli, että he uskoivat, sillä tiesivät ettei julkinen paikka anna "suojaa" kasvatukselta eli ei voi tehdä mitä tahansa. Nyt en enää huutaisi, vaan selittäisin nätisti, mutta hermot ne menee vanhemmiltakin aina välillä. Pääasia että lapselle selitetään asiat, miksi jotain ei saa tehdä ja kerrotaan mitä pitää tehdä.
En tietenkään huuda. Mutta mikä on turhan tiukka? Olen minä aika tiukka tietyissä asioissa kuten että autotien vieressä ei juoksennella, karkuun ei juosta, hiekkaa ei heitetä (siten että se voi lentää muiden päälle). Yhden kerran sanon asiasta ja jos ei lapsi usko vaan jatkaa niin me lähdetään pois. Onko tämä teistä sitten turhan tiukkaa. Ap
Minä saatan katsoa, mutta ihaillen. On niin harvinaista nykyään, että lapsia kielletään tekemästä jotain. Eli kaikki eivät todellakaan tuijota paheksuen :) t. Nuorempi lapseton nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin olet toiminut ap. Jatka samaan tyyliin ulkopuolisista välittämättä.
Kerran yksi kuuluisa suomalainen psykologi sanoi nähneensä, kun pieni lapsi suututtuaan alkoi potkia isäänsä ja tämä vaan yritti hieman väistellä ja hypellä karkuun potkuilta mitään sanomatta tai tekemättä.
Hohhoijaa.
Ihmiset katselee miten kukin hoitaa tilanteensa ja tekee arvion siitä toimiiko se vai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paljon kaikesta. Jos huudat pääpunaisena ylimitoitetusti tilanteeseen nähden niin kyllä minäkin katsoisin kauhulla / mielenkiinnolla että tuolla tavallako niitä traumatisoituneita ongelma nuoria ja aikuisia syntyy.
Ei lapsia nykyaikana saa kieltää tekemästä mitään, mitä he haluavat tehdä, ettei heille tule traumoja.
Ei pirkko petteriä saa nykyään torua.