Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen ajatellut tehdä vanhempiini pesäeron

Vierailija
10.05.2010 |

Kotona en ole asunut yli kymmeneen vuoteen, mutta sanotaanko, että äitienpäivälounas riitti nyt sitten tältä erää kontaktiksi. Ihan jatkuvaa panettelua ja ilkeilyä, lapsille ärjymistä, keskinäistä vittuilua (ja oikeasti juuri näin, sitä ei voi millään muulla sanalla kuvata) jne.



Kuvottaa se henkinen ilmapiiri, en oikeasti halua altistaa lapsiani samalle, en edes satunnaisesti, ja itsellenikin tulee paha olo kun käyn 'kotona'. Olen viime aikoina käynyt ehkä kerran kuussa, mutta ei enää, kiitos.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
10.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi käydä yksin, ilman lapsia. Juttele äitisi ja isäsi kanssa erikseen ja yritä saada selville, mikä heillä on hätänä.



Avioero tekeillä? Masennusta? Muuta stressiä?



Perheestä ei saisi minusta erota noin vaan. Onhan se ok, että suojelee lapsiaan riidoilta, mutta he ovat kuitenkin sinun vanhempiasi, ja ovat ansainneet sen, että näet vaivaa ja yrität auttaa.

Vierailija
2/5 |
10.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en pidä yhteyttä isääni enkä äidin puolen isoäitiin. Ja ei, ei ole kyse mistään pikku kinasta, vaan isoista ongelmista, käyttäytymishäiriöisistä ihmisistä. Ei minun tarvitse olla sylkykuppina kenellekään tai elää jatkuvassa huolessa aikuisen ihmisen käyttäytymisen vuoksi. Parempi olla kokonaan ilman, ei se maailmaa kaada. Lapsilleni olen toki kertonut ko. ihmisten olemassa olosta, mutten ole kertonut kaikkea. Esim. 10-vuotiaani tietää, että isälläni ei oikein pysy elämä hallussa, eikä olla pidetty yhteyttä, mutta olen kertonut hänestä hyviäkin puolia, esim. kiinnostuksesta luontoon, musiikista ja ollaan katseltu valokuvia. Lapsi ei hirveästi kaipaa sellaista ihmistä, joka ei ole hänen arjessaan mukana, mutta hänen on hyvä tietää, että keitä kaikkia hänen sukuunsa kuuluun. Kun pitää puheyhteyden auki, tietää lapsi kasvaessaan, että asiasta voi puhua ja kysellä, eikä kaappiin jää mörköjä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
10.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain aloituksestasi kovin erilaisen vaikutelman kuin kolmonen.



Onko kyse siitä, että kotonasi AINA on ollut ikävä ilmapiiri? Vai onko se muuttunut tuollaiseksi? Käsitin itse, että se on muuttunut tuollaiseksi, ja lapsuudessasi et kärsinyt samasta.



Jos se on aina ollut kauheaa, niin good luck, hyvä että tajuat irtautua. Kumman pitkään oletkin jaksanut olla tiiviisti tekemisissä moisten kanssa.



Mutta jos se on muuttunut tuollaiseksi, peräänkuuluttaisin perheenjäsenen velvollisuutta pitää huolta ja auttaa. Ei kovin trendikäs kanta nykyään, mutta siitähän perheessä on kyse: pidetään huolta myötä- ja vastamäessä. Tuskin kukaan haluaisi, että OMAT lapset katkovat välit, jos vanhemmilla menee huonosti.

Vierailija
4/5 |
10.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

narsistinen, väkivaltainen juoppo isä. Miksi minun pitäisi ankean lapsuuteni lisäksi tukea ja ymmärtää häntä? Todellakin katkaisin välit heti kun kotoa lähdin. Kiitos lapsuuteni, henkisiä ongelmia itselläkin ja niissä riittää pähkäiltävää ilman että niiden aiheuttajaa paijailisin lisäksi.

Vierailija
5/5 |
10.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuten kommentissani nro 4 sanoin, minusta välien katkaisu on eri juttu silloin, jos kyse on koko lapsuuden ajan kestäneestä henkisestä väkivallasta ja silloin, kun se on muutos, johon voi löytyä jokin autettava SYY.



Ap ei ole vielä kertonut, kummasta oli kyse.



-2-