Lapsen kaveri syömätavoiltaan kuin sika!

Ei kaikista tarvitse pitääkään, mutta pidä mölyt mahassasi.



Voit hyvin pyytää lasta syömään rauhallisemmin. Antaa istuimeksi kankaattoman pallin.

...ja pallille joutuu. Mutta onhan se noloa laittaa vieras pallille istumaan! En ole kehdannut huomauttaa ruokatavoista, kun ajattelen, että jos poika puhuu kotonaan että minä täällä neuvon syömisessä?! Tai olen luullut, että on epäasiallista mennä neuvomaan toisen lasta sellaisessa asiassa?



Ihan mukava poika muuten on, ei siinä mitään.

että jotkut ei vaan meinaa oppia syömään siististi

voi olla - ja jopa todennäköistä - että sen pojan äiti käy samaa taistoa koko ajan kotona.



Tuollaiset harvoin johtuvat huonosta kasvatuksesta tms. Paljon pikemminkin siitä, että lapsi on yksinkertaisesti touho luonteeltaan, eikä malta pureksia ja syödä rauhallisesti.

tulee tietoiseksi sen ällöttävistä tavoista ja antaa joukkoivan puhua.

joistain asioista. Itse puutun meillä kotona esim. sellaisiin, jos meinaa sotkea tai rikkoa meillä jotain (joko tarkoituksella tai sitten huomaamattaan), jos tekee jotain mitä meidän lapsilta on kielletty, esim. kiipeilee sohvan selkänojalla, tutkii keittiön ruokakaappeja tms.



Talossa talon tavalla. En millään jaksaisi kolmen lapsen kaverien kyläilyjä, jos olisin lapsia kohtaan vieraskorea ja antaisin tehdä mitä mieleen tulee. Toki olen ystävällinen enkä niuhota joka asiasta, mutta meidän kodissa mennään meidän kodin säännöillä.

Poikani on 6v ja taatusti on opetettu. Ja opetettu. Ja vielä kerran. Silti kaatuu mukit helposti, kädet pyyhitään housuihin, suu hihaan... hänellä on todettu lievä itsesäätelyongelma mutta varmaankin muut luulevat, että on vain huonosti kasvatettu.

Lapsen yksi kaveri on meillä aina välillä leikkimässä ja tietty jos vierailu on ruoka-aikana tarjoan hänelle myös. Mutta voi stana sentään mikä sotku siitä tulee! Poika on sentään syksyllä ekalle luokalle menossa, eikä olla kotona vaivauduttu opettamaan ruokailutapoja.

Lautaselta kauhoo haarukalla ruokaa suuhun siten, että haukkoo suulla lautasen reunalta ison satsin kerrallaan - kun eihän haarukkaan kerralla paljoa mahdu. Samalla sitten se ruoka tippuu lautasen laitojen yli pöydälle ja lattialle. Sitten käsillä ohjailee ruuan paikkaa lautasella ja pyyhkii kädet tuoleihin - vaikka olen kieltänyt ja antanut paperia viereen sitä varten. Tuntuu menevän vain niin automaattisesti sinne tuoliin. Ja kiva kun meillä on kangaspäällysteiset tuolit :o(

Juomat vetää niin ahnaasti, että osa menee suun ohi ja kauhea mässytys ja nieleskely päällä.

Enkä usko, että poikaa nälässä kotona pidetään. On meidänkin lapsi siellä aina ruokaa kyläillessään saanut.

Onko se niin kauhean vaikea opettaa edes normaalit ruokatavat? Ei sitä nyt mikään hienostelija tarvii olla, kunhan ei ole tollanen sikailija :o(

samanikäinen asperger-lapsi ja täsmälleen samaa voisin sanoa. Pahinta on, että lapsella on taipumus joko uppoutua ajatuksiinsa tai sitten hotkia suun niin täyteen, että oksennus voi tulla. Prosessin läpivienti ja toteutus mättävät. No, hänellä ei noita kyläilyjä ole, koska ei syndrooman takia ole kavereitakaan :-((

Mutta siis ap:n lapsen kaverilla voi olla diagnosoimattomia ongelmia, joista noi jutut johtuu.

Tai sitten se on vaan touho hätähousu, kuten ekassa kommentissani (numeroa en muista) arvailin.

Poikani on 6v ja taatusti on opetettu. Ja opetettu. Ja vielä kerran. Silti kaatuu mukit helposti, kädet pyyhitään housuihin, suu hihaan... hänellä on todettu lievä itsesäätelyongelma mutta varmaankin muut luulevat, että on vain huonosti kasvatettu.

(

ongalmana voi olla syöminen.

Kun täällä haukutaan aina lihavien lasten äitejä niin kyse voi olla esim. tästä. Monilla heillä on ongelmia ruokahalun säätelyssä. Kylläisyyskeskus ei vain toimi. Tai sitten toisin päin, ettei ole koskaan nälkä.



Heillä monesti on myös hienomotorisia ongelmia ja se voi vaikeuttaa syömistä.



Ehkä lapsesi kaverille olisi helpompaa, ettet kutsuisi häntä enää teille. Hän ei varmaan tarvitse kaverikseen noin ymmärtämättömän äidin lastan.