Kun sinulla on pitempiaikaista ahdistusta, lääkitsetkö sitä vai kestätkö sen vain läpi?
Kun sinulla on ahdistusta, joka voi jatkua vaikka useita kuukausia, lääkitsetkö sitä jollain seuraavista: rauhoittavilla lääkkeillä, masennuslääkkeillä, mielialalääkkeillä, muilla ahdistukseen suoraan tai epäsuorasti vaikuttavilla lääkkeillä?
Itsellä oli pari vuotta ahdistusta enkä lääkinnyt millään. En lääkkeillä, ja päihteitäkään en käytä. Kestin vain läpi ajatellen että välillä elämässä nyt vain on ahdistusta ja vaikeita kokemuksia. Mainitsin tästä kavereilleni joka kauhisteli että herranen aika, pitää mennä lääkäriin ja lääkitä ahdistusta. Oikein ihmetteli että mikä mua vaivaa kun en hae apua.
Onko nykyään muka niin että automaattisesti lääkitään paha olo pois? Olisiko nuoremmilla tämä lääkitsemisvimma? Olen keski-ikäinen mutta niin on tämä kaverinikin.
Kommentit (6)
Säännöllinen meditointi auttaa kaikista parhaiten itselle.
Pyrin helpottamaan oloani luonnonmukaisilla ja ns. vaihtoehtoisilla tavoilla sekä tekemällä itse että hakemalla apua. Mutta ainahan se ahdistus ja masennus on silti käytävä läpi.
Reseptilääkkeisiin en koskisi pitkällä tikullakaan muuta kuin äärimmäisessä hädässä. En halua turruttaa tunteitani enkä liioin paeta niitä - puhumattakaan sitten mahdollisista sivuvaikutuksista.
Nykyään on vaikea saada rauhoittavia, täytyy turvautua ryyppyyn.
Syön ahdistukseen ja lisään samalla muita sairauksia.
Ahdistuslääkkeet mitään tunteita turruta kuin hetkeksi siksi ovatkin turhia. Sama vaikutus tulee vaikka jääkylmästä suihkuista toinen tunne jäätymisen tunne vie ahdistustunteen hetkeksi.
Yritin saada lääkitystä teini-iässä, kun läheiseni mur ha ttiin silmieni edessä. Jono oli pitkä. Pääsin lopulta kunnalliselle psykiatrille. Sain lääkkeitä, vääriä. Näiden myötä minusta tuli nar ko maani.
Pääsin irti niistä yli 10 vuotta sitten, ja nyt kun elämä on kunnossa, on varaa käydä yksityisellä hakemassa lääkkeitä, joilla pysyn toimintakykyisenä.
T. Myös keski-ikäinen